Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunteeton, mutta silti erityisherkkä?
10.01.2016 |
Joo tiedän että erityisherkkyys on nyt muotia ja niin pois päin, mutta ei keskitytä siihen.
Olen tässä pohtinut, että kun muuten nuo erityisherkkyyden piirteet kuvaavat mua täydellisesti, mutta nuo tunteet. En jää kiinni tunteisiin tai liikutu jollekin tuntemattomalle tapahtuneesta onnettomuudesta, josta luen lehdestä. Suhtaudun jopa tunteettomasti katastrofeihin (esim wtc, tsunami jne). Toisaalta taas vaikkapa epäoikeudenmukaisuus voi saada minut hyvin vihaiseksi.
Olenko siis erityisherkkä vai vain aistiherkkä? Huomaan asioita ja yksityiskohtia, joita muut eivät huomaa. Karheat vaatteet ja väärässä jalassa ollut sukka ovat minulle kauhistus. Kutian helposti ja muutenkin pienikin tökkäisy ihoon voi sattua ja esim mikrosta tullut lautanen tuntuu polttavan kuumalta. Kovassa metelissä tuntuu etten kuule ajatuksiani. Olen rauhallinen ja tykkään että elämäni on rauhallista.
Voisiko tuo tunteettomuus olla sitä, että olen vain sillä alueella oppinut suojaamaan itseäni?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon varmaan vähän samanlainen, ei mua kaukana tapahtuvat asiat niin kauheasti hetkauta ellen aivan erityisesti ja tietoisesti ala niihin eläytymään. Sitten kyllä herkistyn, jos vaikka tv:ssä näen jonkun itkevän ja kertovan jotain asiaa. Sikäli tunteet kyllä tarttuu muhun helposti. Mutta tosiaan joku tsunami on kamala asia, mutta ei se mua mitenkään tolaltani saa. Eli en ole sillä tavalla herkkä, että maailman tapahtumat horjuttaisivat tasapainoani kauheasti. Käsittääkseni näitäkin ihmisiä on, jotka eivät voi edes lukea uutisia, kun järkyttyvät niin herkästi. Nautin myös kauhuelokuvista, nekään ei mua järkytä. Muhun vaikuttaa tosi paljon se, tapahtuuko jokin asia läheiselle vai tuntemattomalle. Läheisten asiat kyllä koskettavat.
Mäkin kiinnitän huomiota yksityiskohtiin ja sosiaalisissa tilanteissa, etenkin ryhmissä, vetäydyn aina tahtomattani kommunikaatiosta koska kaikki energiani menee muiden herkeämättömään tarkkailemiseen ja kuuntelemiseen. Vaativa asiakaspalvelutyö oli mulle ihan liian raskasta, en vaan kestä jatkuvaa ihmisvirtaa, hirveää ylivirittynyttä tilaa ja stressiä uupumatta. Hyvänkin työpäivän jälkeen olin aivan loppu, ja työ vei aina enemmän kuin antoi vaikka olisi miten "kiva" päivä. Ylivirittyneisyys kuvaakin hyvin sitä tilaa, joka minulla on ihmisten parissa. Siis tuntemattomampien. Läheisten kanssa olen vapautunut. Olen kaiketi myös aika introvertti ja olen etenkin nuorempana ollut aika sulkeutunut ihminen.
Olen kanssa aika herkkä rypyssä oleville sukille sun muulle pienelle, lapsena vasta olinkin. Vielä aikuisenakin inhoan talvea, kun en tykkää pukeutua paksusti. Kesä on parasta, kun vaatetus voi olla keveää. Tuo sitten on varmaan taas jonkinlaista aistiyliherkkyyttä. Se kuitenkaan ei ehkä ole mulla se vahvin ominaisuus. Toisaalta en kestä meteliä kauheasti, ellei se ole omaehtoista :D Siis esim. videopelien pauke on minulle todella, todella vastenmielistä, mutta voin kyllä luukuttaa itselleni mieluista musiikkia kovalla volyymilla silloin, kun sellainen fiilis on.
