Epäoikeudenmukaisuus synnyttää katkeruutta

Olen samaa mieltä. Jos elämä on jatkuvasti pelkkiä pettymyksiä pettymysten perään, ei ole mikään ihmekään että katkeroituu.

Kukaan ei tunnusta olevansa katkera, mutta onko kukaan kokenut epäoikeudenmukaisuutta? Eikö?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tunnusta olevansa katkera, mutta onko kukaan kokenut epäoikeudenmukaisuutta? Eikö?

Voiko tunnustautua katkeraksi ilman, että tulee pskaa niskaan?

Kyllähän se katkeruus tulee monesti elämän mukana. En ainakaan itse ollut milläänlailla katkera kellekään ennenkuin tutustuin mieheen joka osottautui alkkariksi. Kyllä sen yhteisen taipaleen aikana katkeroitui. En edelleenkään ole katkera muille tai mistään muusta elämässä tapahtuneesta kun tälle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tunnusta olevansa katkera, mutta onko kukaan kokenut epäoikeudenmukaisuutta? Eikö?

Voiko tunnustautua katkeraksi ilman, että tulee pskaa niskaan?

Täällä esiinnytään nimettöminä, älä ota henkilökohtaisesti. Jos tulee pskaa niskaan, niin mieti, miten katkeria ne kommentoijat ovat!

Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun omasta katkeruudestani aiempaa työnantajaa kohtaan. Tuskin olisin päässyt siellä eroon katkeruudestani, joten omalla kohdallani ainut tapa oli hakeutua toisen työnantajan palvelukseen.

Kerroin avoimesti työtehtävät, joista olisin ollut kiinnostunut. Sen sijaan sain vuosikausia tyhjiä lupauksia, jotka eivät täyttyneet ja kiinnostavatkin työt siirrettiin pois minulta ja lopulta minulle tarjottiin töitä, jotka eivät vastanneet lainkaan osaamistani. Samalla muutuin tyytymättömäksi. Jälkikäteen ajatellen minun olisi kannattanut hakeutua muualle jo paljon aiemmin, eikä odottaa, että tämä vuonna sitten...

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se katkeruus tulee monesti elämän mukana. En ainakaan itse ollut milläänlailla katkera kellekään ennenkuin tutustuin mieheen joka osottautui alkkariksi. Kyllä sen yhteisen taipaleen aikana katkeroitui. En edelleenkään ole katkera muille tai mistään muusta elämässä tapahtuneesta kun tälle miehelle.

Miten katkeruuden huomaa sinusta, vai ilmeneekö se mitenkään ulkopuoliselle?

Onko teillä lapsia ja jos on, tietävätkö he totuuden?

Synnyttäminen herättää katkeruutta. Olen huomannut... 

Oleellista on selvittää itselleen, mitä ovat ne epäoikeudenmukaisuudet, jotka katkeruuden ovat aiheuttaneet. Elämä ei ole reilua eikä missään ole kukaan sellaista kenellekään luvannutkaan. Mutta ihmiset voivat toimia toisiaan kohtaan epäoikeudenmukaisesti. Jos on esimerkiksi kasvanut alkoholistiperheessä, mutta kaveri ei, niin syyllisiä siihen ei ole itse, ei se kaveri eivätkä tämän vanhemmat. Tai  jos vanhemmat ovat kohdelleet lapsiaan eriarvoisesti, mutta kaverin vanhemmat eivät, niin tämäkään ei ole oma, kaverin eikä kaverin vanhempien vika.

Kun on selvittänyt nuo katkeruutensa syyt ja henkilöt, jotka ovat kohdelleet epäoikeudenmukaisesti, seuraava vaihe on anteeksianto. Menneisyyttään ei voi enää muuttaa vaan on mentävä eteenpäin. Mikäli mahdollista, voi yrittää jutella asiasta näiden henkilöiden kanssa. Jos menneisyydestä ei pääse omin avuin irti, kannattaa hakea apua ammattiauttajalta.

8 vielä jatkaa, että olisin halunnut tietää, että miksi esimiehet toimivat noin? Mitä olisin itse voinut tehdä toisin, että olisin päässyt kehittymään kyseisessä työpaikassa?

