Jos lapsella on kavereita kylässä ruoka-aikaan, onko tylyä, ettei ruoki heitä siinä samalla?

Samaa minäkin olen ihmetellyt kuin ap, että miten ekaluokkalaisiakaan ei soiteta kotiin syömään. Eikä kotiin muutenkaan. Se on ihmeellistä. Joillakin on iltaisin vielä läksytkin tekemättä.

Mut ruokin aina lapset jotka meillä on, koska niitä nyt on vähemmän kuin ketjun aloittajalla. Ihan siksi, että nää lapset joita ei soiteta koteihinsa syömään jostain syystä, on usein melko nälkäisiä. Jos ruoka uppoaa siihen tahtiin mitä se näihin lapsiin uppoaa, niin silloin se menee ihan tarpeeseen. Meillä ei tehdä mitään ihmeellisiä ruokia edes, taatusti se näkkileipä ja pottu ei maistu meillä sen paremmalta kuin kotonakaan. Jos sen yhden tai kaksi lisälasta ruokin, niin se ei tule kalliiksi, hyvä vaan että kuitenkin ovat tässä meillä valvovan silmän alla eivätkä kylillä luusuamassa.

Vaikka kieltämättä huvitti yksi ilta, kun otin puurokattilan esille, laskin pöydän ääreen tulevat nappulat ja totesin että tää puurokattila on nyt liian pieni.  Pitänee ottaa tosta seuraava koko että saa nää ottolapsetkin ruokittua.  :)

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu tästä tuli. 

Ap-kysyjä vielä vähän selventää: Meillä tosiaan 4 lasta ja iltaisin porukkaa piisaa. Noin kymmenen lasta leikkii iltaisin meillä, joskus enemmän,  (tuossa siis mukana omatkin eli vieraita suita kuitenkin ainakin viisi olisi joka ilta). Lapset tulevat itse ja viihtyvät meillä, kun on isot pihat ja koiria, kissoja, hamstereita jne. En siis ole ruokkinut näitä, ellei ole vanhempien kesken sovittu, että on "hoidossa". 

Yksi mitä ihmettelen, että kun omat lapset ja näiden kaverit on kaikki alakoululaisia, niin on todella monia, joiden vanhemmat ei soita ja pyydä kotiin syömään. Antavat olla täällä koko illan leikkimässä ja minä sitten aina 19.30 laitan porukan ulos, jolloin menevät koteihinsa. Lapset ovat kyllä tästä ihan lähialueilta eli kävelyetäisyydeltä. Mutta onko tosiaan niin paljon perheitä, joissa lapsi voi olla poissa _joka ilta_.. ja eikö niillä ole ruoka-aikaa iltaisin.. vai olettavatko, että minä ruokin (kun täälläkin moni näyttää olevan sitä mieltä, että pitäisi)? 

t. Ap

veikkaan, että useimmat tosiaan odottaa, että ruokit. Ei ne tiedä montako lasta sulla siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hyviin tapoihin kuuluu tarjota ruokaa vieraillekin, kun isäntäväki syö. Riippumatta vieraiden iästä. Samalla opetat tapakulttuuria myös omille lapsillesi. 

Periaatteessa kyllä näin. Toisaalta jonkun lapsen kotona on sääntönä, että syödään koko perhe yhdessä tiettyyn aikaan. Kiva sitten kun äiti on kokannut kotona valmiiksi lapsensa lempiruokaa ja kun tämä tulee kotiin, ei sillä olekaan yhtään nälkä.

Meillä tarjotaan ruokaa lasten kavereille vain silloin, kun tunnen lapsen äidin ja ollaan yhdessä sovittu, että kyläillessä voi myös syödä jos sattuu ruoka-aikaan kyläilemään. Muuten ei, koska en voi tietää, mitä mieltä lapsen oma äiti ruokailusta olisi. - Lapsihan saattaa vastata kysyttäessä mitä vaan, yleensä sen mukaan mitä olisi tarjolla (lempiruokaa vai inhokkia vai jotain siltä väliltä).

No en tosiaan tarjoa noiden kavereille. Meillä 7 henkinen perhe ja pahimmillaan saisin tarjota vielä 10 kaverille, ei kiitos!

