Lapseni oli liian tyhmä SYKkiin ...

Huono provo.

En tunne helsinkiläistä kulttuuria kauhean hyvin, onko siellä siis joko spurgu tai syk:n kasvatti?

Minä luottaisin ammattilaisten arviointiin, jos lapsi ei kouluun pääse, hän ei todennäköisesti olisi siellä pärjännyt. Lapselle on varmasti parempi mennä omaa tasoaan vastaavaan seuraan, saa onnistumisia mitkä olisivat tuossa koulussa jääneet saamatta. Ei ole kivaa olla aina se huonoin luokalla.

Voi voi. Itse en läpäissyt kolmannen luokan pääsykoetta Sykkiin. Ylioppilaaksi valmistui sieltä kumminkin. Olinpas huono.

Ootko ap syntyperäinen helsinkiläinen? Kuulostat naurettavalta.

Isäni ei aikanaan läpäissyt SYKn pääsykoetta, professori (lääketiede) hänestä kuitenkin tuli. Toisaalta tiedän pääsykokeen läpäisseitä ja SYKn käynneitä, jotka flopanneet ainakin akateemisesti, mikä noissa ympyröissä tarkoittaa sitä ettei pyri /pääse yliopistoon/korkeakouluun. Keskimääräistä paremman akateemsen pohjan SYKki varmasti antaa, mutta ei pääsykoetulos mikään absoluuttinen julistus lahjakkuudesta ole, kyllä siinäkin on monia tilannesidonnaisia virhelähteitä.

Minä en edes ymmärtänyt hakea sykkiin kun en tiedä mikä se on =(

Onko paras mahdollinen kasvuympäristö tuollainen, että muistutellaan siitä miten on liian tyhmä sinne tai tänne? Meinaan tuo otsikkosi ja tuo, että "onneksi voi aina hakea uudestaan".

Minunkaan lapseni ei päässyt sykkiin, mikä harmitti silloin. Tpoisaalta niitä on mutakin ok kouluja, ja hänelle voi lähikoulu olla paras siksi, että hänellä on paljon kavereita siellä. Olisi sääli katkoa lapsen ystävyyssuhteet ja kyllähän ne kannattelevat mm. kiusaamista vastaan teininä. Lisäksi sykkiläisillä ei ole kovin tiiviitä ystävyyssuhteita kenelläkään. Johtuu siitä, että lapset asuvat niin eri puolilla pk-seutua. Kävin itse sykin aikoinaan ja muistan, etten ole koskaan eläessäni esim. käynyt luokkakaverilla kylässä koulun jälkeen. Oman lapseni kaverit sen sijaan kyläilevät toistensa luona lähes joka päivä. Myös kiusaamista sykissä oli yhtä paljon kuin muuallakin. pari oppilasta teki itsemurhatkin lukiossa. Eli ei se mikään maata kaatava juttu ole, että lapsi ei päässyt sykkiin kuitenkaan. Myöhemmästä elämässä pärjäämisestä - monesta on tullut akateeminen, mutta ei kaikista, ja kaikilla akateemisillakaan ei ole työpaikkaa tällä hetkellä. Muutamasta luokkakaveristani tuli alkoholisti ja ovat kadonneet jonnekin.

Nuorimmaisen keskiarvo on kuitenkin 10, mikä on tietysti aika normaalia kolmannella luokalla. Hän harrastaa telinevoimistelua, viulun soittoa ja taitoluistelua ja on niissäkin todella hyvä. En yksinkertaisesti tajua, miksi häntä ei otettu kouluun sisälle? Mutta totta, vielä enemmän duunia niiin kyllä sinnikkyys lopulta palkitaan :)

En tietenkään ikinä hauku lastani tyhmäksi. Kerran taisin sanoa kun kiukutteli ettei jaksa lähteä viulutreeneihin ja totesin että " Haluatko jäädä tyhmäksi? ". Tästä ei tarvitse taas vetää johtopäätöksiä, varmaan itsekin olette joskus suutuksissa sanonut jotain väärää.

Asumme Munkkiniemessä ja täältä aika moni käy SYKissä. Lähikoulu on kyllä ihan kiva. Kavereita en anna nähdä kuin kerran arkena ja viikonloppuisin, koska harrastukset vievät aikaa ja niissä näkee harrastuskavereita.

Kyse on lähinnä siitä että olen vain pettynyt kun emme päässeet tavoitteisiimme. Ja tietysti aina on olemassa Norssit ja muut.

-AP

Aina vituttaa ne elitistit jotka pitävät jonain elämää suurempana saavutuksena sitä sykkiä. Ja kyllähän siellä niitä pyrkyreitä toki onkin. Ai mistäkö tiedän? Olen käynyt sykin.

Kommentoija numero 8: minun on pakko olla täysin eri mieltä kanssasi. Olen itse myöskin käynyt Sykin, ala-asteelta ylioppilaaksi asti, enkä missään vaiheessa koulutieni aikana kokenut, etteivät ystävyyssuhteeni luokkatovereitteni kanssa olisi olleet tiivitä. Sykistä sain ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa olen yhä (vuosia valmistumiseni jälkeen) erittäin tiiviissä yhteydessä ja näen heitä lähes viikoittain. On kyllä totta, että Sykkiä käyvät lapset ja nuoret monesti asuvat eri puolilla pk-seutua (ja jopa sen ulkopuolella), mutta en koskaan kokenut tämän olevan ongelma. Toisinaan kavereitten luokse kylään meneminen ei pitkien välimatkojen takia onnistunut, mutta korvasimme sen viettämällä yhdessä aikaa koululla oppituntien jälkeen. Sykissä järjestettiin ala- ja yläasteikäisille runsaasti ohjelmaa tuntien jälkeen erilaisten kerhojen yms. muodossa ja lukiossa taas vietimme päivittäin aikaa lukiolaisten omassa tilassa koulurakennuksen 4. kerroksessa.

Kiusaamisestakin olen täysin eri mieltä kanssasi. Koko kymmenvuotisen Syk-"urani" aikana en kertaakaan kuullut yhdestäkään kiusaamistapauksesta. En toki voi väittää, etteikö Sykissä olisi ikinä kiusattu ketään, mutta uskon sen olleen erittäin minimaalista ja tapausten määrän olevan selkeästi keskiarvon alapuolella. Olen jutellut monien muita kouluja käyneiden kavereideni sekä sisarusteni kanssa heidän koulujensa ilmapiiristä ja yhteishengestä, eikä monenkaan koulun yhteishenki tunnu yltävän samalle tavalle Sykin kanssa. Oppilaat kannustavat toisiaan ja opettajat ovat valmiita auttamaan oppilaitaan myös vapaa-ajallaan. 

Tämä tuskin parantaa fiilistäsi ap, olen pahoillani siitä, mutta en voinut vain jättää reagoimatta tähän kommenttiin. Uskon, että lapsesi kyllä vielä pääsee Sykkiin. Lukioon sitten viimeistään!:)