Yleensähän kehotetaan kertomaan, mistä on kiinnostunut ja kaiketi olisi työnantajankin etu, että työntekijä on motivoitunut. Tuona aikana myös opiskelin vapaa-ajallani työnantajaa hyödyttäviä lisäopintoja yliopistossa, joten tuntui aika valjulta, kun esimerkiksi vähemmän koulutettu henkilö sai minullekin lupaillun työtehtävän tai talon ulkopuolelta otetulle henkilölle annettiin tehtäviä, joita itse olin hoitanut.

Vierailija kirjoitti:

8 vielä jatkaa, että olisin halunnut tietää, että miksi esimiehet toimivat noin? Mitä olisin itse voinut tehdä toisin, että olisin päässyt kehittymään kyseisessä työpaikassa?

Yleensähän kehotetaan kertomaan, mistä on kiinnostunut ja kaiketi olisi työnantajankin etu, että työntekijä on motivoitunut. Tuona aikana myös opiskelin vapaa-ajallani työnantajaa hyödyttäviä lisäopintoja yliopistossa, joten tuntui aika valjulta, kun esimerkiksi vähemmän koulutettu henkilö sai minullekin lupaillun työtehtävän tai talon ulkopuolelta otetulle henkilölle annettiin tehtäviä, joita itse olin hoitanut.

Vaikeahan se nyt on tuota tapausta tuntematta ja vain yhden version kuunnelleena mitään sanoa, mutta eipä tuo nyt kuulosta, että esimies olisi ollut tehtäviensä tasalla. Voihan se olla myös, että oli jotain henkilökohtaista skismaa, mutta kyllähän noissa tilanteissa kannattaa tosiaan katsella muihin firmoihin, jos sellainen mahdollisuus on. Totta kai työnantajallekin on parempi, että työntekijä tekee töitä mahdollisimman motivoituneena ja taitotasolleen oikeita tehtäviä, eli ei liian vaikeita muttei nyt liian helppojakaan.

Uskon sen, että epäoikeudenmukaisuuden kokeminen voi synnyttää katkeruutta. Vanhemmilla on myös tärkeä rooli kasvatuksessa ja siinä, millaiseksi lapsi rooliutuu.

Tutullani on kolme lasta, joista yhtä hän aina ylistää. Tämä yksi lapsista on kuulemma älykkäin, mukavin ja taitavin hänen lapsistaan.

Sen sijaan kahdesta muusta lapsestaan löytyy aina moitittavaa ja lapsia moititaan myös julkisesti, kun taas tätä yhtä kehutaan. Useaan otteeseen olen sanonut, että itse näen hänen lapsensa aivan erilaisessa valossa ja hän kohtelee lapsiaan epäoikeudenmukaisesti. Tässä tapauksessa vieläpä toinen näistä moitituista tekee esikoisena muita enemmän kotitöitä tai auttaa äitiään, mutta siltikään äitinsä ei arvosta häntä.

Omassa lapsuudessani isäni toimi samoin. Sisareni oli isän suosikki, mutta me muut kaksi saimme lähinnä haukkuja. Tämä vaikutti pitkään ihmissuhteisiini ja yritin olla mahdollisimman kiltti, että minut hyväksyttäisiin. Ikävä kyllä jotkut näkivät minut nimenomaan vain kynnysmattona eli sain heiltäkin haukut, kun olin avulias. Kesti lähes nelikymppiseksi päästä tästä vääristyneestä käyttäytymismallistani eroon.

Vierailija kirjoitti:

8 vielä jatkaa, että olisin halunnut tietää, että miksi esimiehet toimivat noin? Mitä olisin itse voinut tehdä toisin, että olisin päässyt kehittymään kyseisessä työpaikassa?

Yleensähän kehotetaan kertomaan, mistä on kiinnostunut ja kaiketi olisi työnantajankin etu, että työntekijä on motivoitunut. Tuona aikana myös opiskelin vapaa-ajallani työnantajaa hyödyttäviä lisäopintoja yliopistossa, joten tuntui aika valjulta, kun esimerkiksi vähemmän koulutettu henkilö sai minullekin lupaillun työtehtävän tai talon ulkopuolelta otetulle henkilölle annettiin tehtäviä, joita itse olin hoitanut.

Mietipä, voisiko olla kysymys kateudesta? Eli sinä olet herättänyt kateutta paitsi työympäristössäsi, erityisesti pomossasi olemalla hyvä työssäsi, olemalla erityisen kiinnostunut siitä ja vielä kehdannut kouluttautua eteenpäin?

