Miehen tarina ja erään seksittömän avioliiton loppu

yhteistä eämää takana 22v, joista naimisissa 15v ja kaksi lasta. Molemmat ollaan vielä juuri ja juuri alle nelikymppisiä ja muutama vuosi sitten kysyin että mikä mättää, onko ulkonäössäni vikaa (nyt tiedän ettei, 170cm-52kg-70C, urheilullinen ja säntillisen tarkka alusvaatteista, pukeutumisesta, hiuksista jne. vaikken mikään röyhelöihminen olekaan) vai mikä on kun seksiä saati hellyyttä ei ole kuin 5-6 kertaa vuodessa. Selityksenä stressi sekä se, kun 10v sitten seksiä oli pakko harrastaa liikaa (kesti lähemmäs vuoden ennenkö saimme ensimmäisen lapsemme ja kieltämättä se oli kalenteriseksiä ja useamman kerran viikossa).



Onneksi on sellainen työ itsellänikin että siihen voin upottaa kaiken aikani ja tarmoni jos vaan nin haluan. Ja kuinka ollakaan 1,5v sitten tapasin työn merkeissä itseäni 15v vanhemman miehen ja hänellä kutakuinkin sama tilanne. Ei siis ihme että muutaman kuukauden vastustelun jälkeen löysimme itsemme sängystä ja mitään näin ihanaa en ole koskaan kokenut! Sanomattakin selvää, että tässä ajassa tunteet käyvät jo kuumina ja olemme umpirakasrtuneita...mutta molemmat tahollamme naimisissa ja minulla vielä alakouluikäiset lapset, hänellä jo kotoa muuttamassa. Mutta mitä tehdä, jäädä liittoon vailla rakkautta, hellyyttä ja seksiä ja tehdä kaikkia kohtaan väärin (myös itseä) elämällä kaksoissuhteessa vai ottaa iso riski ja erota??



Ei ole helppoa meillä ihmisillä ei!!

Itse aina osaltani ajattelin, että jos eroan, eroan omillani. Tai lähinnä ajattelin niinkin, että en itsekään pahimmassa painajaisessakaan toivonut tulevani lempatuksi uuden (miehen) vuoksi....



Samaa tässä itsekin mietin kaikki nämä vuodet, että on se jumalauta ihme, kun ei omalle koskaan kelvannut (muille olisi kyllä).



Urheiltu on, rasvaprosentti hallinnassa ja sikspäkki jätetty kauppaan ja hankittu sen sijaan hiellä ja vaivalla siihen navan kohdalle. Bokserit on ollut ehjät, puhtaat (= vaihdettu päivittäin), itse hankitut (joskus jopa muodikkaatkin) ja oikeesta kohdasta ahtaatkin, mutta ei niin ei....



Se vaan on niin, että toi libido on meillä kaikilla aika yksilöllinen.

No en minäkään kuvitellut ikinä että tällaiseen tilanteeseen joudun! Ihan tarpeeksi olin lapsuudessa oman isäni seikkailuja katsonut ja vannonut etten ikinä alennu tuollaiseen....mutta ehkäpä elämä ei olekaan niin musta-valkoista.



Ehkä se on tämä ikäkin joka saa ajattelemaan että tässäkö tämä elämä olikin, näinkö sen kuuluu mennä vai voisiko minullekin olla vielä tarjolla jotain. Ja se jotain vaan nyt ilmestyi elämääni ja kuuna päivänä ei seksielämäni ole ollut näin vilkasta; saan ottaa suihin milloin haluan ja suostuupa mies vielä nielemisen jälkeen pussailemaankin ;) ja koskaan ei tarvitse anella, ei kummankaan, silittelyä ja hellyyttä saa pyytämättäkin - kerrasaan omituista! Enhän minä ennen edes tiennyt mitä seksi on, kun lapsesta asti ollut saman miehen kanssa niin eihän ollut aavistustakaan että totuus voi olla tarua ihmeelisempää.



