Millanen olit kymmenen vuotta sitten?

Olin 10v nuorempi. Rintaa, reittä ja revaa. Ah sitä naimisen loisketta.

Olin pääsemässä ala-asteelta.

Mansikka

Laihempi.. Köyhempi..

Hoikka, sinkku, melko epätoivoisestikin miestä etsivä, vähän päälle 30v. Paljon oli miehiä ympärillä pörräämässä, mitään vakavaa niistä ei tullut. Urheilin paljon, olin timmissä kunnossa.

Arka, surumielinen. Ensimmäisen poikaystäväni kanssa, menetin neitsyyteni. Vasta jälkikäteen ymmärsin miten fiksu, hyvä ja kaunis olin. Silloin en kelvannut itselleni(enkä siitä syystä muillekaan). Onneksi asiat nyt hyvin ja tasapainossa.

Tein hulluna toita, opiskelin ja biletin (ja menin reiveista aamulla suoraan toihin). Viela joskus ikava iskee kunnon reivi aikoihin, mutta ei sita ehka enaa kehtaa sinne lahtea heilumaan kolmevitosena...

En muista enää.

Onnellisempi, huolettomampi, energisempi, tulevaisuus tuntui valoisalta ja oli suuria odotuksia sille.

Laiha, masentunut ja hyvin yksinäinen.

Masentunut, ujo, epävarma, vähän naiivi kiltti tyttö. Tuntuu että olisin vanhentunut vähintään 20v, kaikki mitä olen tässä kokenut niin tunnen itseni ennemminkin 35-vuotiaaksi kuin 25. Olen kuin eri ihminen, hyvässä ja pahassa.

Olin kauhistunut ala-asteen viimeistä luokkaa käyvien lasten äiti, jonka piti päättää, mitä tehdä lastensa elämällä. Laittaako kouluun, jossa vaaditaan paljon vai sittenkin kouluun, jossa kiusataan.

Olin erittäin epäitsevarma ja masentunut.

Enemmän

-tylsistynyt

-masentunut

-häpeämätön 

-kokematon

-kapinallinen

-rehellinen

Vähemmän

-osaava

-kokenut

-alkoholisoitunut

-traumatisoitunut

-seksuaalisesti tyydyttynyt

-realistinen

2006? Sydämeni saavuttamattomanihastuksen kanssa särkenyt, mietin mennäkö yhteen nykyisen mieheni kanssa, ettei tarvitse olla yksin. Olin myös masentunut, ollut jo pitkään. Kävin töissä, todella tylsää siis, tulevaisuudensuunnitelmia saati haaveita ei ollut. Mitä olisin halunnut? Eihän minua huolinut kukaan mies, jota itse rakastin. Ammattini oli ylintä, mihin masentuneena kykenin, enkä siitäkään nauttinut. Masennus esti minua nauttimasta mistään, milteipä innostumastakaan. Jos jostain innostuin, kiinnostus lopahti hyvin pian.

Vierailija kirjoitti:

2006? Sydämeni saavuttamattomanihastuksen kanssa särkenyt, mietin mennäkö yhteen nykyisen mieheni kanssa, ettei tarvitse olla yksin. Olin myös masentunut, ollut jo pitkään. Kävin töissä, todella tylsää siis, tulevaisuudensuunnitelmia saati haaveita ei ollut. Mitä olisin halunnut? Eihän minua huolinut kukaan mies, jota itse rakastin. Ammattini oli ylintä, mihin masentuneena kykenin, enkä siitäkään nauttinut. Masennus esti minua nauttimasta mistään, milteipä innostumastakaan. Jos jostain innostuin, kiinnostus lopahti hyvin pian.

Onko tilanteesi parantunut noista ajoista? Toivottavasti:) Tilanteesi kuulostaa joltain osin samalta kuin omani ja välillä mietin miten elämä tästä jatkuu ja mihin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2006? Sydämeni saavuttamattomanihastuksen kanssa särkenyt, mietin mennäkö yhteen nykyisen mieheni kanssa, ettei tarvitse olla yksin. Olin myös masentunut, ollut jo pitkään. Kävin töissä, todella tylsää siis, tulevaisuudensuunnitelmia saati haaveita ei ollut. Mitä olisin halunnut? Eihän minua huolinut kukaan mies, jota itse rakastin. Ammattini oli ylintä, mihin masentuneena kykenin, enkä siitäkään nauttinut. Masennus esti minua nauttimasta mistään, milteipä innostumastakaan. Jos jostain innostuin, kiinnostus lopahti hyvin pian.

Onko tilanteesi parantunut noista ajoista? Toivottavasti:) Tilanteesi kuulostaa joltain osin samalta kuin omani ja välillä mietin miten elämä tästä jatkuu ja mihin suuntaan.

No on ja ei :)

Kannattaa käyttää aikaa, vaikka nuorena (no, mäkin olin silloin 34) sitä on kovin kärsimätön. On elämäni ainakin mennyt eteenpäin valtavasti, mutta ei välttämättä nyt niin ylöspäin :) Mutta tarkoitan juuri, että "huolellisella pohjatyöskentelyllä" eli kuuntelemalla sisintään mennään sitten hieman myös ylöskin päin ikä.vain eteen päin. Näin ainakin mulla.

Muutin vanhemmiltani omilleni tasan kymmenen vuotta sitten.

Tykkäsin kuunnella heviä, juoda kaljaa ja käydä salilla. Olin melko lihaksikas, asuin paskaisessa yksiössä, enkä oikein saanut pillua.

Nykyisin tykkään kuunnella heviä, juoda kaljaa ja käydä salilla. Olen melko lihaksikas, asun paskaisessa yksiössä, enkä juurikaan saa pillua.

Ihana!

Mä tykkäsin itsestäni 32 vuotiaana. Olin niin freessi ja hoikempi ja iloisempi. Lapset aivan pieniä.

Mitähän multa on mennyt ohi, kun fiilistelen pikku lapsi aikaa? En kärsinyt väsymyksestä tms. kuten nykyään. Milloin sitä ehtii nukkumaan, kun duunia pitää painaa ja teinejä kuskata ja vahtia. ;)

Iloinen, onnellinen, armollinen. Oli työ, ystäviä ja harrastuksia. Sitten tapasin mieheni, kaikkien kehuman kunnonmiehen. Kotona arjessa paljastuikin hirviö, joka imi kaikki voimani niin, ettei jäljellä ole enää mitään siitä ihmisestä joka ennen olin. Kymmenen vuotta sitten autoin ja kannustin muita, puhuin miten elämä kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Nyt haudon itsemurhaa.