Olen nähnyt tämän tapahtuvan sekä itseni että parin muun kollegan kohdalla - pomo tuntee alemmuutta ja suosii itselleen mieluisia työntekijöitä, jotka eivät uhkaa hänen itsetuntoaan olemalla parempia kuin hän.... Omalta kohdaltani olin ymmälläni kunnes kolmannelle kollegalle kävi samoin, silloin vasta sain ahaa-elämyksen; meiltä otettiin kaikilta vähän kerrassaan kiinnostavat tehtävät pois ja tilalle saatiin kaikki työläät ja tylsät työt. Kunhan työmarkkinat alkaa vetää, lähdemme kaikki!

Olen eri mieltä. Negatiiviset ihmiset näkevät epäoikeudenmukaisuutta paljon enemmän kuin normaalit vaikka sen määrä on vakio. Sitä kutsutaan kateudeksi. Itse en tuhlaa tuohon aikaa sekuntiakaan.

Hyväosainen taas voi kehua ja kannustaa tukijoukkoaan, jotta he mahdollistaisivat hänen hyväosaisuutensa jatkumisen. Onhan tällainen hyväosainen ihminen miellyttävä, joka on tottunut saamaan itselleen paljon hymyssä suin.

Jos joku tukijoukoissa huomaisi toisen, heikommassa asemassa olevan, niin ei ainakaan saisi ehtiä tarjoamaan apuaan, koska avun antaminen olisi pois hyväosaiselta ja hänen mukavuusalueeltaan.  Parempi tehdä toisesta entistäkin katkerampi, jotta tajuaisi pysyä poissa silmistä ja mielestä.

Hyväosista voi lähestyä huono-osainen, jolloin hyväosianen ehkä antaa oman lapsensa hänelle hoitoon ja sen jälkeen vinkkaa, että kiitos vaan, mutta meillä on kyllä tukijoukot omasta takaa (hyvä kun suvaitsimme hetken teidän seuraa emmekä koskaan suunnittele aikatauujamme niin, että sinä voisit siitä joskus saada apuakin). Sitten kerrotaan miten vanhempi sukulainen tahtoi ihan väksin maksaa heille rentoutumisloman kahdestaan ja eivät nyt voi ottaa toisen lasta kyläilemäänkään, kun ovat silloin Dubaissa tai Barcelonassa ja ensi kuussa ehkä Losissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8 vielä jatkaa, että olisin halunnut tietää, että miksi esimiehet toimivat noin? Mitä olisin itse voinut tehdä toisin, että olisin päässyt kehittymään kyseisessä työpaikassa?

Yleensähän kehotetaan kertomaan, mistä on kiinnostunut ja kaiketi olisi työnantajankin etu, että työntekijä on motivoitunut. Tuona aikana myös opiskelin vapaa-ajallani työnantajaa hyödyttäviä lisäopintoja yliopistossa, joten tuntui aika valjulta, kun esimerkiksi vähemmän koulutettu henkilö sai minullekin lupaillun työtehtävän tai talon ulkopuolelta otetulle henkilölle annettiin tehtäviä, joita itse olin hoitanut.

 

Vaikeahan se nyt on tuota tapausta tuntematta ja vain yhden version kuunnelleena mitään sanoa, mutta eipä tuo nyt kuulosta, että esimies olisi ollut tehtäviensä tasalla. Voihan se olla myös, että oli jotain henkilökohtaista skismaa, mutta kyllähän noissa tilanteissa kannattaa tosiaan katsella muihin firmoihin, jos sellainen mahdollisuus on. Totta kai työnantajallekin on parempi, että työntekijä tekee töitä mahdollisimman motivoituneena ja taitotasolleen oikeita tehtäviä, eli ei liian vaikeita muttei nyt liian helppojakaan.

Kiitos kommentistasi! Totta, tämä on oma versioni ja mahdollisesti esimiehillä ollut toisenlainen näkemys. Itsekin olen samaa mieltä, että katseleminen muihin suuntiin ja siirtyminen toisaalle on ollut hyvä ratkaisu.

Nykyisessä työpaikassani olen pitänyt hyvänä sitä, että esimies on jakanut vastuuta sekä työtehtäviä kiinnostuksenkohteideni mukaisesti. Esimieheni on itseäni nuorempi, kun taas aiemmassa työpaikassa ikäeroa esimiehiin oli noin 15-20 vuotta, vaikka tuskin ikä tässä ratkaisee. Vuosi tässä nykyisessä työpaikassa on ollut ammatillisen kehittymiseni kannalta paljon hyödyllisempi kuin se, että olisin jatkanut edellisessä työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Negatiiviset ihmiset näkevät epäoikeudenmukaisuutta paljon enemmän kuin normaalit vaikka sen määrä on vakio. Sitä kutsutaan kateudeksi. Itse en tuhlaa tuohon aikaa sekuntiakaan.

