Jos lapsella on kavereita kylässä ruoka-aikaan, onko tylyä, ettei ruoki heitä siinä samalla?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu tästä tuli. 

Ap-kysyjä vielä vähän selventää: Meillä tosiaan 4 lasta ja iltaisin porukkaa piisaa. Noin kymmenen lasta leikkii iltaisin meillä, joskus enemmän,  (tuossa siis mukana omatkin eli vieraita suita kuitenkin ainakin viisi olisi joka ilta). Lapset tulevat itse ja viihtyvät meillä, kun on isot pihat ja koiria, kissoja, hamstereita jne. En siis ole ruokkinut näitä, ellei ole vanhempien kesken sovittu, että on "hoidossa". 

Yksi mitä ihmettelen, että kun omat lapset ja näiden kaverit on kaikki alakoululaisia, niin on todella monia, joiden vanhemmat ei soita ja pyydä kotiin syömään. Antavat olla täällä koko illan leikkimässä ja minä sitten aina 19.30 laitan porukan ulos, jolloin menevät koteihinsa. Lapset ovat kyllä tästä ihan lähialueilta eli kävelyetäisyydeltä. Mutta onko tosiaan niin paljon perheitä, joissa lapsi voi olla poissa _joka ilta_.. ja eikö niillä ole ruoka-aikaa iltaisin.. vai olettavatko, että minä ruokin (kun täälläkin moni näyttää olevan sitä mieltä, että pitäisi)? 

t. Ap

AP tuota ihan samaa olen minäkin aiemmin miettinyt, vaan en enää mieti.

Nykyvanhemmat on niin surkeita useimmat, eivät välitä lapsistaan yhtään.

Lastensuojeluilmoituksia pitäisi alkaa laittamaan heistä.

Aivan uskomatonta on, että jopa 6-7v ekaluokkalainen saa olla suoraan koulusta kylässä todellakin puoli kasiin asti illalla, joku jopa kasiin

Kukaan ei heitä perään kysele, vanhempiaan on edes tunne, minulle eivät soittele ja kysy voiko lapsi meille tulla tai olla. Vanhemmat soittelevat suoraan lastensa kännyyn, ja lapselta kyselemällä san sitten tietoa oikea tai lapsen näkemystä...

Tuota menoa esikoisen aikaan katselin

Nyt toisen lapsen kanssa olen tehnyt selvät säännöt.

Lapset voivat tulla suoraan koulusta meille leikkimään, pienempien vanhempien kanssa sovin. Eli lapseni kysyy kaverin vanhemman numeron, muutoin ei voi tulla. Eli tekstaan vanhemmalle onko lupa tulla, monelta on oltava kotona, osaako lapsi kulkea itse kotiin, vaiko tuodaanko7haetaanko. Tälläiselle lapselle annan välipalan meillä. yleensä päivälliseksi lähtevät kotiin, vaikka vanhenpansa antaisivat olla miten kauan tahansa. Meillä on päivällinen perheen yhteinen hetki ja harrastuksia lapsilla iltaisin.

Lähialueen lapset voivat tulla omine lupineen, koska heidän matkansa on lyhyt, omakotitaloalueella asumme, joten näillä on matka lyhyt, 

Olen kuljettanut yhtä lasta oman lapseni kanssa yhteiseen harrastukseen, jonka jälkeen lapsi tulee usein meille leikkimään, silloin hänelle annamme päivällisen

Eli vanhemmat huolehtikaa lapsistanne, EI OLE NORMAALIA,että lapsi on kaiket illat toisten kodissa.

Vanhempien tehtävä on itse huolehtia lapsistaan, heidän läksyjenteostaan, ruokailuistaan kasvatuksestaan... Eikö teitä edes pelota missä lapsenne liikkuu, kenen kanssa, mitä tekee jne ?

Eli ruokailu on kotona, lapsen omassa kotona

ellei ole sovittu hoidosta, tai lapsi on kaukaata ja sovittu pidempi leikkiaika,

Ruokailuajaksi kotiin.

