Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa kun vihdoin monien sinkkuvuosien jälkeen löysin miehen.
06.01.2016 |
Ja vielä uskalsin heittäytyä suhteeseen. Ehkä kaikista tärkeintä, että jopa halusin. En ymmärrä, mikä mua aiemmin on vaivannut. Seurusteluhan on kivempaa kun sinkkuna olo. Mikä mua pelotti? Ei tämä varsinkaan alussa mitään helppoa ollut. Olin varma, ettei mies jaksa mua kauan katella. Mutta ainakin nykyään tuo pöhkö on ihan rakastunut. Vaikeuksiakin on siis ollut, moni olisi lähtenyt menemään. Mitä hyviä puolia olikaan sinkkuudessa? Ei tule enää mieleen yhtäkään.
Kommentit (30)
Minkä takia suhteen aloittamisesta käytetään niin usein sanaa "heittäytyä"? Ei seukkaamisen kokeileminen nyt mitään kielekkeeltä hyppäämistä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauan olit sinkkuna ja minkä ikäinen olet?
Ikisinkkumies
No kyllä te naiset ihan varmana jonkun löydätte ennemmin tai myöhemmin, kun ne "kemiat" kohtaavat ja "se vain tapahtui". Meille miehille asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen, minäkin olen ollut koko ikäni yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa! Kunpa minullekin kävisi noin onnellisesti.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä te naiset ihan varmana jonkun löydätte ennemmin tai myöhemmin, kun ne "kemiat" kohtaavat ja "se vain tapahtui". Meille miehille asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen, minäkin olen ollut koko ikäni yksin.
No kyllä teille miehille on helpompaa löytää nainen kuin hiljaiselle naiselle joka ei häikäisevä kaunotar ole. En ole ikinä päässyt treffeille asti, pakkeja olen saanut kymmeniä. T. 32v ikisinkkunainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluaisin tietää missä tapasitte.
Olen itse yrittänyt nettipalstoja (todella laiha tulos), harrastuksia, matkustaa, olla aktiivinen ja jutella ihmisille, eli elää normaalia elämääni silmät auki, ja mikäs siinä, kivoja tyyppejä olen tavannutkin, mikään ei vain ota tulta alleen. En vain ole tavannut ketään tarpeeksi kiinnostavaa ja samanhenkistä, enkä pidä suhdetta sinänsä itseisarvona, joten yksin ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin tietää missä tapasitte.
Olen itse yrittänyt nettipalstoja (todella laiha tulos), harrastuksia, matkustaa, olla aktiivinen ja jutella ihmisille, eli elää normaalia elämääni silmät auki, ja mikäs siinä, kivoja tyyppejä olen tavannutkin, mikään ei vain ota tulta alleen. En vain ole tavannut ketään tarpeeksi kiinnostavaa ja samanhenkistä, enkä pidä suhdetta sinänsä itseisarvona, joten yksin ollaan.
Annatko kiinnostukselle mahdollisuuden? Muutaman keran tapasin yhtä naista joka halusi tapaamiset mahdollisimman neutraaleihin paikkoihin, mm omaan lempikahvilaansa. Jos olisin tiennyt että se on naisen kantapaikka olisin jättänyt menemättä. Muutaman tapaamisen jälkeen totesi ettei kemiaa, no ei tietenkään kun kahvilassa vastakkain istuskelu nyt vaan ei anna millekään kemioille mitään mahdollisuuksia.
Jos harrastat jotain teatteria, oopperoita, taidenäyttelyitä niin kovin samanhenkinen tuskin on kiinnostava.
Miten itse käyttäydyt, osaatko vaikuttaa kiinnostuneelta vai pälyiletkö ympäriinsä lähetellen "ei kiinnosta" signaalia potentiaalisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin tietää missä tapasitte.
Olen itse yrittänyt nettipalstoja (todella laiha tulos), harrastuksia, matkustaa, olla aktiivinen ja jutella ihmisille, eli elää normaalia elämääni silmät auki, ja mikäs siinä, kivoja tyyppejä olen tavannutkin, mikään ei vain ota tulta alleen. En vain ole tavannut ketään tarpeeksi kiinnostavaa ja samanhenkistä, enkä pidä suhdetta sinänsä itseisarvona, joten yksin ollaan.