Kuulutko kenties heihin, jotka ovat tasa-arvoisempia kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8 vielä jatkaa, että olisin halunnut tietää, että miksi esimiehet toimivat noin? Mitä olisin itse voinut tehdä toisin, että olisin päässyt kehittymään kyseisessä työpaikassa?

Yleensähän kehotetaan kertomaan, mistä on kiinnostunut ja kaiketi olisi työnantajankin etu, että työntekijä on motivoitunut. Tuona aikana myös opiskelin vapaa-ajallani työnantajaa hyödyttäviä lisäopintoja yliopistossa, joten tuntui aika valjulta, kun esimerkiksi vähemmän koulutettu henkilö sai minullekin lupaillun työtehtävän tai talon ulkopuolelta otetulle henkilölle annettiin tehtäviä, joita itse olin hoitanut.

Mietipä, voisiko olla kysymys kateudesta? Eli sinä olet herättänyt kateutta paitsi työympäristössäsi, erityisesti pomossasi olemalla hyvä työssäsi, olemalla erityisen kiinnostunut siitä ja vielä kehdannut kouluttautua eteenpäin?

 

Olen nähnyt tämän tapahtuvan sekä itseni että parin muun kollegan kohdalla - pomo tuntee alemmuutta ja suosii itselleen mieluisia työntekijöitä, jotka eivät uhkaa hänen itsetuntoaan olemalla parempia kuin hän.... Omalta kohdaltani olin ymmälläni kunnes kolmannelle kollegalle kävi samoin, silloin vasta sain ahaa-elämyksen; meiltä otettiin kaikilta vähän kerrassaan kiinnostavat tehtävät pois ja tilalle saatiin kaikki työläät ja tylsät työt. Kunhan työmarkkinat alkaa vetää, lähdemme kaikki!

Kiitos kommentistasi! Vaikea sanoa, että onko kyse ollut kateudesta. Toisaalta taas sekä lähiesimies että muutkin esimiehet olivat kouluttautuneita eli siltä osin en oikein tiedä.

Kurjalta kuulostaa, että omalla työpaikallasi on ollut samansuuntaista toimintaa! Sitä tosiaan toivoisi, että työssä olisi mukana myös niitä "helmiä", jolloin oma motivaatiokin pysyisi korkealla. Silloin kun ne kiinnostavat työt viedään pois, niin se tuntui ainakin itsensä lähinnä rangaistukselta.

Tsemppiä uuden työpaikan löytämiseen!

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, kun toisessa ketjussa suhtaudutaan niin, että katkeruus kumpuaa ihmisen v-mäisesta luonteesta. Jos kokee suunnatonta epäoikeudenmukaisuutta, on kaksi selviytymisstrategiaa: joko katkeroituu ja antaa sen näkyä, tai yrittää päästä sen yläpuolelle ja suhtautua elämään positiivisesti. Se ei kaikilta helposti suju ja voi pahimmillaan aiheuttaa psykosomaattisia oireita. Puhumattakaan siitä, miten av:lla ja tosielämässä päivitellään, millainen kynnysmatto on.

Jos joku av-mamma tunnistaa itsessään katkeruutta, niin ihan teidän paskamaisesta luonteestako se on kiinni? Ihan vain tykkäätte olla katkeria, niinkö?

Jos olette päässeet katkeruudesta yli, niin miten se onnistuu? Vertaistukea, kiitos!

Osalle ihmisistä normaalit tapahtumat elämän aikana ovat täysin ylitsepääsemättömiä ja suorastaan epäoikeudenmukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Negatiiviset ihmiset näkevät epäoikeudenmukaisuutta paljon enemmän kuin normaalit vaikka sen määrä on vakio. Sitä kutsutaan kateudeksi. Itse en tuhlaa tuohon aikaa sekuntiakaan.

Kuulutko kenties heihin, jotka ovat tasa-arvoisempia kuin muut?

En tietenkään. Kyse on asenteesta. Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, en tyytymätön siihen mitä minulla ei ole. Kuten vanhempia 2kk iästä lähtien mutta minulla oli mummo. Ei ollut rahaa mutta oli luovuutta ja älyä jne.