Meillä on melkein joka päivä lähellä asuvia lapsia leikkimässä. Hyvin usein tarjoamme ruokaa heillekin ja esim. välipalaa aina. Viime aikoina on vähän alkanut ottaa päähän, että näitä lapsia ei edes soiteta kotiin syömään välillä. Näitä vanhempia ihmettelen. En kehtaisi itse antaa lapsen juoksennella kylillä koko pitkää päivää. Eri asia, jos on sovittu vanhempien kesken että on koko päivän meillä. Nyt olemme vähentäneet ruuan tarjoamista. Meillä on nelihenkinen perhe. Kyllä se alkaa tuntua ruokamenoissakin, jos melkein poikkeuksetta syötämme 1-2 kasvuiässä olevaa lasta omiemme lisäksi.

Minusta SE on tylyä ja epäkohteliasta antaa lapsensa aina syödä muualla ilman että soittelee lapsen kotiin syömään välillä. Tämänkin pitäisi olla vastavuoroista, mutta kun ei ole.

Täytyyhän kaverit ruokkia.

Etenkin tällainen maahanmuuttaja.

Vaikka sianlihakastiketta ja pekonia.

Olen maalta ja sielä aina ruokittiin myös kyläilevät lapset, joten heti ajattelin että tottakai on kohteliasta kysyä haluaako syödä. Mieleni tosin saattaa muuttua, kun tulee se aika täälä kaupungissa, että lapset alkaa kyläillä meillä sankoin joukoin ja samasta rapusta :D Mutta vielä täältä maalaisenpilvilinnasta olen sitä mieltä että kysyisin haluaako syödä.

up

Minun oma äitini on aina tehnyt selväksi, että meille on tervetulleita kaikki lasten ystävät ja kaverit, ja meillä saa olla kuin kotonaan niin pitkään, kun kaikki pelaavat yhteisten pelisääntöjen mukaan. Ruokaa ja juotavaa sai kaapista ottaa jos siltä tuntui, ja yöksi sai jäädä kunhan minä huolehdin että kaikilla on paikka nukkua. Vietimme noin. 14-15 vuotiaina paljon aikaa äitini luona kaveriporukan kanssa, koska meillä oli iso talo jossa olla, ja kaikki tunsivat olon hyväksi, kotoisaksi ja turvalliseksi. Meitä tosiaan asui talossa viisi henkeä (äitini plus neljä lasta). Eikä oltu tietenkään miljonäärejä, vaikka äidillä hyvä palkka olikin. :)

Pari vuotta sitten muutin isovanhempien luo kun äiti muutti ulkomaille, ja isovanhemmilla oli sama linja, että lastenlasten kaverit saivat kyllä syödäkseen. Minun silloinen poikaystäväni käytännössä asui meidän kanssa, ja kauppalistat suunniteltiin niin, että hänet otettiin huomioon ruokakuluissa. Jos syystä tai toisesta hän ei syönyt aamupalaa/päivällistä/iltapalaa, niin isovanhemmat huolestui että onko jotain sattunut kun hän ei syö. Myös heidän luonaan saatiin kavereiden kanssa viettää aikaa, kahvitella jne. ja isovanhemmat kehoittivat minua mieluummin pyytämään kavereitani meidän luo, kuin että notkuisimme ulkona.

Tuohon aikaan omat sisarukseni olivat ala-aste ikäisiä, ja he saivat syödä luonamme jos olivat nälkäisiä, ei äitini alkanut kenenkään vanhemmille soitella. Tosin, moni sisarusten kavereista sitten sanoi ihan omatoimisesti, että menee kotiin syömään sitten kun on ruoka-aika

Itse nyt 18-vuotiaana asun omassa asunnossa mieheni kanssa, ja kun aikanaan meille lapsia siunaantuu, niin varmasti saavat kaverit tulla kyläilemään ja syömään yhdessä perheen kanssa :)

Tottakai kuuluu antaa ruokaa

Ei tarjota koska muutkaan ei tarjoa. Ennen tarjosin mutta lopetin, kun huomasin ettei vastavuoroisuutta ole.

Minä olen niin pienituloinen, että suunnittelen viikon ruokaostoksemme todella säästeliäästi. Meillä on sellainen käytäntö, että kavereille tarjotaan kyllä välipalaa mutta lämpimän ruoan kukin syö kotonaan.

