Millanen olit kymmenen vuotta sitten?

Olin 25. Elin suhteessa jossa en halunnut olla. Olin lopettanut korkeakouluopintoni. Olin ottanut ensimmäisen työpaikan minkä sain. Olin masentunut. Näin elämän toivottomana tienä, jota minun tulee tarpoa eteenpäin, halusin tai en, kunnes kuolema vihdoin vapauttaa. En saa koskaan selville ymmärsikö kukaan ihminen elämässäni tilannettani. Tai kiinnostiko edes. Esitin joka suuntaan reipasta pärjääjää, vaikka olin täysin hukassa ja hajalla. Muut ihmiset parkuivat omia tilanteitaan minulle, ja minä kestin ja pärjäsin kaikkien puolesta.

Kahden vuoden päästä siitä avautui minulle mahdollisuus, johon tartuin kaksin käsin.

Katsos, olit silloin saman ikäinen kuin minä nyt:o Pitkään olen jo ollut miehen kanssa enkä tiedä olenko koskaan häntä "sillä tavalla" rakastanut vaikka hän hyvä mies onkin. Vanha ihastus myös kaivelee ja jsein mietin että jos olisin ollut sinnikkäämpi, rohkeampi, jos itseluottamusta olisi ollut enemmän ja jos ennen kaikkea olisin kuunnellut itseäni niin missä nyt olisin ja kenen seurassa:( Mitään vauvakuumetta ei vielä ole mutta mietin että jos nyt eroan niin löydänkö koskaan ketään niin että lapsiakin voisi ajatella yms.:( Mylyisestä miehestä tulisi varmasti hyvä isä mutta omat tunteeni häntä kohtaan eivät ole niin vahvat kuin toivoisin olevan:( Työni on tosin ihan mukavaa ja opinnot olen saanut suoritettua. Silti tunnen itseni masentuneeksi ja mistään ei jaksa innostua kuten aikaisemmin. Jotenkin ilo monesta asiasta ja niistä nauttiminen on tullut vaikeammaksi ja aiheita on vähemmän:(

Olin jumalattoman itsevarma ja pyörittelin poikia ja joitain miehiäkin pääni mukaan. Suurinta osaa käytin reippaasti hyväksi. Harrastin paljon seksiä ja sängyssä olin juuri sitä mitä milloinkin poikaystäväni halusi. Muutamaa kaveriani ärsytti olemukseni ja ne ei tykänneet, jos niiden poikaystävät oli muhun yhteydessä. Ikinä en kuitenkaan kavereideni ihastusten tai poikaystävien kanssa tehnyt yhtään mitään. Parille jouduin sanomaan selkeän ein. Mulla oli myös taipumusta masennukseen, eikä runsas juominen siihen varmaan auttanut. Mutta hyvin mä ongelmani peitin, koska kukaan niistä ei koskaan saanut tietää. Ja tosiaan itsevarma olin silti, ego oli todella suuri. Vähän sekoilin väärissä porukoissakin. Olin mukana varastamassa auton osia ja koko auton varastamisesta jäin kiinnikin. Piilottelin poliiseilta kaveriani, joka oli ottanut lastenkodista hatkat yms..

Onneksi sitä on nyt kasvanut noista ajoista. Varmaan varsinkin äidilleni oon ollu ihan hirvee. En suoranaisesti äitiä esim haukkunut tai muuta, mutta en mä sen käskyjä uskonutkaan. Ja varmasti huoli musta on ollut kova.

N26

Sinkku. Opiskelija. Laihempi, keskityin muutenkin enemmän ulkonäkööni. Köyhempi. Meinasin ensin sanoa, että onnellisempi, mutta muistin väärin. Olen ollut kai aina on-off-masentunut, masennuksen "syyt" vain ovat vaihtuneet. Kymmenen vuotta sitten tunsin ystävistä huolimatta oloni yksinäiseksi ja itkin usein, ajoittain mietin jopa itsemurhaa. Tiesin jo, kuinka sen tekisin ja ikävä kyllä muistan suunnitelman vieläkin.

