En jaksa mun reilu 2-vuotiasta!! Vertaistukea please!!

No jos lapsella on noin paljon ymmärrystä, niin sit alat opettamaan jo tapoja. Jos kaataa lelut lattialle, niin laitat lapsen nähden lelut jäähylle. Jne.

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsella on noin paljon ymmärrystä, niin sit alat opettamaan jo tapoja. Jos kaataa lelut lattialle, niin laitat lapsen nähden lelut jäähylle. Jne.

Olen tätä kokeillut, samoin kuin ruokapöydästä pistän aina pois jos pelleilee jne, mutta tuntuu että poika ei opi mistään mitään. Ihan sama laulu jatkuu sitten kun "rangaistus" on kärsitty. On myös ihan mahdoton kiipeilijä ja temppuilija ja sekin uuvuttaa kun saa olla kokoajan haukkana vahtimassa ettei kiipeä vaikka kirjahyllyyn ja tipu sieltä. (Kyllä, ihan oikeasti hän kiipeää sinne jos silmä välttää) Eikä tietenkään usko kun kieltää.

Menee valitettavasti ns. normaalin piikkiin. Lapset ovat erilaisia ja meilläkin oli tosi "helppo" esikoinen, hyvin tasainen luonteeltaan.  Toinen lapsi onkin sitten ollut tulta ja tappuraa, aina häsläämässä ja uhmaikä oli niin syvältä kuin olla ja voi. Parhaiten tähän änkyrään tehosivat:

- ennakointi: kun kello soi, laitetaan lelut laatikkoon ja sitten on ruoka-aika

- kiitos: ai vitsi miten hyvin meni lelut laatikkoon ja haalari päälle, kylläpä sä oot taitava

- uhkailu: nyt jos ei mene haalari päälle, niin et ehdi laskea liukumäkeä ulkona

- lahjonta: nyt kun käydään ulkona niin sen jälkeen on tosi kiva tulla kotiin kaakaolle

- harhautus: kato, orava (huuto hellittää hetkeksi), osaakohan oravat pukea vaatteita päälle

- kilpailu: et muuten ehdi laittaa kenkiä jalkaan ennen mua

- ja tarvittaessa "raaka voima", eli jos oli mentävä ja haalari ei ollut päällä,  niin se laitettiin päälle tai itkettiin ja laitettiin, ihan sama kuka meistä itki

Kakkainen vaihe, mutta kehityksen kannalta tarpeellinen. Ei kannata ottaa kaikkea lapsen tekemää henkilökohtaisesti, sillä säästää itseään ja hermojaan, eikä turhaan suutu lapseen. Jos se källiäinen päätti levittää kaikki autot lattialle, niin sitten levitti. Tilanteesta riippuen olisin kerännyt ne itse ja pistänyt paikalleen tai kerännyt itse ja nostanut autot loppupäiväksi jäähylle tai olisin jekuttanut lapsen mukaan jollain keinolla. Mene ja tiedä, ihan hyviä lapsia meilläkin on kasvanut, vaikka välillä on ollut aikuisena ihan hukassa ja sukat solmussa ja ärräpäät huulilla. Äitikin saa näyttää pahan mielensä.

Toistoja, toistoja, toistoja. Jossain vaiheessa menee lapselle perille. Kunhan vain pysyt johdonmukaisena ja jämptinä.

VIHAAN sitä, kun lapsi menee veltoksi, kun pitäisi pukea. Ei mulla muuta. Jaxuhali, tääl vähän sama meininki , mutta ei noin paha. Toivoo 2 v 2 kk pojan äiti.

3. jatkaa, että meilläkin tuo häseltäjä oli tosi kova liikkumaan ja tylsistyi jos oltiin vain kotona. Esikoisen kanssa riitti kirjastoreissu kerran kuussa ja oma takapiha leikkipaikaksi, mutta tämän kakkosen kanssa oli joka siunaaman päivä oltava ulkona klo 10 mennessä ja ohjelmassa oli kirjasto, leikkipuisto, bussiajelu, metsäretki, uintikeikka, museoretki, muskari, liikuntaleikkiryhmä, perhekahvila ja mitä milloinkin. Ihan mitä tahansa, kunhan lähdettiin pois kotoa ja mentiin jonnekin, ihan minne vaan. Lisäksi lapsen kanssa käytiin yhdessä perheliikuntaharrastuksessa ja ostettiin kaikki pallot, mailat, paksu jumppamatto (on ihan sikahyvä, tsekatkaa Etolan tarjonta), renkaat kattoon, temppuratavehkeitä (keiloja, kartioita, tasapainopuomi Ikeasta) ja myös kaikki askarteluvehkeet ovat olleet kovassa käytössä. Lapsi siis tarvitsee ihan sikana virikkeitä pysyäkseen tolkuissaan. Ruokapöydässä pysyminen on edelleen vaikeaa, ikää kohta 6 v.

Joo tiukkaa kasvatusta. Päätät mitkä on teidän perheen rajat ja niiden rikkomisenseuraamukset (kun niitä ei saa enää sano rangaistuksiksi :)). Vahvaluontoisimmat tarvitsevat selkeät rajat joista pidetään joka kerta kiinni. Esimerkiksi tuossatilanteessa lelut lähtisivät välittömästi hyllylle. Kiltistä pukeutumisesta antaisin pikkupalkkion esimerkiksi xylitoli pastillin. Jos isompi sisarus saa pari kertaa alkaa se nuorempikin lopulta pukeutumaan. Ja älä itse vajoa uhmaikäisen tasolla.

