Jos lapsella on kavereita kylässä ruoka-aikaan, onko tylyä, ettei ruoki heitä siinä samalla?
Luin tuota toista ketjua oudoista ja hassuista säännöistä ja tavoista ja hämmennyin, kun useampaan kertaan tuli joku viittaus kylässä syömiseen ja lapsen kavereille ruuan tarjoamiseen.
Siis mä en ole antanut lasten kavereille ruokaa, paitsi jos ollaan etukäteen äidit keskenään niin sovittu. Tai jos on tavallaan "hoidossa" meillä eli sovittu tämmöinen kyläily, joka kestaa pidempään. Meitä on 6 hengen perhe ja ruokaa on aina sen verran, että kyllä siihen yksi lapsivieraskin pöytään mahtuisi. Olen ajatellut, että mun mukulat joutaa tulla kotiin syömään - en edes ole ajatellut, että pitäisi kamuillekin tarjota. Meillähän on joka päivä lasten kavereita.
Kommentit (68)
Kyllä hyviin tapoihin kuuluu tarjota ruokaa vieraillekin, kun isäntäväki syö. Riippumatta vieraiden iästä. Samalla opetat tapakulttuuria myös omille lapsillesi.
Ei ole tylyä. Meillä on päivittäin lasten kavereita kylässä, eikä ole tullut mieleenkään pyytää kaikkia aina illallispöytään. Eri asia sitten tosiaan, jos lapsi on yökylässä tai hoidossa.
No se vähän riippuu tilanteesta. Meidän lapset eivät käy lähikoulua ja jos kavereita tulee kylään ovat he yleensä meillä pidemmän aikaa. Asuvat myös kauempana. Tästä johtuen tarjoan tietty ruoan ja jopa tarvittaessa kyydin kotiin. Mikäli kaverit asuvat lähempänä ja vierailu päivittäistä/viikottaista tilanne olisi toinen. Samoin lapseni ruokitaan kyläpaikoissa. Tämä toimii vastavuoroisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyviin tapoihin kuuluu tarjota ruokaa vieraillekin, kun isäntäväki syö. Riippumatta vieraiden iästä. Samalla opetat tapakulttuuria myös omille lapsillesi.
Meillä on sellainen tapakuluttuuri, että kutsumattomat vieraat syövät kotona, sama koskee omaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyviin tapoihin kuuluu tarjota ruokaa vieraillekin, kun isäntäväki syö. Riippumatta vieraiden iästä. Samalla opetat tapakulttuuria myös omille lapsillesi.
Meillä on sellainen tapakuluttuuri, että kutsumattomat vieraat syövät kotona, sama koskee omaa lasta.
Meillä ei ole kutsumattomia vieraita. Jos lapsi kutsuu kaverinsa kylään, se on yhtä lailla kutsuttu vieras kuin aikuisenkin kutsuma. Jos kaveri tulee kysymään, voiko tulla kylään, niin jos annan luvan, on vieras edelleen kutsuttu. Jos meille ei sovi, sanon, että ei tänään.
Mutta jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
No se vähän riippuu tilanteesta. Meidän lapset eivät käy lähikoulua ja jos kavereita tulee kylään ovat he yleensä meillä pidemmän aikaa. Asuvat myös kauempana. Tästä johtuen tarjoan tietty ruoan ja jopa tarvittaessa kyydin kotiin. Mikäli kaverit asuvat lähempänä ja vierailu päivittäistä/viikottaista tilanne olisi toinen. Samoin lapseni ruokitaan kyläpaikoissa. Tämä toimii vastavuoroisesti.
Täsmälleen sama vastaus. Naapureissa asuvia lapsia en ruoki ja omat lapseni eivät naapurissa syö, mutta kauempaa meille tulevat saavat ruokaa jos ruoka kelpaa.
Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Jokainen ruokkikoon omat lapsensa omassa kodissaan. Tilanne riistäytyy nopeasti käsistä ja huomaat pian ruokkivasi ja hyysääväsi kasvuikäistä nälkäistä isoa lapsilaumaa ja se ei ole enää kivaa, taloudellisesti ja muutenkaan. Ei kenenkään kukkaro sitä lopulta kestä ja vaatimustaso kasvaa äkkiä, kohta ei enää kelpaa perusmurkina. Ja tiskiä ja sotkua tulee lisää, joten kulut kasvaa siltäkin osin. Joten vieraat lapset omaan kotiin mars syömään, sitten leikitään vasta. Tuskin vieraat lapset tekevät esim. kotitöitä tms. vastineeksi teillä ruokailustaan?
Kyllä meillä lapsen bestis ruokitaan siinä missä omakin perhe syö. Lapset on paljon yhdessä ja paras kaveri on vähän kuin "omaa perhettä". Muita kavereita käväisee silloin tällöin, heitä en ruoki. Tylyä?
Mulla kuuluu tapaan kysyä lapsen kavereilta haluaako syödä.
