Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kerro yleensä, että kotitaustani on vanhoillislestadiolainen, koska suurin osa ihmisistä
03.01.2016 |
...luulee, että lestadiolaisuus on vähän niin kuin ihonväri, eikä suinkaan valinta.
Kasvoin pienellä paikkakunnalla, jossa oli paljo vl-ihmisiä, ja olin todella ahdistunut jo ala-asteikäisenä siksi, että en voinut ymmärtää vl-sääntöjä ja ankaraa uskontoa. Kun kyselin asioista, minut vaiennettiin aina tavalla tai toisella, esimerkiksi sanomalla "se on kaunis tapa" tai "jumala rakasta sellaisia ja tällaisia lapsia" jne. Pääsin vihdoin lukioiässä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja aloitin heti ns. normaalin elämän, kun ei ollut ketään vahtimassa. Kokeilin kaikkea alkoholista seksiin, tosin hyvin hillitysti ja seksiä siis vasta ensimmäisen kunnon poikaystävän kanssa. Tuntui kuin olisin vapautunut koko lapsuuden kestäneestä vankilasta, sain vihdoin tehdä asioita joita halusin ja mikä parasta, minulle ei isketty lestaleimaa otsaan. Se aiheutti lapsena lisäahdistusta, kun inhosin yhteisössä todella suurta osaa asioista ja ulkopuoliset näkivät minut samanlaisena kuin se ryhmä, josta kaikin keinoin halusin pois.
Uskon, että joillekin lestadiolaisuus sopii, mutta itse olen niin vääränlainen kuin olla voi siihen porukkaan. Pidin sitä epäinhimillisenä, epäreiluna ja epä-tasa-arvoisena erityisesti naisia kohtaan (en ala luetella miksi, lienee tuttua suurimmalle osalle päällisin puolin) ja ylipäänsä en vain kyennyt uskomaan jumalaan. Mihinkään rappiolle en joutunut lähtöni jälkeen, kuten niissä piireissä tavataan varoitella: hankin korkeakoulututkinnon ja menin naimisiin kivan miehen kanssa, meillä on kaksi lasta ja minulla kiva työ. Elämme täysin tavanomaista keski-ikäisten elämää, käymme teatterissa ja taidenäyttelyissä ja pidämme hyvistä viineistä jne. (emme kännää). Olen erittäin jalat maassa-arkirealisti ateisti, en voi kuvitellakaan mihinkään yliluonnolliseen uskomista.
Ja sitten joku saa kuulla, että taustani on vl. Alkaa yleensä kysely, joka loukkaa minua todella syvästi; "miten te lestadiolaiset sitä ja tätä" loputtomiin. Vaikka kerron selvin sanoin, että olen kasvanut siinä yhteisössä, en liittynyt, eli minulla ei ole ollut mitään omakohtaista vl-uskoa koskaan, vain pakotettu läsnäolo pikkulapsena, jolloin jo mielessäni kapinoin. En ole aikuisena enkä edes teininä ollut missään tekemisissä liikkeen kokousten tai toiminnan kanssa ja se herättää lähinnä vastenmielisyyttä ja ahdistusta, että jouduin elämään lapsuuteni sellaisessa ympäristössä. Mutta ei, lestadiolaisuus pysyy muiden silmissä minussa kuin jokin ruumiinvamma.
Joten voitteko ystävällisesit kiinnittää asiaan huomiota ja ymmärtää, että MIKÄÄN tausta ei tee ihmisestä jotain. Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset eivät kerro esim. vanhemman vankilassa olosta, varmaan ihan yhtä mukavaa kuulla oletuksia itsestään sellaisen perusteella, mitä koskaan ei ole ollut eikä siihen sitoutunut hetkeäkään.
Kommentit (34)
Argh. Ole vaan katolinen, mutta minä en ole lestadiolainen. Se oli vähän niin kuin koko viestini pointti.
No, ainakin ensimmäinen kommentti osoitti, että viestini ei ole turha (joskin varmaan täysin tehoton suurimpaan osaan ihmisistä). :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä huutele siitä, ongelma ratkaistu?
Minulla oli myös lapsuudessa hyvin uskonnollinen kasvatus. Rippikouluikäiseksi asti uskoin jumalaan ja olin tekemisissä lapsuudessa ihmisten kanssa, joista jotkut olivat myös uskossaan hyvin ehdottomia. Kävin pyhäkouluissa, -kerhoissa, kristillisissä tapahtumissa.
Ajattelen nykyään, että se on rikkaus, että olen nähnyt sitä ajattelutapaa sisältä päin. Vasta viime vuosina ajatellut enemmän, kuinka valta kytkeytyy siihen. Nykyään olen ateisti, ollut jo monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
No älä huutele siitä, ongelma ratkaistu?