Toivottavasti sinäkin keksit elämääsi ratkaisun; en kyllä toivo tällaista, sillä tämä ei ole ratkaisu eikä ollenkaan helppoa elämää vaan äärimmäisen raastavaa. Tulethan kertomaan jos sellainen löytyy!!

minunkin vaimoni oli kokenut, kun petti minua. Jotain mitä ei ollut ikinä kokenut.

Luulen, etä hänellä on vain huono muisti.

Aina olen antanut hänelle orgasmin seksissä ja yhdessä on oltu yli 10 vuotta.

Luulenpa tosiaan, että naiset ihan yleisesti unohtavat, millaista se seksi ja läheisyys parhaimmillaan oli joskus kauan sitten.

Miksi sysäätte miehelle vastuun parisuhteen kehittymisestä? Kai itsekin tiedät, että mies on seksuaalisimmillaan parikymppisenä, kun taas nainen löytää seksuaalisuutensa vasta paljon myöhemmin. Yritä nyt siinä sitten innostua, kun parhaat vuodet on vierähtäneet estoisen, pillereistä haluttoman nuoren naisen kanssa. Sitten yhtäkkiä pitäisi alkaa siitossonniksi, kun nainen vihdoin pääsee ulos kuorestaan. Olen aina nuollut pillua ja naisen orgasmi on ollut aina tärkeässä roolissa.

Ja se jotain vaan nyt ilmestyi elämääni ja kuuna päivänä ei seksielämäni ole ollut näin vilkasta; saan ottaa suihin milloin haluan ja suostuupa mies vielä nielemisen jälkeen pussailemaankin ;) ja koskaan ei tarvitse anella, ei kummankaan, silittelyä ja hellyyttä saa pyytämättäkin - kerrasaan omituista! Enhän minä ennen edes tiennyt mitä seksi on, kun lapsesta asti ollut saman miehen kanssa niin eihän ollut aavistustakaan että totuus voi olla tarua ihmeelisempää.

minunkin vaimoni oli kokenut, kun petti minua. Jotain mitä ei ollut ikinä kokenut. Luulen, etä hänellä on vain huono muisti. Aina olen antanut hänelle orgasmin seksissä ja yhdessä on oltu yli 10 vuotta. Luulenpa tosiaan, että naiset ihan yleisesti unohtavat, millaista se seksi ja läheisyys parhaimmillaan oli joskus kauan sitten. Miksi sysäätte miehelle vastuun parisuhteen kehittymisestä? Kai itsekin tiedät, että mies on seksuaalisimmillaan parikymppisenä, kun taas nainen löytää seksuaalisuutensa vasta paljon myöhemmin. Yritä nyt siinä sitten innostua, kun parhaat vuodet on vierähtäneet estoisen, pillereistä haluttoman nuoren naisen kanssa. Sitten yhtäkkiä pitäisi alkaa siitossonniksi, kun nainen vihdoin pääsee ulos kuorestaan. Olen aina nuollut pillua ja naisen orgasmi on ollut aina tärkeässä roolissa.

***Hyvä seksi on muuta kuin, että saa orgasmin tai joku nuolee pillua. Paras seksi on intohimoista rakastelua ihmisen kanssa, jota haluaa joka solulla ja jonka joka kuoppaa ja osaa kehossa haluaa hullunlailla. Kun on sen kokenut, ei voi vähempään tyytyä. Terveisiä "taivaasta"****

Kyllähän se on totta, että naisilla on huono muisti, siis jos puhutaan läheisyydestä, hellyydestä. Mun ja mieheni suhde on kestänyt "vasta" viisi vuotta, avioliittokin lähes yhtä kauan, ja lapsia on kaksi. Ja niin, olen minäkin unohtanut, miltä tuntuu kun joku koskettaa hellästi, silittää poskea/hiuksia, halaa, sanoo kauniiksi, tuo kukkia tai sanoo nimesi niin ettei kukaan toinen sitä osaa sanoa. Hämärä muistikuva on, että se voisi olla mukavaa, ja sen vuoksi kai minä sitä niin kaipaankin (se että joku kutsuisi nimeltä joskus olisi kyllä mukavaa ihan senkin vuoksi, että muistaisi oman nimensä ilman että sitä tarvitsee henkkarista tarkistaa). Voisin vaikka luopua orgasmeista seuraavaksi viideksi vuodesta, jos se tarkoittaisi kerran päivässä halausta.