Luin pari vuotta sitten pari erityisherkkyyttä käsittelevää kirjaa, ja kyllä mä niistä itseni löysin vahvasti, vaikka tasan kaikki ei ihan yks yhteen olisikaan. Terminä tuo ärsyttää mua jostakin syystä (plus se että se on "muotia"), mutta jos en siihen takerru niin on se myönnettävä, että paljon tuota piirrettä mussa on. En kuitenkaan pidä oleellisena edes sitä, olenko nyt varmasti erityisherkkä vai en, kaiken tuollaisen lukeminen ja pohtiminen vaan lisää itsetuntemusta "diagnoosista" riippumatta. Eli jos nyt tuota sinun kysymystäsi miettisin, niin en mä itse pitäisi edes olennaisena sitä, oletko erityisherkkä vai et. Jos nyt esim. jostain aihetta käsittelevästä kirjasta löydät jotakin täysin itseesi sopivaa, niin sitten se juttu sopii. En mä tiedä onko sillä "diagnoosilla" mitään merkitystä. Harva psyykkinen tai persoonaan liittyvä ominaisuus muutenkaan on sellainen, että se joko täysin on tai ei ole ollenkaan.
Vielä mainitsen, että tosiaan itselläni kaikkien voimakkaimmin erityisherkkyyteen istuva piirre on tuo ylivirittyminen sosiaalisissa tilanteissa. Tunnistan sen itsessäni niin sataprosenttisesti, miten energiaa kuluu aivan älyttömästi, kun tarkkailen kaikkea niin yksityiskohtaisesti. Ymmärrän myös hyvin mitä sillä tarkoitetaan, että kyseessä on ihan hermostollinen herkkyys. Se ei tosiaan tunnu mitenkään tahdonalaiselta. Tykkäsin kyllä monistakin kirjoista joita luin aiheeseen liittyen, ainakin nämä kaksi taisin lukea:
http://heliheiskanen.fi/kauppa/kirjat/herkkyys-ja-sosiaaliset-pelot-juh…
http://heliheiskanen.fi/kauppa/kirjat/sisainen-lepatus-herkan-ihmisen-t…
Minäkin olen erityisherkkä. Onko teillä muilla erityisherkillä taipumus nähdä ihmisten menneisyydestä asioita, joita muut eivät näe?
Aistin yleensä todella helposti ihmisten ajatukset ja mielentilat. Monesti ihmisjoukossa olen hiljainen, koska keskityn muiden tarkkailemiseen.
Olen aiemmin pohtinut, onko minulla selvännäköisyyden taito. Mutta ehkä se johtuukin tästä erityisherkkyydestä eli kyvystä kiinnittää huomioita hyvinkin pieniin asioihin muissa ihmisissä ja tehdä sitä kautta päättelyketjuja ihan tiedostamattomalla tasolla.
Voihan olla, että kaikki selvännäköisyyteen taipuvaiset ovat pohjimiltaan erityisherkkiä ja silloin kyse ei ole mistään "yliluonnolliesta". Meitä useimpia eristyisherkkiä yhdistää taipumus uskoa yliluonnolliseen ja hengellisiin asioihin...
No minä olen taas erittäin tunneherkkä, mutta aisteista en nyt niin tiedä. Kyllä minua joskus esim. melu ja valot voivat häiritä, mutta en osaa sanoa, onko se kovin poikkeavaa. Tunteet sen sijaan koen voimakkaasti.
Jos luen huonoja uutisia, vaikka nyt jostain katastrofista, en minä heti siitä ala itkemään. Luulen, että siinä on juuri jonkinlainen suojamekanismi, rekisteröin vain, että jaa, taas tällaista, enkä välttämättä haluakaan tietää enempää. Jossain määrin välttelen katastrofiaiheisiin perehtymistä, sillä jos alan miettiä asiaa ja kuulen asiasta enemmän, erityisesti ihmisten kokemuksista, voin järkyttyä pahasti. Mutta ei aina tunnu missään, voi mennä aikaa ennen kuin sisäistän, mitä on edes tapahtunut.
Ylemmän kanssa olen samaa mieltä, että onko sillä sitten niin väliä, millä nimikkeellä itseään kutsuu. Kunhan ymmärtää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen erityisherkkä. Onko teillä muilla erityisherkillä taipumus nähdä ihmisten menneisyydestä asioita, joita muut eivät näe?
Aistin yleensä todella helposti ihmisten ajatukset ja mielentilat. Monesti ihmisjoukossa olen hiljainen, koska keskityn muiden tarkkailemiseen.