Meillä ei todellakaan saa ruokaa kuin omat lapset. Näin ollut aina. Meillä on viisi lasta, usein jokaisella on useampi kaveri myös kylässä meillä. Vanhimmat lapset jo teinejä, jos alkaisin sitä poikalaumaa teinin huoneesta ruokkimaan niin huhhuh. Eiköhän jokainen saa ruokaa ihan kotonaan. Olen myös sanonut omille lapsille että kaverilla ei syödä vaan kotiin syömään. Eilen tein murekkeen, 1,5kg jauhelihaa meni, yhtään ei jäänyt yli kun oma porukka oli syönyt. Jos tämä tekee minusta tylyn äidin niin ei voi mitään, seitsemän ihmisen ruokkiminen riittää, jos siihen lisäisi kaverit niin meillä olisi reilusti yli kymmenen henkeä ruokapöydässä.

Samaa mieltä, sen kanssa, joka sanoi, että oikeaa vastausta ei ole.

Täytyy sanoa, että ennen mitään kokemuksia ajattelin, että niille, joita on paikalla,kuuluu tarjota ruoka, muuten ei kehtaa alkaa itsekään syömään. On epäkohteliasta.

Mutta perusteet ovat hyvin puolin ja toisin ja monet asiat vaikuttavat, joista ei vähimpänä vastavuoroisuus, eli ne lapset, joiden kotona ei tarjota mitään, ja lapsia on paljon, ovat usein vaativimpia ja "rohkeimpia".

Mä kysyn ensin lapselta haluaako syödä meillä ja sen jälkeen lapsi vielä soittaa vanhemmilleen ja varmistaa, että asia on ok. Joskus taas lapset tulee ja kysyy, voiko kaveri syödä meillä. Silloinkin ensin soitetaan vanhemmille ja varmistetaan, että tuo sopii.

Joskus, kun syödään edellisen päivän jämiä, ei ruokaa ole ylimääräisille ja silloin passitan lapset kotiin syömään. Yleensä meiltä kyllä lapset lähtee kotiinsa syömään eli kotiintuloaika on jo sovittu vanhempien kanssa niin, että ollaan hyvissä ajoin ennen ruoka-aikaa kotona.

Sama pätee myös toisinpäin eli meidän omat lapset on ohjeistettu tulemaan kotiin hyvissä ajoin ennen iltaruokaa. Joskus soittavat ja kysyvät, voiko syödä kyläpaikassa ja silloin varmistan, että asia on sovittu jo kyläpaikan vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu tästä tuli. 

Ap-kysyjä vielä vähän selventää: Meillä tosiaan 4 lasta ja iltaisin porukkaa piisaa. Noin kymmenen lasta leikkii iltaisin meillä, joskus enemmän,  (tuossa siis mukana omatkin eli vieraita suita kuitenkin ainakin viisi olisi joka ilta). Lapset tulevat itse ja viihtyvät meillä, kun on isot pihat ja koiria, kissoja, hamstereita jne. En siis ole ruokkinut näitä, ellei ole vanhempien kesken sovittu, että on "hoidossa". 

Yksi mitä ihmettelen, että kun omat lapset ja näiden kaverit on kaikki alakoululaisia, niin on todella monia, joiden vanhemmat ei soita ja pyydä kotiin syömään. Antavat olla täällä koko illan leikkimässä ja minä sitten aina 19.30 laitan porukan ulos, jolloin menevät koteihinsa. Lapset ovat kyllä tästä ihan lähialueilta eli kävelyetäisyydeltä. Mutta onko tosiaan niin paljon perheitä, joissa lapsi voi olla poissa _joka ilta_.. ja eikö niillä ole ruoka-aikaa iltaisin.. vai olettavatko, että minä ruokin (kun täälläkin moni näyttää olevan sitä mieltä, että pitäisi)? 

t. Ap

Kyllä mä ala-aste ja yläasteikäisenä sain olla miten pitkään vaan pois kotoa. Meillä ei ollut kyllä mitään säännöllisiä ruoka-aikoja, vaan äiti teki ruoan ja söin sitten kun menin kotiin. Ne harvat kerrat ku oon ollu kotona sillai että muut syö samaan aikaan on mulle ollu ahdistavia :D Oon niin tottunu siihen että saan syödä rauhassa, ilman että tarvii keksiä puheenaiheita ruokapöydässä xP Mutta aika harvoin oon nuorena missään kaverillakaan syönyt, jos kaveri tai sen vanhemmat on sanonu että syö nyt jotain niin ihan kohteliaisuudesta oon syöny leivän, muut ei oikee oo ymmärtäny sitä että saatan syödä kerran kaks päivässä :D