Minä en todellakaan ole sitä mieltä, että naiset sysäävät vastuun parisuhteen kehittymisestä miehelle, päinvastoin. Minä, sekä useat ystäväni, kaverini ja tuttavani, naispuoleisia kaikki, ovat tehneet hiki päässä töitä parisuhteensa eteen, hankkinut lapsenvahtia, varannut hotellihuoneita, ostanut leffalippuja, konserttilippuja, ravintolaillallisia, ehdottanut parisuhdeleiriä, -viikonloppua, -matkaa... kaikkea, mikä vain päähän on pälkähtänyt. Miesten, niin omani kuin näiden tuttavienikin, vastaus kaikkeen ehdotettuun on ollut "ihan sama", "vaikka", "no jos sä haluut", "emmä tiiä". Minkäänlaista elettä tai merkkiä siihen suuntaan, että mies tekisi jotakin parisuhteensa eteen ei ole - naista, tyttöystävää tai vaimoa kosketaan vain seksin puutteessa ja seksin aikana, jos sitä ei voi välttää. Siinä kaikki huomio ja vaiva, jota parisuhteen ja naisen eteen nähdään, sen jälkeen naista tai parisuhdetta ei ole olemassakaan. Pikkuhiljaa me naiset olemme vain todenneet, että selvä, me emme ole kiinnostavia, me olemme pelkkiä käteviä tyhjennysastioita, kodinhoitajia ja lastenhoitajia. Me olemme itsestäänselvyyksiä, eikä meidän vaivannäköämme arvosteta eikä meistä välitetä.



En ihmettele ollenkaan, että jokainen meistä on luovuttanut, eikä enää yritäkään tehdä mitään parisuhteensa eteen. Tällöin loppuu usein myös seksi, koska naiselle se on vain yksi osa parisuhdetta, ei koko parisuhde. Jos parisuhteen muut osat puuttuvat, naisen puolesta se viimeinenkin osa voi jäädä unholaan. Pikkuhiljaa kukin meistä naispuoleisista on lähtenyt - jotkut voimalla repäisten, toiset vasta ajatuksissaan.



Pettävä mies hakee yleensä seksiä, sitä itseään, kun kokee olevansa jonkun puutteessa, pillun tai asennon tai minkä lie. Pettävä nainen ei yleensä hae seksiä, vaan hellyyttä ja läheisyyttä, joten on suunnilleen täysin yksi hailee, vaikka mies jyystäisi naiselleen miten täydellisiä orgasmeja kymmeniä kappaleita per seksisessio. Kyllä minäkin saan useamman orgasmin joka kerta, kun vaivaudun mieheni kanssa seksiä harrastamaan, mutta suoraan sanottuna koko seksin harrastaminen hänen kanssaan tuntuu teeskentelyltä. Minusta seksi todellakin on osa parisuhdetta, ja nimenomaan seksin harrastaminen tekee parisuhteesta erityislaatuisen verrattuna sukulaissuhteisiin, kaverisuhteisiin jne. Mutta kun minun näkökulmastani mitään parisuhdetta ei ole, ei ole aikoihin ollutkaan. Ja niin, mietin itsekin, mitä minä tässä vielä teen, miksi minä vielä asun tämän miehen kanssa ja kannan hänen sormuksiaan kädessäni.

Joo...naiset ne vaan hellyyttä ja miehet sitä jyystämistä vaan...hohhoijaa.



Aika pervo saa olla (oli mies tai nainen), jos varsinaisessa parisuhteessa haluaa hellyyden sijaan valita sen jyystämisen...

että mies pettää kun hakee vaan seksiä ja nainen hellyyttä. Miksi nämä kaksi asiaa ei voi liittyä yhteen, nainenkin voi hakea seksiä ja mies tosiaan monesti hakee hellyyttä kun pettää. Kotoa ei saa välttämättä kun juuri sitä että nainen ns. antaa miehelle hyvää hyvyyttään vaikka ei itseä kiinnostaisi. Jokainen haluaa olla haluttu ja rakastettu, myös mies.