Olen aiemmin pohtinut, onko minulla selvännäköisyyden taito. Mutta ehkä se johtuukin tästä erityisherkkyydestä eli kyvystä kiinnittää huomioita hyvinkin pieniin asioihin muissa ihmisissä ja tehdä sitä kautta päättelyketjuja ihan tiedostamattomalla tasolla.
Voihan olla, että kaikki selvännäköisyyteen taipuvaiset ovat pohjimiltaan erityisherkkiä ja silloin kyse ei ole mistään "yliluonnolliesta". Meitä useimpia eristyisherkkiä yhdistää taipumus uskoa yliluonnolliseen ja hengellisiin asioihin...
Mä en usko ns. yliluonnolliseen, mutta en pidä ollenkaan mahdottomana, että jotkut nykyään yliluonnollisina pidettävät ilmiöt olisivat kuitenkin aivan todellisia. Eli ne saattavat olla aivan oikeita ilmiöitä, mutta niille on jokin aivan luonnollinen syy, jota ei vielä vaan osata selittää. Kun eihän se tiedekään kaikkea tiedä. Nuorempana kyllä olin enemmän innostunut yliluonnollisista asioista, mutta jo pitkään olen kyllä ollut varsin kriittinen. Ilmiöistä voi kuitenkin olla kiinnostunut ilman, että niille pistää mitään "yliluonnollisen" leimaa.
Olen varmasti jo lapsuudessa oppinut tarkkailemaan muiden tunnetiloja ja olen aika herkkä siinä edelleen. Pidän tuota ominaisuutta vähän patologisena, tai on se ainakin vähän kuluttavaa olla lähes aina tuntosarvet pystyssä ja hiukan varuillaan.
Yhden ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvasti, mä kyllä tiesin hänestä asioita joita en järjellä ajateltuna voinut mitenkään tietää. Siis menneisyydestään. Ihmettelin itseäni, että mistä mä nyt oikein keksin näitä juttuja hänestä vaikka mitään viitteitä tuollaisista asioista ei ole. Myöhemmin, kun tutustuimme, paljastui että olin tiennyt ihan oikein. Ihan kenestä tahansa en kyllä tuollaista tiedä, eipä oikeastaan ole koskaan ennen tuollaista käynyt ennen kuin tämän yhden henkilön kanssa.
Sellaista on kyllä voinut olla, että mieleeni pulpahtaa, että törmään johonkin ihmiseen ja sitten hetken kuluttua oikeasti törmään (vaikka mitään loogista syytä olettaa tällaista ei olisi). Ainahan kyse voi tietysti olla myös sattumasta, tosin monesti hyvin erikoisista sellaisista, jos tosiaan on vain sattumaa. Samaten välillä "kuulen" puhelimen soivan vain huomatakseni, että ei se mitään soi. Sitten menee parikymmentä sekuntia ja puhelin soi oikeasti. Aika harvoin noin käy kylläkin, enkä elä minkään kuuloharhojen keskellä :D Tästäkään huolimatta en usko ns. yliluonnolliseen vaan siihen, että jos nuo asiat ovat jotakin muuta kuin sattumaa niin niille on jokin luonnollinen selitys, jota vaan ei vielä ymmärretä.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö
Mikä niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä "diagnoosilla" mitään väliä periaatteessa olekaan. Kiinnostaa vaan oppia tuntemaan itseäni paremmin, ja sitä myötä myös ymmärtää omia tuntemuksia. Kun ymmärtää itseään, osaa myös pitää omasta hyvinvoinnistaa paremmin huolta. :)
Its en usko yliluonnollisiin asioihin. Tai uskon että niitä on olemassa, mutta uskon myös että ne ovat aivan luonnollisia. Tiede ei vain vielä osaa niitä selittää. Samoin siis kuin aiemmatkin kommentoijat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä "diagnoosilla" mitään väliä periaatteessa olekaan. Kiinnostaa vaan oppia tuntemaan itseäni paremmin, ja sitä myötä myös ymmärtää omia tuntemuksia. Kun ymmärtää itseään, osaa myös pitää omasta hyvinvoinnistaa paremmin huolta. :)
Ap
Joo, eikä tarvitse ruoskia itseään tai pakottaa väkisin tiettyyn muottiin ajatellen, että "mussa vaan nyt on vikaa kun tämä on näin raskasta". Itsetuntemus auttaa tekemään rohkeammin sellaisia asioita, joiden oikeasti tietää olevan hyväksi.