Luonnollisestakikaan en. Asia saattaa selvitä esim. siten, että joku lapsuudentuttu päättää puolestani mainita asiasta ikään kuin hauskana kuriositeettina. Yksi ärsyttävä asia lisää tämä muiden puolesta tiedottaminen.
ap
Lestadiolaisia nyt taidetaan kuitenkin pitää suht normaaleina ihmisinä, eikös meillä ole lestadiolainen pääministeri. Toisin kuin se lahko johon minä kuuluin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaisia nyt taidetaan kuitenkin pitää suht normaaleina ihmisinä, eikös meillä ole lestadiolainen pääministeri. Toisin kuin se lahko johon minä kuuluin.
Kokeilepa joskus sanoa, että sinulla on tällainen tausta ja tule sitten kymmenen ihmisen jälkeen kertomaan miten meni. Lestadiolaisistahan on mitä oudompia oletuksia. Ihmettelen aina sitä ihan vain siksi, että kun siellä on olemassa olevia, omituisia sääntöjä, niin miksi keksiä itse lisää ryhmän puolesta. :D Tosin en ole toki kartalla, mitä siellä on tapahtunut sitten 90-luvun alun, mutta perheen kautta aina tihkuu jotain tietoa.
ap
Ap ymmärrän!:) olen itse Oulusta ja aina kun kerroin/joku kertoi puolestani oululaiselle tai keski-pohjanmaalaiselle ihmiselle että olen lestaperheestä, niin he suhtautuvat minuun sen jälkeen heti eri tavalla.
Jos olen jollekkin savolaiselle tai pk-seudulta olevalle asiasta puhunut, niin ovat ihan ok ja yleensä ihan mielenkiinnosta kyselevät lestadiolaisuuteen liittyviä asioita,mitenkään vittuilematta tai tuomitsematta. Johtunee siitä että etelässä ja savossa lestoja on vähemmän..
Etenkin teini-iässä häpesin lestataustaani kovasti. Nyt en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva tavata kohtalotoveri, 8, ei tietenkään siinä mielessä että toivoisin jonkun muun saaneen kärsiä samasta. Tosin meitä on varmaan enemmän kuin kaksi...
Se on kyllä totta, että ihmisen oma tausta määrittää suhtautumista jonkun verran. Ja osa on vain niin yksinkertaisia tai mitä lienee, että tuo aloitusviestin pointti menee kokonaan ohi, ja heille olen sitten ikuisesti uskovainen. Osa pohjanmaalaisistakin kyllä osaa ajatella laatikon ulkopuolella, joillain on ilmeisesti sitten vain joustavampi tapa ajatella. :)
Niin tarkoitin siis tosiaan että pohjanmaalla, oulussa yms olen heti alemman kastin ihminen kun saavat kuulla lestataustastani. Ja että kun olen lestaperheestä niin sitten olen kanssa lesta vaikka olenkin uskon kieltänyt. :) t.8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lapsuuteni Oulun seudulla ja kyllä sitä tunnistaa vl- tms. uskonnollistaustaiset ihmiset ilman että henkilö itse asiasta mainitsee.
Minä en koe kieltäneeni uskoa, kun en oikein uskonut edes koskaan. En sanonut mitään kenellekään, aloin vain elää kuten halusin ja kestin huudon kotona siitä, että näytin väärältä. Onneksi vanhempani eivät pakottaneet sitten enää minua minnekään, ja vaikeaa se olisi ollutkin kun olisi pitänyt aikuisen kokoinen teini raahata hiuksista kokouksiin, varsinkin kun olisin poistunut juosten heti, kun ote olisi hervonnut. :D
Olin kyllä kauhean epäileväinen lapsi, mietin esimerkiksi kovasti, että mitä olen muka voinut tehdä sen ikäisenä (noin 10) ansaitakseni niin kauhean syntisen roolin kuin mitä liikkeessä kaikille ihmisille tarjoiltiin. Ajattelin, että olen ihan tavallinen lapsi, en mikään perisynnin maja. :) Ymmärrettävästi keskuslunaloitukseni tästä aiheesta eivät herättäneet suosiota, ja tietenkään en ole osannut tuon ikäisenä varmasti asiaa muotoillakaan kovin ymmärrettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsuuteni Oulun seudulla ja kyllä sitä tunnistaa vl- tms. uskonnollistaustaiset ihmiset ilman että henkilö itse asiasta mainitsee.