Ei meilläkään ruokita niitä lapsia jotka asuu lähistöllä. Aina on pidetty periaatteena että oma lapsi käy syömässä kotona ennen kuin menee kaverille ja odotetaan myös kaverien toimivan näin. Naapuruston lapset on käsketty kotiin syömään kun meillä on ruoka.

Meillä oli lapsuudenkodissa sääntö, että neljältä piti tulla kotiin. Lapsena en ymmärtänyt että miksi niin aikaisin, mutta nyt aikuisena tajuan että vanhempani yrittivät nimenomaan ehkäistä tilanteita joissa kaverien vanhemmat olisivat kiusallisessa tilanteessa kun eivät haluaisi ruokkia meitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on melkein joka päivä lähellä asuvia lapsia leikkimässä. Hyvin usein tarjoamme ruokaa heillekin ja esim. välipalaa aina. Viime aikoina on vähän alkanut ottaa päähän, että näitä lapsia ei edes soiteta kotiin syömään välillä. Näitä vanhempia ihmettelen. En kehtaisi itse antaa lapsen juoksennella kylillä koko pitkää päivää. Eri asia, jos on sovittu vanhempien kesken että on koko päivän meillä. Nyt olemme vähentäneet ruuan tarjoamista. Meillä on nelihenkinen perhe. Kyllä se alkaa tuntua ruokamenoissakin, jos melkein poikkeuksetta syötämme 1-2 kasvuiässä olevaa lasta omiemme lisäksi.

 

Minusta SE on tylyä ja epäkohteliasta antaa lapsensa aina syödä muualla ilman että soittelee lapsen kotiin syömään välillä. Tämänkin pitäisi olla vastavuoroista, mutta kun ei ole.

Meillä pn neljä lasta ja päivittäin on lasten kavereita vaihteleva määrä leikkimässä, sekaan mahtuu näitä, joilla on aina kotiinmenoaika ruoka-aikana ja käyvät kotona syömässä ja tulevat sit takaisin.(lähinaapurustossa asuu kaikki), sit on pari tämmöistä, jotka tulee koulun jälkeen, kukaan ei soittele perään ja mä lähetän sit 19 aikoihin kotiinsa, kun aletaan iltahommille. Ja alakouluikäisistä siis kysymys.

Aiemmin tarjosin välipalaa ja päivällistäkin, mut kun homma meni siihen, että välipalalla syötiin paketillinen muroja, leipä ei kelvannu ja alettiin pyytää tiettyjä jogurtteja ym. laitoin stopin! Leipää yhdellä päällysteellä saa ja maitoa/mehua sen kanssa. Päivällistä en enää tarjoile.

Jos olis jotain vastavuoroisuutta tuossa hommassa, niin olis ihan ok, kerran on mun lapsi kysyny, saako syödä kaverilla (joka Siis usein meillä sen 6-7h iltaisin viettää aikaa). Ei antanu äiti ruokaa! Sen jälkeen aloin itsekin rajoittaa!.

Mä lapsena söin aika harvoin kavereilla, kun kotiin oli matkaa alle 1km niiden luota, joiden kanssa yleensä vietin aikaa. Kotiin sitten syömään ruoka-aikaan ja vaikka takaisin kaverin luo leikkimään sen jälkeen. :) Ruokaa kyllä tarjottiin, mutta enpä olisi koskaan tajunnut loukkaantua, vaikkei olisi tarjottukaan. :D Eri asia jos kaverit asuu kaukana, silloin musta pitäisi tarjota ruokaa kun ei kotiin niin nopeasti pääsekään syömään. Kaveri varmaan viipyykin kerralla kauemmin, jos kaukaa tulee. Riippuu kyllä vähän kavereiden määrästä ja vierailutiheydestäkin; jos joka päivä olisi monta suuta ruokittavana, niin saisi kyllä välipalat riittää. :D Näin siis jos mulla olisi lapsia.