Tiedän mammoja joilla tosiaan on monta lasta kaiket illat koulunloppumisesta iltaan asti,. hövelinä syöttävät heitä... Entäpä kun pojat on pian murrosikäisiä ja syövät kaapit tyhjäksi, koskaan ette tiedä mitä kaapeissa on jäljellä kun töistä tulette ja pitäisi päivällistä tehdä ?

Tiedä työkaverin jolla neljä poikaa,  joilla juurikin alkoi noin käymään. Oli kilo juustoa, iso paketti leikkelettä ja kolme litraa maitoa ja pari mehulitraa kaapsita mennyt yhden välipalan aikana....

 Eli eplisäännöt on parasta sopia. Vanhempien kesken

Vanha sanonta vuoroin vieraissa käydään ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on melkein joka päivä lähellä asuvia lapsia leikkimässä. Hyvin usein tarjoamme ruokaa heillekin ja esim. välipalaa aina. Viime aikoina on vähän alkanut ottaa päähän, että näitä lapsia ei edes soiteta kotiin syömään välillä. Näitä vanhempia ihmettelen. En kehtaisi itse antaa lapsen juoksennella kylillä koko pitkää päivää. Eri asia, jos on sovittu vanhempien kesken että on koko päivän meillä. Nyt olemme vähentäneet ruuan tarjoamista. Meillä on nelihenkinen perhe. Kyllä se alkaa tuntua ruokamenoissakin, jos melkein poikkeuksetta syötämme 1-2 kasvuiässä olevaa lasta omiemme lisäksi.

 

Minusta SE on tylyä ja epäkohteliasta antaa lapsensa aina syödä muualla ilman että soittelee lapsen kotiin syömään välillä. Tämänkin pitäisi olla vastavuoroista, mutta kun ei ole.

Meillä pn neljä lasta ja päivittäin on lasten kavereita vaihteleva määrä leikkimässä, sekaan mahtuu näitä, joilla on aina kotiinmenoaika ruoka-aikana ja käyvät kotona syömässä ja tulevat sit takaisin.(lähinaapurustossa asuu kaikki), sit on pari tämmöistä, jotka tulee koulun jälkeen, kukaan ei soittele perään ja mä lähetän sit 19 aikoihin kotiinsa, kun aletaan iltahommille. Ja alakouluikäisistä siis kysymys.

Aiemmin tarjosin välipalaa ja päivällistäkin, mut kun homma meni siihen, että välipalalla syötiin paketillinen muroja, leipä ei kelvannu ja alettiin pyytää tiettyjä jogurtteja ym. laitoin stopin! Leipää yhdellä päällysteellä saa ja maitoa/mehua sen kanssa. Päivällistä en enää tarjoile.

Jos olis jotain vastavuoroisuutta tuossa hommassa, niin olis ihan ok, kerran on mun lapsi kysyny, saako syödä kaverilla (joka Siis usein meillä sen 6-7h iltaisin viettää aikaa). Ei antanu äiti ruokaa! Sen jälkeen aloin itsekin rajoittaa!.

Kannattaisi miettiä mikä on järkevää yhdessä leikkimistä ja aika siihen !

Ei ole mielestäni järkevää, että lapsella on kaveri koulupäivän jälkeen 6-7 tuntia !

Missä välissä lapsi tekee läksyt, harrastaa, rentoutuu, ulkoilee, lukee krijoaj., on vanhempiensa kanssa, sisarustensa kanssa, tekee kotitöitä .. jne normaaleja toimia ?

rajoittakaa nyt hyvät ihmiset lasten kaverivierailuja kohtuullisuuteen, ja joka ilta ei edes tarvitse olla kavereita.

