Reilu viikko mennyt...
En ole poistunut kotoa, en ole käynyt pesulla, en ole syönyt kunnolla, yritän nukkua niin paljon kuin pystyn (nukkulääkkeet alkaa olla lopuillaan, kamalaa), en soita kenellekään, kukaan ei ole käynyt (ei ole kävijöitäkään), valveillaolohetket joko roikun av:lla tai poltan liesituulettimen alla tupakkaa...
Elämää? Tämä?
Kommentit (8)
Samanlaista elämä minäkin vietän, joskaan en tupakoi (ei olisi edes varaa) ja yritän syödä ainakin kerran päivässä.
Mikset o syönyt kunnolla.
Tai jos sulla on ruokaa siellä, syö jotain, herkkua vaikkapa?
Ajattele kauniisti itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mikset o syönyt kunnolla.
Tai jos sulla on ruokaa siellä, syö jotain, herkkua vaikkapa?
Ajattele kauniisti itsestäsi.
En muista milloin olen käynyt kaupassa. On siellä kaapissa ehkä vähän maitoa, margariinia ja pöydällä pari homehtunutta leipäviipaletta. Ei maistu ruoka. Kaupoille yli 4 km, ei kulje bussit (siis ei ole olemassa täällä bussilinjoja), polvesta on nivelkierukka revennyt eikä mulla ole ketään joka vois käyttää kaupassa...
Mä haisen jo aika pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista elämä minäkin vietän, joskaan en tupakoi (ei olisi edes varaa) ja yritän syödä ainakin kerran päivässä.
Minusta toi syömisperiaate on hyvä just.
Ei liian mahdoton tavoite ehkä.
Mutta, sekin o helpompaa, jos ois vaikka toinen siellä kotona - sais yhdessä pähkäillä mitä ruokaa tänään, jne.
Ne on kuitenkin sellaista rakentavaa juttelua, eikä oikein riitojakaan tule :)
Mut yksinään varmaan tylsä kun ei tuu noitakasn puheenaiheita.
Tsemppiä. Arvostetaan itteämme edes ruuan verran?
Mites, onko teillä sukulaisia, äiti esim., joka olisi huolissaan, eikö tule katsomaan tai soita? Mua ei ehkä kukaan kaipais, jos häviäisin hetkeks, mutta äiti, aina.
Äiti on maannut mullan alla puolitoista vuotta...
Miks?