Annatko kiinnostukselle mahdollisuuden? Muutaman keran tapasin yhtä naista joka halusi tapaamiset mahdollisimman neutraaleihin paikkoihin, mm omaan lempikahvilaansa. Jos olisin tiennyt että se on naisen kantapaikka olisin jättänyt menemättä. Muutaman tapaamisen jälkeen totesi ettei kemiaa, no ei tietenkään kun kahvilassa vastakkain istuskelu nyt vaan ei anna millekään kemioille mitään mahdollisuuksia.
Jos harrastat jotain teatteria, oopperoita, taidenäyttelyitä niin kovin samanhenkinen tuskin on kiinnostava.
Miten itse käyttäydyt, osaatko vaikuttaa kiinnostuneelta vai pälyiletkö ympäriinsä lähetellen "ei kiinnosta" signaalia potentiaalisille?
Kyllä kemiat huomaa vaikka huoltsikalla istuskellessa, eli ei niitä tarvitse missään viritellä erikseen.
Ja harrastan oopperoita, teatteria ja taidenäyttelyitä, kuten myös vaeltamista, nuotiolla istuskelua ja saunan lämmitystä. Pidän suhteen onnistumisen edellytyksenä sitä, että molemmat arvostavat suunnilleen samoja asioita. Vastakohdat voivat olla kiinnostavia, mutta pidemmän päälle eivät melestäni toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt valitettavasti voi kertoa missä tapasimme. Mutta emme baarissa, netissä tai töissä/koulussa. Sanotaanko, että olimme ulkona. Olen reilusti yli 30v ja sinkkuna ollut n. 15 vuotta. Eli nuorena oli lyhyt ja huono suhde. Mies tosiaan tuli juttelemaan minulle. Mutta ei se vielä siitä lähtenyt, koska en ollut valmis mihinkään. Ihastuin kyllä melkein heti. Tapasimme sattumalta uudestaan samoissa merkeissä. Silloin minä menin miehelle juttelemaan, olihan hän jäänyt mieleeni. Ja ei, se ei ollut tapaistani, mennä juttelemaan. Mutta tein sen koska tunsin, että tässä voisi olla jotain. Tämän jälkeen kun numerot oli vaihdettu, laitoimme viestiä. Välillä tuntui, ettei välillämme olekaan mitään muuta kuin kaveruutta. Emme siis tavanneet yli kuukauteen. Kun sitten tapasimme niin jotenkin ensi katseesta se oli menoa. Meillä oli aivan ihana yö yhdessä. Me taisimme todella ihastua toisiimme sinä yönä. Ap
Vierailija kirjoitti:
En nyt valitettavasti voi kertoa missä tapasimme. Mutta emme baarissa, netissä tai töissä/koulussa. Sanotaanko, että olimme ulkona.
Ap
persujen tupaillassa?
seurakunnan rukousillassa?
AA-ryhmässä?
moottoripyöräjengissä?
Kerro nyt hyvänen aika tarkemmin. Me halutaan tietää!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt valitettavasti voi kertoa missä tapasimme. Mutta emme baarissa, netissä tai töissä/koulussa. Sanotaanko, että olimme ulkona.
Ap
persujen tupaillassa?
seurakunnan rukousillassa?
AA-ryhmässä?
moottoripyöräjengissä?
Kerro nyt hyvänen aika tarkemmin. Me halutaan tietää!!!!
En kerro, mutta ei mikään erikoinen paikka tai tilanne. Tietysti pitää olla rohkeutta mennä juttelemaan tuntemattomalle. Ap
Vierailija kirjoitti:
En nyt valitettavasti voi kertoa missä tapasimme. Mutta emme baarissa, netissä tai töissä/koulussa. Sanotaanko, että olimme ulkona. Olen reilusti yli 30v ja sinkkuna ollut n. 15 vuotta. Eli nuorena oli lyhyt ja huono suhde. Mies tosiaan tuli juttelemaan minulle. Mutta ei se vielä siitä lähtenyt, koska en ollut valmis mihinkään. Ihastuin kyllä melkein heti. Tapasimme sattumalta uudestaan samoissa merkeissä. Silloin minä menin miehelle juttelemaan, olihan hän jäänyt mieleeni. Ja ei, se ei ollut tapaistani, mennä juttelemaan. Mutta tein sen koska tunsin, että tässä voisi olla jotain. Tämän jälkeen kun numerot oli vaihdettu, laitoimme viestiä. Välillä tuntui, ettei välillämme olekaan mitään muuta kuin kaveruutta. Emme siis tavanneet yli kuukauteen. Kun sitten tapasimme niin jotenkin ensi katseesta se oli menoa. Meillä oli aivan ihana yö yhdessä. Me taisimme todella ihastua toisiimme sinä yönä. Ap
Eli annoit samantien vittua tuntemattomalle miehelle? Mies oli luultavasti ollut käden varassa pitkään ja pillun saannin mahdollisuus koukutti. Mutta kiva, jos homma pelittää.