Lapsille hyvä mieluinen harrastus ainakin kerran viikossa, jolloin ei kavereita edes tarvita.

nyt selkärankaa kirjoitti:

Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Jokainen ruokkikoon omat lapsensa omassa kodissaan. Tilanne riistäytyy nopeasti käsistä ja huomaat pian ruokkivasi ja hyysääväsi kasvuikäistä nälkäistä isoa lapsilaumaa ja se ei ole enää kivaa, taloudellisesti ja muutenkaan. Ei kenenkään kukkaro sitä lopulta kestä ja vaatimustaso kasvaa äkkiä, kohta ei enää kelpaa perusmurkina. Ja tiskiä ja sotkua tulee lisää, joten kulut kasvaa siltäkin osin. Joten vieraat lapset omaan kotiin mars syömään, sitten leikitään vasta. Tuskin vieraat lapset tekevät esim. kotitöitä tms. vastineeksi teillä ruokailustaan?

Yhden kerran meillä on käynyt niin että teini-ikäinen tytär oli tuonnut ilmoittamatta lauman kavereitaan meille koulun jälkeen ja jääkaappi oli sananmukaisesti syöty tyhjäksi. Pikkupuhutteluthan tästä seurasi, koska meillä on ollut sääntö että koulusta ei tuoda kotiin kavereita ilman että siitä olisi sovittu edellisenä päivänä. Yksi syy se että teen vuorotyötä eikä ole kiva herätä yövuoron jälkeen mekastavaan kakaralaumaan ja muutenkin on yritetty opettaa lapsia suunnitelmalisuuteen, pois impulssiiviesesta käytöksestä että kavereita pyydetään kylään kun ollaan lähdössä koulusta kotiin tms.

Teini-ikäisten ruokkimisesta; tää varmaan riippuu siitä, millainen kulttuuri omassa lapsuusperheessä on ollut. Meillä oli aina isot poikalaumat kattiloiden ääressä, ja äitini ruokki heidät kaikki. Vaikka rahaa oli vähän niin aina löytyi ruokaa. Viikonloppuisin joka sohvalta ja vieraspatjalta kömpi pörröpäinen murkkuikäinen aamukahville, olivat tulleet meille yöksi. Vanhempani pitivät tärkeänä, että kaikki on turvallisissa ympyröissä siinä meillä.

Ja näin nää pojat kasvoivat meillä, ja ovat aikuistumisen jälkeen käyneet 20 vuotta vanhemmillani kylässä. Kutsuneet häihin ja ristiäisiin, tuoneet puolison ja lapset käymään kylässä myös. Minusta se on hienoa. Minulle on ihan päivänselvää, että jos meille vaan lapsen kaverit haluavat tulla, niin ne ruokitaan vielä teineinä,  ja varsinkin teineinä.  Onhan se rasittavaa kasvattaa vieraittenkin lapsia ja huolehtia heistä, mut se on vaan väliaikainen tilanne, muutamia vuosia. Ja on ihan käsittämätöntä, että on paljon vanhempia, jotka eivät tunne lastensa kavereita. Aivan kuin näitä ei kiinnostaisi ollenkaan, kenen kanssa lapsi aikaansa viettää, vaikka juuri se seura vaikuttaa lapsen elämään enemmän kuin vanhempien kasvatustyö ikinä.  Kun lapset pyörii tässä, ne oppii tuntemaan, ajan kanssa. Tietää kenen seura on hyväksi (jolloin voi antaa enemmänkin mennä vapaasti näitten kanssa) ja kenen seura ei (jolloin nämä kaverit pidetään tässä meillä kotona puuhaamassa, että voi itse olla ohjaamassa ja valvomassa ettei mene ihan apinameiningiksi). Kaikkien kuitenkin kuuluu oppia olemaan samaa jengiä, ettei tule syrjintää ja kiusaamista. Parhaita kavereita ei tarvitse olla, mutta reiluja tarvitsee, ja siihen tarvitaan välillä aikuisen apua. Aikuisten pitää olla lasten elämässä läsnä, saada käsitys siitä mikä siinä on kulloinkin meininki, eikä sitä näe jos ei ole lasten kanssa.

Aina tarjoan ruoan kaikille jotka ovat paikalla.

