Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kertokaa nyt se, miksi ilkeillä ihmisillä on parisuhde?

Vierailija
05.01.2016 |

En voi ymmärtää, jos jatkuvasti mökötetään, alistetaan ja haukutaan kumppania, sekä muita ihmisiä. Miksi ihmeessä joku haluaa sellaisen kanssa olla?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
05.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä. Itse olin tuollainen ennen eroa ja silti mies haluaa minut takaisin. Kai toivoo, että muuttuisin tms.

Vierailija
2/8 |
05.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ne ei ole ilkeitä heti ekasta päivästä lähtien, vaan se ilkeily alkaa vähitellen.

Samalla vähätellään & mitätöidään kumppania ja kerrotaan tämän olevan syy kaikkeen ikävään.

Kumppani on pian ihan sekaisin, kun se ihana-ilkeä mies/vaimo kertoo, ettei kukaan muu voisi tätä toista rakastaa, kuin tämä neljän seinän sisällä ilkeilijä - joka on tietysti kaikkien suosikkikaveri ja hyvä tyyppi neljän seinän ulkopuolella.

Siinä se.

Kunnioitan kaikkia, jolla tuon kohtelun jälkeen on vielä riittävästi todellisuudentajua ja voimia lähteä. Ja toivotan kaikille saman kohdanneille paljon lisää niitä voimia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
05.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos oot konventionaalisesti kaunis niin sitten se on helppoa, susta tapellaan. Ja miehillä jos vaan oot tosi kuuma.Tavallistenhan tulisi olla kilttejä ja nöyriä aina, jos ootki ilkeäluonteinen ->katkeraksi määrittyy

Vierailija
4/8 |
05.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äääh, musta tuntuu että oon just tollanen nykyään. En jotenkin osaa muuttua vaikka haluaisin! :(

Vierailija
5/8 |
05.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiset tajuavat liian myöhään, että se kumppani on ilkeä, koska alussa se on erilainen: kiinnostunut, kuunteleva, hellä jne. Se haukkuminen alkaa vaivihkaa, ja haukuttava luulee, että asia, josta haukutaan, on jotenkin kumppanille tärkeä ja tilanne on ainutlaatuinen (haukkuja perustelee näin), kunnes tekee korjausliikkeen ja saa haukut täsmälleen päinvastaisesta asiasta. Sitten haukuttava huomaa, että ainutlaatuiset tilanteet vaihtuvat toisiksi, mutta sama p*ska käytös vain jatkuu. Samalla huomioiva käytös vähenee vähenemistään. Usein huono käytös ja sitoutumisen aste vielä korreloivat voimakkaasti, kontrolloiva puoliso käyttäytyy juuri niin huonosti kuin uskaltaa. Suunnilleen näin se menee. Ei monikaan valitse valmiiksi huonosti kohtelevaa puolisoa, päihdepiirit ehkä erikseen.

Vierailija
6/8 |
05.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ne ei ole ilkeitä heti ekasta päivästä lähtien, vaan se ilkeily alkaa vähitellen.

Samalla vähätellään & mitätöidään kumppania ja kerrotaan tämän olevan syy kaikkeen ikävään.

Kumppani on pian ihan sekaisin, kun se ihana-ilkeä mies/vaimo kertoo, ettei kukaan muu voisi tätä toista rakastaa, kuin tämä neljän seinän sisällä ilkeilijä - joka on tietysti kaikkien suosikkikaveri ja hyvä tyyppi neljän seinän ulkopuolella.

Siinä se.

Kunnioitan kaikkia, jolla tuon kohtelun jälkeen on vielä riittävästi todellisuudentajua ja voimia lähteä. Ja toivotan kaikille saman kohdanneille paljon lisää niitä voimia.

Näin meni juuri meilläkin. Mies oli aluksi mukava ja kilttikin. Sitten alkoi vähitellen, melkein varkain, väheksyntä ja nimittely. Jalkani olivat "sorkat" ja normaalikokoinen (koko 36/small) peppuni "iso läskip*rse". Älyä, ulkonäköä ja muitakin ominaisuuksia alettiin vähätellä vähitellen. Olin "laiska ämmä" (näin hän sanoo naurun säestämänä), vaikka oliain juuri siivonnut asunnon ja tehnyt pihviaterian.

Vähitellen homma eteni tönimiseen, ravisteluihin, päin seinää tönäisemiseen, nyrkiniskuihin, potkimiseen ja nöyryyttämiseen. Mies on omasta ja isänsä mielestä oikeutettu kohteluun, koska olen kuulemma niin "hullu". Syy hulluuteni on se, että pelkään nukkua miehen kanssa samassa huoneessa ja jopa samassa asunnossa, sillä hän on sörkkinyt ja valokuvannut salaa mua sekä pari kertaa lyönyt mua nukkuessani. Oon em. tapahtumista hieman traumatisoitunut, joten en vain enää uskalla nukkua hänen lähellään. :( Muistini ja ulkonäköni sekä itsetuntoni ovat kärsineet tästä. Olen nykyään väsyneen näköinen, hidas huonomuistinen ja vakava -- ennen olin iloinen ja hymyileväinen sekä nokkelakin. Ollaan oltu vasta vähän alle kuusi vuotta yhdessä.

Pitäisi yrittää jaksaa erota, mutta en vain jotenkin jaksa/pysty/osaa. Odotan jotain ihmettä, että joku läheinen tajuaisi tilanteen ja auttaisi. Ehkä joskus pääsen tästä irti, varsinkin jos mies menisi liian pitkälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
05.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi yrittää jaksaa erota, mutta en vain jotenkin jaksa/pysty/osaa. Odotan jotain ihmettä, että joku läheinen tajuaisi tilanteen ja auttaisi. Ehkä joskus pääsen tästä irti, varsinkin jos mies menisi liian pitkälle.

Ilmoita osoite, minä tulen hakemaan sinut pois. Otetaan mukaan myös lapsesi, äitisi, koirasi, kissasi, hevosesi, vuohesi ja ihan kaikki se, mikä estää sinua lähtemästä, kun joutuisit jättämään ne miehen armoille.

Eivät sinun läheisesi voi tilannetta tajuta, kun itsehän sinä häpeät tätä ja kaikin keinoin pyrit salaamaan sitä. Toiseksi he ovat ehkä jo turhautuneet, jos ovat jo sinua yrittäneet pelastaa,mutta sinä olet vain palannut takaisin.

Vierailija
8/8 |
05.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin niin, narsistit on alkuun ihania ja vasta myöhemmin ilkeitä. No entäs sitten ihan tavan kusipäät? Miksi ne on aina suhteissa ja monet kivat kiltit ihmiset ei?