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö
Mikä niistä?
Narsismi tietenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö
Mikä niistä?
Narsismi tietenkin!
Niin tietysti :D Vai olisko se jo vähän pois muodista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä "diagnoosilla" mitään väliä periaatteessa olekaan. Kiinnostaa vaan oppia tuntemaan itseäni paremmin, ja sitä myötä myös ymmärtää omia tuntemuksia. Kun ymmärtää itseään, osaa myös pitää omasta hyvinvoinnistaa paremmin huolta. :)
Ap
Joo, eikä tarvitse ruoskia itseään tai pakottaa väkisin tiettyyn muottiin ajatellen, että "mussa vaan nyt on vikaa kun tämä on näin raskasta". Itsetuntemus auttaa tekemään rohkeammin sellaisia asioita, joiden oikeasti tietää olevan hyväksi.
3
Juurikin tämä! Siinä ei ole mitään vikaa, että huomio kiinnittyy monien mielestä vääriin asioihin. Tai että haluan töiden jälken vain makoilla pimeässä makuuhuoneessa, sen sijaan että huitelen ympäriinsä tapaamassa ystäviä ja harrastamassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on voimakas tunne-elämä, mutta ei tarvetta/kykyä näyttää sitä. Mikä mä oon? :0
Vierailija kirjoitti:
Mulla on voimakas tunne-elämä, mutta ei tarvetta/kykyä näyttää sitä. Mikä mä oon? :0
Hmmm... normaali?
En tiedä mitä tuolla tarpeella vihjasit, mutta ei kai erityisherkkäkään varsinaisesti sitä tunne-elämäänsä ylikorostamalla näytä tai mitään.
Olen itse keskitason johtajana eräässä firmassa ja on tämä "erityisherkkyys" tullut viime aikoina tutuksi, koska kaksi alaistani on sanonut olevansa sellaisia. Molempia yhdistää huono työteho, työkavereista kantelu ja sairauslomat. Myös vittumaisuus kanssaihmisiä ja mielistely esimiehiä kohtaan kuuluu taudin kuvaan.
Itse olen sanonut, että jos tämä erityisherkkyys haittaa työtä, tulee etsiä sellaista työtä, missä se ei haittaa. Nämä saneeraan pihalle ensimmäisenä, jos tarve tulee.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö
Sepä se. Tehdään omasta itsestä numero. Mitään erityisherkkyyttähän ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö
Sepä se. Tehdään omasta itsestä numero. Mitään erityisherkkyyttähän ei ole olemassakaan.
Tämä on just se syy miksi mä inhoan tuota koko termiä. Se mulle ei oikein ole vielä auennut, että onko tämä käsitys huomiohakuisuudesta vain huonosta termistä johtuvaa mielikuvaa ja ennakkoluuloa vai onko oikeasti paljonkin itsestään numeron tekeviä ihmisiä, jotka mainostavat olevansa erityisherkkiä?
Anyway, mä olen joka tapauksessa ainakin ihan hiljaa aina enkä vahingossakaan mainitse tuota termiä kenellekään :D Tunnistan itseni erityisherkän kuvauksesta hyvin, toisista piirteistä erittäin voimakkaasti ja toisista vähemmän vahvasti, ja jonkin verran siitä väliltä. En kuitenkaan itsekään tykkää tuosta termistä sen vuoksi, kun siitä tulee heti mielikuva jostain prinsessasta, joka haluaa erityiskohtelua ja huomiota ja tavallaan heittäytyy "diagnoosinsa" varjolla avuttomaksi tai sellaiseksi, että muiden pitäisi joustaa jne. Hassua, että termi synnyttää minussakin niin voimakkaita mielikuvia, vaikka en ole edes tavannut ketään itseään erityisherkäksi mainostavaa ja itsestäni puolestaan tiedän, että olen kaikkea muuta kuin huomiohakuinen. Kaikessa hiljaisuudessa suljettujen ovien takana pohdin tätä ilmiötä vain ja ainoastaan itsetuntemussyistä.
3
Alue: Aihe vapaa
Missä ne kaikki keittöpsykologit on kun niitä tarvittaisiin?