Minä tarjoan ruuan vaihtelevasti. Joskus ruokaa on niin vähän ettei siitä riitä muille kuin omalle perheelle. Eikä meillä kovin usein edes ole mitään yhteistä ruokailuhetkeä, useampi lapsi ja paljon harrastuksia eli kukin syö kun on sopiva hetki.

Minä olen niitä äitejä, jonka yksi lapsi huitelee illat pitkät kavereilla. Lapsi monesti menee suoraan koulusta kaverille eikä useinkaan vastaa puhelimeensa niin aika vaikea sitä on kotiin soitella. Ei tosin ole ihan pikkukoululainen enää. Mutta vaikka lapsi olisi koko illan jossain, en oleta että hänet ruokitaan. Osaa kyllä tulla kotiin kun on nälkä, usein ei vain tunnu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisten ruokkimisesta; tää varmaan riippuu siitä, millainen kulttuuri omassa lapsuusperheessä on ollut. Meillä oli aina isot poikalaumat kattiloiden ääressä, ja äitini ruokki heidät kaikki. Vaikka rahaa oli vähän niin aina löytyi ruokaa. Viikonloppuisin joka sohvalta ja vieraspatjalta kömpi pörröpäinen murkkuikäinen aamukahville, olivat tulleet meille yöksi. Vanhempani pitivät tärkeänä, että kaikki on turvallisissa ympyröissä siinä meillä.

Ja näin nää pojat kasvoivat meillä, ja ovat aikuistumisen jälkeen käyneet 20 vuotta vanhemmillani kylässä. Kutsuneet häihin ja ristiäisiin, tuoneet puolison ja lapset käymään kylässä myös. Minusta se on hienoa. Minulle on ihan päivänselvää, että jos meille vaan lapsen kaverit haluavat tulla, niin ne ruokitaan vielä teineinä,  ja varsinkin teineinä.  Onhan se rasittavaa kasvattaa vieraittenkin lapsia ja huolehtia heistä, mut se on vaan väliaikainen tilanne, muutami

Siis jos joku ei ole lapsellesi hyvää seuraa, niin pidät heitä sitten kodissasi entistä enemmän?

En käsitä logiikkaasi. Muutenkin kuulostaa, ettet käy töissä, kun sinulla on jatkuvasti aikaa pelehtiä lastesi kaveriasioiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aina tarjoan ruoan kaikille jotka ovat paikalla.

Vaikka heitä olisi useampi? Miten mahtuvat pöydän ääreen, miten riittää astiat, miten ruoka?

Mitä mieltä muut perheenjäsenet ovat?

Ei ihme että yksinäisyys, mielenterveysongelmat ja pahoinvointi kasvaa Suomessa. Käsittämätöntä pikkusieluisuutta kun ei voi edes lasten kavereita pyytää ruokapöytään!

Meillä on usein lapsia ja nuoria talo täynnä ja aina riittää kaikille välipalaa ja ruokaa. Lasten hyvät kaverisuhteet ja niiden kaverienkin hyvinvointi on kaikille osapuolille elintärkeitä.

Siinä ei pari euroa paljon maksa, jos satsauksella saan näille nuorille hyvän ja lämpimän ilmapiirin kotona. Eipä tarvitse terapioita maksella ja katsoa kotiin ruudun ääreen syrjäytyvää nuorta.

Kyllä kysyn aina lapsen kavereilta haluavatko syödä. Siinäkun syökööt jos on nälkä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hyviin tapoihin kuuluu tarjota ruokaa vieraillekin, kun isäntäväki syö. Riippumatta vieraiden iästä. Samalla opetat tapakulttuuria myös omille lapsillesi. 

Samaa mieltä

Tavallaan kukin syö kotonaan omaa ruokaa on käytäntö mutta kun kuitenkin lapset on aina nälissään on hyvä antaa  jos riittää .  Monet tekee ylimääräistä ruokaa sen takia että riittää myös kaverille. Voi olla että saa sitten kaverin kotona myös vastaavasti ruokaa.  Mutta varastettua älä syötä . Se on kirous jos varastaa . 

