Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunteeton, mutta silti erityisherkkä?
10.01.2016 |
Joo tiedän että erityisherkkyys on nyt muotia ja niin pois päin, mutta ei keskitytä siihen.
Olen tässä pohtinut, että kun muuten nuo erityisherkkyyden piirteet kuvaavat mua täydellisesti, mutta nuo tunteet. En jää kiinni tunteisiin tai liikutu jollekin tuntemattomalle tapahtuneesta onnettomuudesta, josta luen lehdestä. Suhtaudun jopa tunteettomasti katastrofeihin (esim wtc, tsunami jne). Toisaalta taas vaikkapa epäoikeudenmukaisuus voi saada minut hyvin vihaiseksi.
Olenko siis erityisherkkä vai vain aistiherkkä? Huomaan asioita ja yksityiskohtia, joita muut eivät huomaa. Karheat vaatteet ja väärässä jalassa ollut sukka ovat minulle kauhistus. Kutian helposti ja muutenkin pienikin tökkäisy ihoon voi sattua ja esim mikrosta tullut lautanen tuntuu polttavan kuumalta. Kovassa metelissä tuntuu etten kuule ajatuksiani. Olen rauhallinen ja tykkään että elämäni on rauhallista.
Voisiko tuo tunteettomuus olla sitä, että olen vain sillä alueella oppinut suojaamaan itseäni?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itse en tunne yhtään ihmistä, joka ei olisi erityisherkkä. Kerran pyysin ihmisiä fb:ssä tekemään erään testin, ja kaikki siihen vastanneet saivat huippupisteitä erityisherkkyyttä mittaavassa testissä. En voi muutenkaan ymmärtää, ketä EI haittaisi kovat äkilliset äänet, stressi ym.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että moderni maailma kilpailuineen, vaatimuksineen, aikatauluineen, kaupungistumisineen jne. on erkaantunut "normaalista" niin kauas, että tavalliset ihmiset näyttäytyvät jonain erityisherkkinä.
Itsestäni en käytä tuota sanaa, vaikka kuvauksista tunnistan itseni. Omasta mielestäni olen aivan tavallinen ihminen, joka ei mm. pysty käsittelemään kohtuutonta määrää ärsykkeitä, ja luonnollisesti haluaa vaatteidensa olevan mukavaa materiaalia.
Mutta noista tunteista: En kauhistu väkivaltaa enkä katastrofiuutisia. En järkyty juuri mistään. Minulle saa myös sanoa pahasti, en loukkaannu siitä. Toisinaan pitää oikein muistuttaa itseään, että muut saattavat loukkaantua yksittäisistä sanoista tai tuntemattoman kirjoituksesta mammapalstalla. Toisista aistin todella helposti heidän tunnetilansa ja tulen myös vedetyksi niihin mukaan. Toisinaan tuntuu, että olen vain joku peili, joka heijastelee toisten tunteita mutta jos olen yksin, ei minulle muodostu oikein mitään "sisäsyntyisiä" tunteita. Jos muodostuukin, (esim. innostus, ihastus, jännittäminen tai pelko), tarkkailen niitäkin vähän kuin ulkoapäin.
Olen ollut tällainen lapsesta asti, niin kauan kuin muistan. Tosin lapsuudenkotini oli onneton, joten ehkä olen oppinut sulkemaan tunteet pois jo varhaisessa vaiheessa.