esikoisella epämuodostuma ja nyt harkitsemme tehdäkö lisää lapsia

Lapselle parasta vaiko teille parasta?

Älkää tehkö lisää lapsia. Esikoisenne löytää kyllä ystäviä.

Kysyn täältä koska olen aivan pihalla siitä mitä pitäis tehdä. :D

Jos ette edes halua lapsia lisää (ei vauvakuumetta, ei tarvetta), niin miksi niitä pitäisi tehdä? Sen takia, että esikoinen haluaa? Eihän tuossa ole mitään järkeä, oli tuleva lapsi terve tai vammainen.

Lapselle ja meille parasta vahtoehtoa etsin t.ap

Siis mitä ihmettä? Elämää ei voi loputtomasti säädellä. Aina voi tapahtua jotain kauheeta. Miksi pelätä kaikkea noin kovasti?

Jos tuo korjattavissa oleva epämuodostuma on ollut teille iso kriisi niin suosittelen "hankkimaan" sen toisen lapsen.

Huomaatte että lopulta elämä kantaa ja ok aika epätäydellistä vaikka terveen lapsen saisittekin.

Lisäksi en voi koskaan tietää milloin raskautuisin edes kun kaks vuotta tehtiin ekaa. Ikää meillä reilusti alle 30, jotenka pitäiskö ottaa ehkäisy käyttöön ja odottaa tuleeko vauvakuume.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Elämää ei voi loputtomasti säädellä. Aina voi tapahtua jotain kauheeta. Miksi pelätä kaikkea noin kovasti?

Jos tuo korjattavissa oleva epämuodostuma on ollut teille iso kriisi niin suosittelen "hankkimaan" sen toisen lapsen.

Huomaatte että lopulta elämä kantaa ja ok aika epätäydellistä vaikka terveen lapsen saisittekin.

Ei se mikään kriisi ollut, mutta kyllä pienen lapsen kipu ja pelko leikkauksiin liityen on paha paikka. Kyllä minusta silti elämä on suuri lahja ja tämä meidän lapsen tilanne ei tosiaankaan ole paha. On vaan sellainen irrationaalinen pelko että, jos kahden vuoden yrityksellä tuli se epämuodostuma niin kuuluuko meidän lisääntyä. Saadaanko seuraavaksi vaikkapa vakavasti vammainen lapsi.

käykää perinnöllisyysneuvonnassa. Kuulette todennäköisyydet.

Sitten on se vaihtoehto että jättää ehkäisyn pois ja ei sen kummemmin tee lasta. Antaa tilanteen päättää itse.

Vierailija kirjoitti:

Teimme esikoista kaksi vuotta. Lääkärit ovat sitä mieltä, että hyvin epätodennäköistä että seuraavallakin lapsella olisi epämuodostuma.

Kuuluisat viimeiset sanat.

Siis käsitinkö oikein, ettei varsinaisesti halua toista lasta, mutta esikoiselle sisaruksen? Jos näin, niin älkää. Jokainen lapsi ansaitsee tulla valituksi maailmaan omana itsenään. Jos taas teitä hidastaa pelko, no, maailma on pelottava paikka. Se, antaako pelon estää ja rajoittaa, on ihan teidän itse päätettävä.

Ethän sä nyt oikeesti voi täältä kysyä, mitä teidän kannattaa tehdä!!! Aika isoja päätöksiä tänne provojen sekaan. .

Jätätte asian puoleksi vuodeksi kokonaan. Ette tee päätöstä mihinkään suuntaan ettekä vatvo yhtään. Ette kertakaikkiaan käsittele asiaa yhtään. Sit puolen vuoden päästä alitajunta on pohtinut itsekseen asiaa ja päätös saattaa olla hyvinkin selkeä.

Meillä 1 lapsi, joka on nyt 7. Ongelmia on aistiyliherkkyyksiä, liikehakuisuutta, vaikeuksia keskittyä. Hetkittäin arki on haastavaa. Itsekin olen rauhaa, hiljaisuutta ja siisteyttä kaipaava ihminen, opiskelen ja keskittymisongelmia löytyy. Lasta pitää käyttää terapioissa ja täytellä lomakkeita ja hakea pienryhmäpaikkaa kouluun.

Alkuun ajattelin, että olen huono ihminen, kun en hanki lapselle heti sisarusta, koska arki oli jatkuvaa muutosta, enkä jaksanut kuin yhtä hoitaa. Nyt olen ihan tyytyväinen, enemmän meteliä olisi huonosta sekä minulle, että lapselle. Välillä meinaa vauvakuumetta pukata, mutta ei ne lapsetkaan ikuisesti vauvoina pysy. Suurin syy sille, ettei toista ole tullut tehtyä on pelko siitä, että sillekin periytyy nämä ongelmat. Jos voisi tietää ennakkoon, mutta kun ei voi.

Jos todennäköisyys häiriöön on hyvin pieni, miksi ette tekisi toistakin lasta? Mekin epäröitiin toisen lapsen tekoa, mutta nyt sisaruussuhteen lujuus ja ihanuus on hienoa seurattavaa. Lapset leikkii koko ajan yhdessä ja elämä on tosi "helppoa". Teidän oma valinta, mutta meille lapsenteko yhteen olisi ollut todellinen virhe.