Asumme kerrostalolähiöalueella ja jokainen ala-asteikäinen kaveri pääsee kotiin muutamassa minuutissa. Emme todellakaan ruoki heitä täällä. Omaan kotiin syömään ruoka-aikana, niin se oli munkin lapsuudessa. En muista koskaan syöneeni kenenkään kotona (ellen ollu yökylässä).
Tähän ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa toimia, moni asia vaikuttaa.
Ensinnäkin se, että miten kaukaa lapset tulevat, jos on ihan naapurustosta, niin silloin lapsella on ihan lyhyt matka kotiin syömään jos nälkä iskee. Jos taas kaverit pidemmän matkan takaa, niin usein on järkevää että tulevat esim. suoraan koulun jälkeen leikkimään ja haetaan illalla kotiin, tällöin tietenkin pitää ruokaa tarjota.
Monelle myös lasten lukumäärä vaikuttaa, on helppoa jos yhden lapsen yksi kaveri on käymässä kerran viikossa, vert. lapsia on vaikka viisi ja jokaisella joka päivä 1-2 kaveria samaan aikaan leikkimässä
--> yhden lapsen ruokkiminen kerran viikkoon ei maksa mitään, vert. joka päivä ruokapöydässä on 5-10 "ylimääräistä suuta" syömässä., tämä alkaa jo näkyä kauppalaskussa.
Jos lapsi on ns. hoidossa (ei vaan tullut käymään, vaan vanhemmat pyytäneet että voi tulla hoitoon koska he esim. töissä) niin tuolloin tietenkin pitää antaa ruokaa, vaikka asuisi ihan naapurissa/olisi monta muutakin lasten kaveria käymässä jne.
Kyllä mä yleensä aina tarjoan ruokaa. Läheskään aina kaveri ei halua syödä, on esim. kotona sovittu päivällinen. Mutta viimeksi eilen nuorimmaisen kaveri söi meillä. Huonosti syövä poikamme tuntuu syövän itsekin paremmin kun kaveri siinä syö kanssa. Mutta se ei ole se syy.
En vain osaisi olla tarjoamatta, koksisin sen itse ajatuksena tosi epäkohteliaaksi, vaikka en sitä muilta odotakaan.
Meillä ei myöskään äiti koskaan ruokkinut kavereitani. Se oli ihan periaatekysymys ja rahasta ei oo koskaan ollut pulaa. Muistan että se lapsena hävetti mua tosi paljon, mutta toisaalta ymmärrän äitini ratkaisun sillä mulla oli kavereita kylässä monta kertaa viikossa. Äiti myös sanoi mulle, että kavereille ei mennä syömään, vaan kotiin tullaan aina kun on ruoka-aika.
Itse en kehtaisi olla ruokkimatta. Mietin miltä itsestäni tuntuisi kun tulisin ystävän luokse leikkimään ja leikki keskeytyisi kun kaikki muut menevät syömään ja itse olisin yksin toisessa huoneessa :( Olisi kohteliasta tarjota esim. joku leipä, jollei pääruokaa ole riittävästi.
Jokainen syö omassa kodissaan ellei etukäteen sovita toisin. En minä ainakaan ala varautua siihen, että pöydässä saattaa olla kaksi tai kymmenen henkeä tai jotain siltä väliltä.
Kiinnostava keskustelu tästä tuli.
Ap-kysyjä vielä vähän selventää: Meillä tosiaan 4 lasta ja iltaisin porukkaa piisaa. Noin kymmenen lasta leikkii iltaisin meillä, joskus enemmän, (tuossa siis mukana omatkin eli vieraita suita kuitenkin ainakin viisi olisi joka ilta). Lapset tulevat itse ja viihtyvät meillä, kun on isot pihat ja koiria, kissoja, hamstereita jne. En siis ole ruokkinut näitä, ellei ole vanhempien kesken sovittu, että on "hoidossa".
Yksi mitä ihmettelen, että kun omat lapset ja näiden kaverit on kaikki alakoululaisia, niin on todella monia, joiden vanhemmat ei soita ja pyydä kotiin syömään. Antavat olla täällä koko illan leikkimässä ja minä sitten aina 19.30 laitan porukan ulos, jolloin menevät koteihinsa. Lapset ovat kyllä tästä ihan lähialueilta eli kävelyetäisyydeltä. Mutta onko tosiaan niin paljon perheitä, joissa lapsi voi olla poissa _joka ilta_.. ja eikö niillä ole ruoka-aikaa iltaisin.. vai olettavatko, että minä ruokin (kun täälläkin moni näyttää olevan sitä mieltä, että pitäisi)?
t. Ap
Tarkennus vielä, että nämä lapsivieraat ovat erittäin tervetulleita ja tykkään siitä, että kaikki ovat meillä ja omat aina kotona :)
Ap
Itsekään en naapurissa asuvia lapsia ruoki eikä lasten kavereille yleensä kelpaa kasvisruoka - esimerkiksi pavut tai linssit tuntuvat olevan heille yök. Saavat siis syödä kotonaan :)
Ei ole tylyä.