Mutta totta on että nämä jotka löytäneet sen intohimon muualta niin vaikeaa sekin lopettaa ja alkaa omaa suhdetta korjaamaan. Heidän pitää nyt tehdä päätös ja lopettaa se sivusuhde ja kertoa kumppanille että nyt pariterapiaan tms ja muutosta tai sitten ero. Se vaatii työtä mutta voivat vielä suhteessaan löytää rakkauden jos molemmat sitä tahtoo. Ja se tahto on selvitettävä onko sitä? Jos sitä löytyy niin apua on saatavilla.

Mutta jos tahtoa ei enää ole niin sitten ero. Mutta ei nuo rinnakkaissuhteet tee muuta kun satuta kaikkia osapuolia.

sinulle sanoisin että puhu miehellesi. Nyt jo muyönnät itsekkin että "vaivaudut" seksiin miehesi kanssa ja se on teeskentelyä ja sinun puoleltasi parisuhdetta ei ole. Teillä on vielä mahdollisuus muuttaa suuntaan... muuten tuo menee siihen että mies kyllä antaa sitten jollekkin kun tapaa sopivan sitä hellyyttä tms.. ja saa seksiä johon ei vaivauduta teeskennellen.

Ja varmasti silloin löytyy mieheltä taas hellittelysanoja tms... mutta sinä et ole sitten se kohde. Ja samoin jos sinä tapaat miehen joka sanookin nimesi ja hellittelee annat hänelle seksiä joka ei ole teeskentelyä. Voisitteko nyt ennen kun isompia ongelmia kuten pettämiset ym.. tulee (joista aina vaikeampi selvitä) niin hakea apua? Ja olla toisillenne ne joilta saatte kumpikin rakkautta ja arvostusta?

Ihan kokemuksesta vaan näkee miten tuossa käy jos ei nyt muuta tuota kuviota...

sinulle sanoisin että puhu miehellesi. Nyt jo muyönnät itsekkin että "vaivaudut" seksiin miehesi kanssa ja se on teeskentelyä ja sinun puoleltasi parisuhdetta ei ole. Teillä on vielä mahdollisuus muuttaa suuntaan... muuten tuo menee siihen että mies kyllä antaa sitten jollekkin kun tapaa sopivan sitä hellyyttä tms.. ja saa seksiä johon ei vaivauduta teeskennellen. Ja varmasti silloin löytyy mieheltä taas hellittelysanoja tms... mutta sinä et ole sitten se kohde. Ja samoin jos sinä tapaat miehen joka sanookin nimesi ja hellittelee annat hänelle seksiä joka ei ole teeskentelyä. Voisitteko nyt ennen kun isompia ongelmia kuten pettämiset ym.. tulee (joista aina vaikeampi selvitä) niin hakea apua? Ja olla toisillenne ne joilta saatte kumpikin rakkautta ja arvostusta? Ihan kokemuksesta vaan näkee miten tuossa käy jos ei nyt muuta tuota kuviota...

No, jos luit viestin, niin olen yrittänyt, monesti ja monella eri tavalla. Olen puhunut, kertonut ihan suoraan kaiken tuonkin, mitä ylläkin kirjoitin. Miehen mielestä mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole, minulle sanoo vain että "miksi sun pitää tehä ongelmia asioista jotka ei sitä ole?" - näin ollen ei siis ole syytä mennä pariterapiaan, hakea apua, keskustella asioista tai ylipäänsä tehdä millekään mitään, eikä hän suostu sellaiseen "ihan turhaan". Hän on aivan tyytyväinen tilanteeseen, eikä kuulemma halua erota, ja syyllistää minua tunteistani. "Jos sä haluat rikkoa lastesi perheen ni siitä vaan." Hänen mielestään ongelma on minun päässäni, ja niinhän se varmaan onkin, mutta totuus on, että vaikka miten jauhetaan, että omallakin käytöksellään voi asioihin vaikuttaa, parisuhdetta et onnistu yksin pelastamaan.

