Jos lapsella on kavereita kylässä ruoka-aikaan, onko tylyä, ettei ruoki heitä siinä samalla?
Luin tuota toista ketjua oudoista ja hassuista säännöistä ja tavoista ja hämmennyin, kun useampaan kertaan tuli joku viittaus kylässä syömiseen ja lapsen kavereille ruuan tarjoamiseen.
Siis mä en ole antanut lasten kavereille ruokaa, paitsi jos ollaan etukäteen äidit keskenään niin sovittu. Tai jos on tavallaan "hoidossa" meillä eli sovittu tämmöinen kyläily, joka kestaa pidempään. Meitä on 6 hengen perhe ja ruokaa on aina sen verran, että kyllä siihen yksi lapsivieraskin pöytään mahtuisi. Olen ajatellut, että mun mukulat joutaa tulla kotiin syömään - en edes ole ajatellut, että pitäisi kamuillekin tarjota. Meillähän on joka päivä lasten kavereita.
Kommentit (68)
Liki 10v vanha ketju... Mutta niin, jos on vieraita mukuloita paikalla ruoka-aikaan lähetän (tai lähetin) kotiinsa kuleksimasta. Puhutaan siis päivällisajasta. Siitä aletaan pikkuhiljaa valmistautua yöpuulle eli päivän leikit on siltä erää leikitty. Ihme jollei kyläilkevän kakaran omat vanhemmat ala jo vähitellen kaipailla omaansa kotiin syömään jne.
Eikö toi nyt poikkea lounasajasta, jollei ole kavereitten vanhempien kanssa muuta sovittu niin lähetän kotiinsa syömään välillä. Kiva rauhoittaa omaakin olemista välillä. Olen kait siinä ollut vähän vanhanaikainen että olen kakarat laittanut pihalle leikkimään ei tartte nysvätä sisätiloissa koko päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että yksinäisyys, mielenterveysongelmat ja pahoinvointi kasvaa Suomessa. Käsittämätöntä pikkusieluisuutta kun ei voi edes lasten kavereita pyytää ruokapöytään!
Meillä on usein lapsia ja nuoria talo täynnä ja aina riittää kaikille välipalaa ja ruokaa. Lasten hyvät kaverisuhteet ja niiden kaverienkin hyvinvointi on kaikille osapuolille elintärkeitä.
Siinä ei pari euroa paljon maksa, jos satsauksella saan näille nuorille hyvän ja lämpimän ilmapiirin kotona. Eipä tarvitse terapioita maksella ja katsoa kotiin ruudun ääreen syrjäytyvää nuorta.
Kyllä se maksaa vähän enemmän kuin pari euroa. Lisäksi tiskiä ja muuta sotkua tulee myös lisää. Sinä et voi toimia kenenkään nuoren terapeuttina, vanhempana etkä elättäjänä.
Tiskiä ja sotkua? Pienestä on elämä kiinni.
Onpas sinisilmäistä. Ja nämäkö nuoret käyttäytyvät aina mallikkaasti teillä?
Välipalaa tarjoan, mutta päivällinen jos vanhempien kanssa sovittu.
Meillä ei kyllä tuollainen trafiikki edes ole, joten varmasti toimit järkevästi ap. Meillä on yksi erityislapsi, joten ollaan pyritty siihen, että kaksi muuta lasta kysäisevät etukäteen, voiko kaveri tulla kylään. Ja siis yleensä saavat, mutta ajatuksena juurikin se, että meillä ei voi olla yhtäkkiä 10 lasta leikkimässä. Samoin toki lapset eivät saa joka päivä aamusta iltaan kavereilla oleskella vaan kotiin aina syömään. Eli puolin toisin tämä linja.
Meidän arki ei oikein edes toimisi muulla tavalla, joten minun mielestä te kyllä teette jo paljon kun annatte kavereiden kyläillä tuossa määrin ja iltaan asti!
Missään sivistyneessä maissa tällainen keskustelu tai ajatusmalli olisi ihan käsittämätön. Ei ihme että täällä elää moukkamainen, epäsosiaalinen kansa kun lapsesta asti saavat siihen oppia.
Yksi tai kaksi kaveria menee kyllä oman perheen mukana. Mutta. Meillä on 4 lasta. Jos jokaisella lapsella on 1-2 kaveria kylässä niin tulee vähän liikaa ylimääräisiä ruokittavia. Sillon en valitettavasti yleensä tarjoa, jos paljon kavereitaan kylässä.
Mulle ihan ok, että ottavat vaikka välipalaa vähän jos tulevat suoraan koulusta. Joskus on kaveri syönyt meillä myös illallistakin. Lähtökohtaisesti kuitenkin itsekin kutsun omat lapset kotiin syömään, enkä ajattele että kenelläkään olisi velvoitetta ruokkia yllättäen tupsahtaneita ylimääräisiä suita pöydässään.
Ihmettelen, kun täällä niin moni kertoo kotonaan oleilevista lasten kavereista. Eivätkö lapset leiki enää ulkona? Me leikimme kultaisella kasarilla enimmäkseen pihoilla, metsissä, rannoilla, leikkipuistoissa. Kesällä uitiin, pyöräiltiin, hypättiin narua tai twistiä. Jokainen kävi omassa kodissaan syömässä ruoka-aikana, ja sitten palattiin leikkiin. Jos satoi, oltiin sisällä joko kotona tai kaverin luona. Silloinkin mentiin kotiin syömään.
Tiskiä ja sotkua? Pienestä on elämä kiinni. Ei voi ehkä toimia terapeuttina mutta välittää voi. Ehkä olet sille lapselle tai nuorelle ainoa, joka osoittaa välittämistä. Ja ruokakin on välittämistä.