Venäläinen nainen toi Suomeen venäläisen miehen joka toi Suomeen venäläisiä lapsia syömään ilmaista ruokaa nyt kysytään kuka nämä maksaa kun tämä nainen on työtön köyhä avustusruokia syövä. 

Pyydän ruokapöytään kyllä, ei se meillä ole onneksi rahasta tai ruoan määrästä kiinni. Aina kaikki eivät halua syödä ja se on ihan OK. En kuitenkaan oleta, että omiani missään ruokitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että yksinäisyys, mielenterveysongelmat ja pahoinvointi kasvaa Suomessa. Käsittämätöntä pikkusieluisuutta kun ei voi edes lasten kavereita pyytää ruokapöytään!

Meillä on usein lapsia ja nuoria talo täynnä ja aina riittää kaikille välipalaa ja ruokaa. Lasten hyvät kaverisuhteet ja niiden kaverienkin hyvinvointi on kaikille osapuolille elintärkeitä.

Siinä ei pari euroa paljon maksa, jos satsauksella saan näille nuorille hyvän ja lämpimän ilmapiirin kotona. Eipä tarvitse terapioita maksella ja katsoa kotiin ruudun ääreen syrjäytyvää nuorta.

Kyllä se maksaa vähän enemmän kuin pari euroa. Lisäksi tiskiä ja muuta sotkua tulee myös lisää. Sinä et voi toimia kenenkään nuoren terapeuttina, vanhempana etkä elättäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hyviin tapoihin kuuluu tarjota ruokaa vieraillekin, kun isäntäväki syö. Riippumatta vieraiden iästä. Samalla opetat tapakulttuuria myös omille lapsillesi. 

Samaa mieltä

Lokkivanhempi siellä.

Vierailija kirjoitti:

Aina tarjoan ruoan kaikille jotka ovat paikalla.

Saanko minäkin tulla teille syömään?

Ilman muuta tarjotaan, olipa kävijä lapsi tai aikuinen. Meillä Itä-Suomessa on aina ollut näin. Ehkä on eri puolilla Suomea erilaiset tavat.

Meillä oli mökillä sähkömiehet urakoimassa koko päivän aamusta iltaan. Olisi ollut kummallista syödä itse ja antaa työmiesten ahkeroida pelkillä voileipäeväillä.

Miksi sinun pitäisi ruokkia lastesi kavereita?

Ruokitko myös omia tai puolisosi kavereita milloin vain tupsahtavat kylään? Joku kirjoitti, että lasten kavereita voi olla joka päivä vaikka kymmenen omien lasten lisäksi. Onko teillä vanhemmillakin sama määrä kavereita joka päivä kylässä ja tietysti ruokitaan heidät kaikki niiden lasten kavereiden lisäksi? Mike hemmetin ilmaisravintola kotinne on??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että yksinäisyys, mielenterveysongelmat ja pahoinvointi kasvaa Suomessa. Käsittämätöntä pikkusieluisuutta kun ei voi edes lasten kavereita pyytää ruokapöytään!

Meillä on usein lapsia ja nuoria talo täynnä ja aina riittää kaikille välipalaa ja ruokaa. Lasten hyvät kaverisuhteet ja niiden kaverienkin hyvinvointi on kaikille osapuolille elintärkeitä.

Siinä ei pari euroa paljon maksa, jos satsauksella saan näille nuorille hyvän ja lämpimän ilmapiirin kotona. Eipä tarvitse terapioita maksella ja katsoa kotiin ruudun ääreen syrjäytyvää nuorta.

Kyllä se maksaa vähän enemmän kuin pari euroa. Lisäksi tiskiä ja muuta sotkua tulee myös lisää. Sinä et voi toimia kenenkään nuoren terapeuttina, vanhempana etkä elättäjänä.

Minusta jokainen voi olla turvallinen ja välittävä aikuinen, omille lapsille ja niiden kavereillekin. Ne vuodet hurahtaa nopeasti ohi, ja tärkeintä että lapset kasvavat sosiaalisiksi ja hyvässä ilmapiirissä.