En ole vieläkään päässyt eroon synkistä ajatuksista, mutta ainakin osaan hallita niitä paremmin. Minulla on ollut mahdollisuus käydä yksityisellä puolella terapiassa ja olen saanut siitä paljon apua. Elämäni on monella muullakin mittarilla nyt parempaa. On lapsi ja mies, talo ja koira. Mielekäs työ. Kamalaa ajatella, etten olisi ehtinyt saada näistä mitään, jos olisin tuolloin synkistellessäni lopettanut elämäni. Pysäyttävä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

niin

Ihanan viaton,olin silloin 18-vuotias,muutin omilleni lapsuudenkodista jossa olin elänyt pumpulissa ja lähes yhtä tietämätön maailmasta kuin Tähkäpää tornissaan.Omassa kämpässä kotihommat tuntuivat jännittäviltä,tein ensimmäistä kertaa lähempää tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Ennen kaikkea olin huoleton.Kkrapula kesti pari tuntia,ei pari päivää.Kuukausi heseruokadieetillä ei näkynyt missään.Saatoin pistää viimeiset ruokarahat uuteen käsilaukkuun ja luottaa siihen että keksin kyllä jotain syömistä loppukuuksi.

Oikeastaan toivon,että olisin saanut jäädä ikuisesti siihen 18-19-vuotiaaksi,nykyään elämä tuntuu olevan pelkkää stressiä.

Raskaana.

Jaha...

Olin kahden taaperoikäisen isä, työurani alkutaipaleella, eka työpaikan vaihto aika hiljan takana ja toinen tulossa yllättävän pian. Vegaani, muuten elämäntavat ehkä yhtä huonot kuin nyt (vähän liikuntaa ja liikaa stressiä)

Luonteeltani en ole kyllä muuttunut, tämmöinen joviaali ja helposti lähestyttävä luonne edelleen.

Kaunis, hoikka, epätoivoinen. Helposti vietävissä, mutta myös tosi helposti työllistyinkin. Pystyin maisemaa vaihtamaan miten tahtoi ja muitakin ympyröitä.

Oli myös enemmän toivoa.

Olin myös hauskempi ja erittäin räväkkä.

Ehkä kognitiivisesti parempi kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Iloinen, onnellinen, armollinen. Oli työ, ystäviä ja harrastuksia. Sitten tapasin mieheni, kaikkien kehuman kunnonmiehen. Kotona arjessa paljastuikin hirviö, joka imi kaikki voimani niin, ettei jäljellä ole enää mitään siitä ihmisestä joka ennen olin. Kymmenen vuotta sitten autoin ja kannustin muita, puhuin miten elämä kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Nyt haudon itsemurhaa.

No älä ihmeessä alistu tuollaiselle!

Onneton. Onneksi se 10v takainen elämä on menneisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Muutin vanhemmiltani omilleni tasan kymmenen vuotta sitten.

 

Tykkäsin kuunnella heviä, juoda kaljaa ja käydä salilla. Olin melko lihaksikas, asuin paskaisessa yksiössä, enkä oikein saanut pillua.

 

Nykyisin tykkään kuunnella heviä, juoda kaljaa ja käydä salilla. Olen melko lihaksikas, asun paskaisessa yksiössä, enkä juurikaan saa pillua.

Miten olisi joku uusi harrastus?

Vierailija kirjoitti:

Iloinen, onnellinen, armollinen. Oli työ, ystäviä ja harrastuksia. Sitten tapasin mieheni, kaikkien kehuman kunnonmiehen. Kotona arjessa paljastuikin hirviö, joka imi kaikki voimani niin, ettei jäljellä ole enää mitään siitä ihmisestä joka ennen olin. Kymmenen vuotta sitten autoin ja kannustin muita, puhuin miten elämä kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Nyt haudon itsemurhaa.

Ja itsemurhaa et sitten tee - se olisi pissapäämiehen täydellinen voitto! Ansaitset parempaa ja sinä tulet saamaan!

Kokemuksella.