Ihanaa, että joitakin lykästää, onnea matkaan! Itse olen ollut sinkkuna kaksi vuotta, pitkän parisuhteen jälkeen. Puolitoista vuotta olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti treffaillut miehiä laihoin tuloksin. Varmaan 50 miestä tavannut. Joitakin heistä tapaillut useamman kerran, mutta aina se on vain kuivahtanut kokoon. Nyt ei vaan enää jaksa tavata uusia tyyppejä. Kaikki kanavat kokeiltu: Netin ihmeellinen maailma, Tinderin pukit, baarit kaljamahaisine känniääliöineen, harrastukset.
Tavallaan hyväksyn sen, ettei tää mun yhtälö ole mitenkään houkutteleva: Neljänkympin ohittanut useamman lapsen yh-äiti lähiöstä. Ei siinä paljon auta, että on pitänyt itsensä kuosissa ja on ihan kiva. Ja suht hyvin säilynyt, jonkun mielestä kivannäköinenkin. Ainoat, jotka on tosissaan kiinnostuneita, on setämäiset viiskymppiset (tai yli) miehet. Hetken huumaa kanssani haluavat kolmekymppiset miehet. Oman ikäiset miehet ovat järjestään kiinnostuneita nuoremmista naisista. Ympäriltäni sinkkukaverit pariutuvat ja mä porskutan yksin hautaan saakka. Ei kai siinä mitään. Itse joskus totesin, että parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa. Pääsin siitä huonosta suhteesta eroon, ja nyt sit ollaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt valitettavasti voi kertoa missä tapasimme. Mutta emme baarissa, netissä tai töissä/koulussa. Sanotaanko, että olimme ulkona. Olen reilusti yli 30v ja sinkkuna ollut n. 15 vuotta. Eli nuorena oli lyhyt ja huono suhde. Mies tosiaan tuli juttelemaan minulle. Mutta ei se vielä siitä lähtenyt, koska en ollut valmis mihinkään. Ihastuin kyllä melkein heti. Tapasimme sattumalta uudestaan samoissa merkeissä. Silloin minä menin miehelle juttelemaan, olihan hän jäänyt mieleeni. Ja ei, se ei ollut tapaistani, mennä juttelemaan. Mutta tein sen koska tunsin, että tässä voisi olla jotain. Tämän jälkeen kun numerot oli vaihdettu, laitoimme viestiä. Välillä tuntui, ettei välillämme olekaan mitään muuta kuin kaveruutta. Emme siis tavanneet yli kuukauteen. Kun sitten tapasimme niin jotenkin ensi katseesta se oli menoa. Meillä oli aivan ihana yö yhdessä. Me taisimme todella ihastua toisiimme sinä yönä. Ap
Eli annoit samantien vittua tuntemattomalle miehelle? Mies oli luultavasti ollut käden varassa pitkään ja pillun saannin mahdollisuus koukutti. Mutta kiva, jos homma pelittää.
En haluaisi edes vastata, mutta en antanut samantien vittua tuntemattomalle miehelle. Ei ole varmastikaan miehen vaikea saada seksiä, mutta en tiedä miten pitkään oli ollut ilman. Veikkaan, ettei kuitenkaan kovin pitkään. Ap
Minulla on päinvastainen ongelma. Minulla ei ole lapsia, enkä halua lapsia, ikäiseni ja vähän vanhemmat miehet taas haluavat perheen, tai sitten heillä on jo katras huollettavanaan, enkä halua uusperhekuvioon. Eli yksin mennään.
Ihanaa, onneksi olkoon! Haluaisitko kertoa keskiviikon piristykseksi miten tapasitte ja päädyitte yhteen?
t. romantiikannälkäinen ikisinkku