Olisin minä kovasti toivonut, että tämä olisi se minun toinen puoliskoni, joka tekee minusta täydellisen, mutta ei näköjään. Toistaiseksi minulla ei kestä kantti ottaa eroa, joten tässä jatketaan. Mutta ei se kiva ajatus ole, kun itselläkin on oletettua elinikää vielä 50-60 vuotta jäljellä, jos koko loppuelämänsä joutuu tässä kärvistelemään. Helpotus olisikin, jos tuo mies jonkun toisen akan piinattavakseen löytäisi, ja päästäisi minut menemään.

ja hyvin uskon että olet yrittänyt ja nyt et enää jaksa...

Olenkin sitä mieltä että miehesi pitäisi nyt jotenkin herättää muuten ne seuraukset ovat tosiaan ero/pettämiset tms... ja luulen että miehesikään ei ole tyytyävinen tilanteeseen (siis siihen teeskentelyseksiin tms.) ei vaan halua että asiasta puhutaan, ehkä ajattelee että ei se siitä mikskään muutu ja on turhaa vatvomista ja tulee vaan lisää eripuraa välillenne.

Mutta sun pitää nyt päättää että ootte tossa noin ja väistämättä se ero sit tulee ehkä kahenkymmenen ehkä parin vuoden päästä. Mieti itse kuinka kauan jaksat ja jos et jaksa yhtään niin ota ensimmäinen askel (siis ei uhkailuja vaan sitten tosissaan olet jo päättänyt) ja kokeilkaa vaikka asumuseroa tai jos saisit sen miehen jollain muulla tavoin tajuamaan että siinä kahta tarvitaan hoitamaan teidän suhdetta. Hoitamattaomana se nyt vaan sitten näivettyy ja kuihtuu lopulta pois.

Jos mies ei lähde talkoisiin mukaan niin oikeasti sitten häntä ei kiinnosta ja on juuri niiden lasten takia yhdessä ettei riko perhettä( vaikka senkin kyllä tekee sitten jossain vaiheessa kun tulee se sopiva kohdalle ja kun monta vuotta tyytymättömyyttä takana, lapset ehkä silloin jo sitten omillaan)

Hän mielestäni pakenee koko ongelman olemassaoloa(aina on suhteessa joku ongelma jos toinen niin kokee) ja jotenkin tuntuu tietävän että sinä pysyt kyllä suhteessa kun sanoo että "riko sitten vaan perhe jos sitä haluat! " syyllistää sinut hiljaiseksi. Sun pitäis varmaan vastata vaan että "niin rikonkin koska tämä perhe ei ole onnellinen perhe"

jos toinen on onnettomana niin ei siinä toinenkaan kovin onnellisena voi olla vaikka muuta väittääkin tai sitten ei yhtään välitä puolisostaan jos ei välitä onko puoliso onnellinen vai onneton.

Täällä nyt vain sattuu olemaan paljon naisia, joiden miehet eivät tee muuta kuin jyystävät 2 minuuttia, naisen orgasmikin on sivuseikka.

Nämä naiset ovat useinkin sietäneet tällaista suhdetta yli 10 vuotta, "lapsesta alkaen", niinkuin AP.

Olen vakuuttunut, että seksimme oli alkuaikoina juuri sellaista "intohimoista, halua joka solulla, mitä ilman ei voi olla jos on kokenut".

Sitten kun on muutama vuosi vähän hiljaisempaa, niin se unohtuu. Käydään pettämässä uutuudenviehätyksen kanssa. No seksi on taas sellaista kuin aina alussa, kun 2 ihmistä haluavat toisiaan kiihkeästi. Sellaista, mitä ei ole ikinä kokenut, vaikka onkin kokenut. Ei vain muista sitä, kun muisti on niin huono. Joko ymmärsit?

-5

***Hyvä seksi on muuta kuin, että saa orgasmin tai joku nuolee pillua. Paras seksi on intohimoista rakastelua ihmisen kanssa, jota haluaa joka solulla ja jonka joka kuoppaa ja osaa kehossa haluaa hullunlailla. Kun on sen kokenut, ei voi vähempään tyytyä. Terveisiä "taivaasta"****