Meillä auttaa rutiinit. Illallakin aina samassa järjestyksessä iltapala, yöpuku, hampaiden pesu. Iltapalakin on aina lähes sama, muuten saa taistella, että syö kunnolla.

Välillä on myös hyödyllistä antaa lapselle "valtaa". Esim, jos pukeminen on vaikeaa, niin saa päättää kahdesta paidasta kumman laittaa. Silloin harvoin tulee mieleen kiukuta sen pukemisesta yms.

Ap kiittää kaikkia hyvistä vinkeistä ja lähtee lämmittämään makkarasoppaa (=lue taistelemaan ruokapöytään) Eiköhän tämä tästä kymmenen vuoden sisään helpota ;)

Voi kutonen, teillä saattaa olla melkoista, kun lapsesi on teini :D.

Vierailija kirjoitti:

Voi kutonen, teillä saattaa olla melkoista, kun lapsesi on teini :D.

Jaa, tiedäpä tuota. :) Ehkä on ihan hyväkin että tunteet purskahtelevat, niin pysyy ainakin kartalla siitä missä mielentilassa lapsi milloinkin hiihtelee. Lisäksi harrastukset ovat mieluisia, joten energian kanavoiminen liikunta- ja kuvataideharrastamiseen taitaa olla thö juttu tämän lapsen kohdalla. Itse asiassa olen vähän enemmän hukassa sen tasaisen lapsen kanssa, koska hän ei hirveästi tykkää pitää meteliä itsestään eikä kertoa asioistaan eikä oikein halua harrastaakaan mitään, joten olen enemmän huolissani siitä miten hänellä menee.

eba kirjoitti:

VIHAAN sitä, kun lapsi menee veltoksi, kun pitäisi pukea. Ei mulla muuta. Jaxuhali, tääl vähän sama meininki , mutta ei noin paha. Toivoo 2 v 2 kk pojan äiti.

Ärgh, sama täällä. Meillä poika menee täysin spagetiksi ja alkaa huutamaan "apua, auttakaa!" kun puen

Ei uhmaikäiselle kyllä toimi mitkään lelujäähyt ja kuri. Oikeasti. Ei uhmassa ole kyse siitä, että lapsi ei osaa "käyttäytyä", eikä uhmaraivo ole merkki siitä, että lapsi pitää "opettaa tavoille", vaan tilanteista pitää yrittää oppia keplottelemaan ja niitä pitää oppia ennakoimaan. En siis sano, että tämä olisi jotenkin helppoa tai että ap olet hoitanut homman jotenkin huonosti, vaan kirjoitan viestini siksi, että uhmaikä on tosiaan ihan normaali osa lapsen kehitystä, eikä mitään "huonoa käytöstä". 

-

Kannattaa pitää aika säännöllinen päivärytmi, jotta lapsi ei ole nälkäinen tai väsynyt silloin, kun siirtymävaihe on edessä. Lapselle kannattaa puhua ja kertoa etukäteen, että nyt puemme ulkovaatteet ja lähdemme ulos tai nyt käydään kohta pöytään syömään. Lapsen huomio kannattaa kiinnittää mukaviin ja häntä kiinnostaviin asioihin, mitä ne sitten ovatkaan. Ääritilanteissa lasta voi pukemisen aikana viihdyttää vaikka videolla. Ja just tuo, että lapsi saa valita kahdesta annetusta vaihtoehdosta mieleisen, sekin auttaa. Ja pukiessa voi myös keskustella, mitä siellä ulkona voidaan tehdä.

-

Mitä tahansa, kunhan muistat sen, että uhma on normaalia. Se ei ole huonoa käytöstä eikä siihen auta kuri.

Niin, ja se vielä, että se uhma on rasittavaa eikä siltä voi täysin välttyä. Ja on ok tuntea negatiivisia tunteita lasta kohtaan.

13

Kun se kaksivuotias heittäytyy lattialle x-asentoon kiukuttelemaan, niin kokeilkaa joskus samaa. Aikuinen perässä. Voi lapsi vähän yllättyä. Tietysti täytyy vähän katsoa paikkaa, ehkä ei kaupan lattialle.. ja muistakaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Joskus kaupassa joku täti mulkoili, kun meidän uhmis kokeili rajojaan ja minä vastasin ties monettako kertaa, että ei. Volyymi nousi ja mun korvat punotti, tätsy sanoi, että ei tarvitsisi kaupassa huudattaa. Sanoin ystävällisesti; että eipä tuo enää pihalla muista, jos siellä ojennan.

Kerran meidän poika kiukutteli ulosmenon kanssa, lähdin kylmästi muiden lasten kanssa ulos ja jätin herran sisälle. Ikkunoista vähän kurkistelin, mitä touhuaa. Nyt on hyvinkin ensimmäisenä ovella ja valmiina, kun ollaan ulos menossa. Kolmosella hyviä ohjeita arjen tilanteisiin. Pitkää pinnaa vaatii ja toisen vanhemman kanssa olemista johdonmukainen.

Jostain olen kuullut, että uhmaikä on aina parillisina vuosina, 2-, 4-, 6-, jne vuosina..kaipa se siihen kasvuun liittyy..