Juu ne, jotka kuuluvat liikkeeseen, itsekin tunnistan. Heistä ei olekaan nyt kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseään saa ja pitää suojella. Eihän muutkaan leväytä koko elämäänsä tuntemattomien ihmisten tiedoksi. Ei heitä se niin kovasti kiinnosta, jos et itse tee siitä sellaista suurta salaisuutta, jota välttelet niin näkyvästi että ihmisiä alkaa kiinnostaa että mitäs siellä sun lapsuudessa onkaan tapahtunut. Opettele käsittelemään tuota lapsuustaustasi tuomia tunteita, mitä tunnet, niin et tulkitse ihmisten uteliaisuutta yhtä loukkaavaksi kuin mitä nyt teet. Ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät he voi tietää miten juuri siinä haluat että asiaan suhtaudutaan. Jos sinä otat asian esille niin pakkohan siihen on sitten kuitenkin jotain sanoa, koska oletettavasti haluat että sitä jotenkin kommentoidaan.
Lestadiolaisuus näyttää aiheuttavan niin monille nykyisille ja entisille jäsenille niin ison trauman, ettei siihen välttämättä ns. normikansalainen osaa suhtautua oikein. Se liikkeen sisäinen maailma on niin suljettu ja vieras muille kuin siinä kasvaneille.
No lapsuuden kotiahan ei voi valita. Eli eihän kenenkään tausta ole oma syy. Mutta jos olet sinut nykyisen itsesi ja elämäsi kanssa niin ok. Eikä suurin osa nyt ihmettele vl sen kummemmin. On sitä kaikenlaista maailmassa. Eli jos joku kommentoi taustaasi, niin myönnät että joo näin oli mutta nyt olet mitä olet.
En huomannut, mainitsitko ap, miten lapsuudenperheesi suhtautui siihen, että erkanit yhteisöstä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin osa perheistä katkaisee välinsä liikkeestä eronneeseen jälkeläiseensä, kun taas osalla suhteet säilyvät kaikesta huolimatta. Minulla on ystäväperhe, jonka lapsista isompi osa on erkaantunut liikkeestä, mutta perhesuhteisiin se ei ainakaan suuremmin ole vaikuttanut. Tosin tietynlaista maallistumista on havaittavissa koko perheessä, siis myös vanhemmissa, joten sekin saattaa selittää sen, että esim. avoliitot ja avioerot eivät ole rikkoneet välejä.
Vierailija kirjoitti:
Itseään saa ja pitää suojella. Eihän muutkaan leväytä koko elämäänsä tuntemattomien ihmisten tiedoksi. Ei heitä se niin kovasti kiinnosta, jos et itse tee siitä sellaista suurta salaisuutta, jota välttelet niin näkyvästi että ihmisiä alkaa kiinnostaa että mitäs siellä sun lapsuudessa onkaan tapahtunut. Opettele käsittelemään tuota lapsuustaustasi tuomia tunteita, mitä tunnet, niin et tulkitse ihmisten uteliaisuutta yhtä loukkaavaksi kuin mitä nyt teet. Ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät he voi tietää miten juuri siinä haluat että asiaan suhtaudutaan. Jos sinä otat asian esille niin pakkohan siihen on sitten kuitenkin jotain sanoa, koska oletettavasti haluat että sitä jotenkin kommentoidaan.
Lestadiolaisuus näyttää aiheuttavan niin monille nykyisille ja entisille jäsenille niin ison trauman, ettei siihen välttämättä ns. normikansalainen osaa suhtautua oikein. Se liikkeen sisäinen maailma on niin suljettu ja vieras muille kuin siinä kasvaneille.
Ymmärstiköhän nyt tahallasi väärin vai selitinkö huonosti?
Pyydän ainoastaan sitä, että ei olettaisi henkilön olevan uskonnollinen, saati lestadiolainen, jos kotitausta on lestadiolainen. Lapsena ei ole voinut osaansa valita, ja uskonto on voinut olla ko. ihmiselle todella järkyttävää pakkopullaa.
En todellakaan avaa traumojani julkisesti, enkä myöskään peittele taustaani. En ylipäänsä keskustele lapsuudenkokemuksista vaikka nyt jollain illallisilla, eli asiaa ei tarvitse peitellä. Lisäksi, kun elän ihan normaalia elämää, niin eipä sitä kukaan ole koskaan epäillyt, että minulla olisi jotain uskonnon kanssa tekemisissä - ilman näitä totuuden torvi -tuttavia saisin olla aika rauhassa asian kanssa.
Ylipäänsä on mautonta puhua toisten uskonnosta tai sen puutteesta tai vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta ilman ko. henkilön lupaa muille. Ihan peruskäyttäytymissääntöjä.
Toiselle kirjoittajalle: ydinperheeni hyväksyy minut ihan normaalisti. Osa suvusta ei edes tervehdi, mikä ei ole mitenkään traumaattista, eivät ole läheisiä koskaan olleetkaan.
Minäkään en aktiivisesti kerro, että suvussani on ollut kommunisteja. Miksi pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en aktiivisesti kerro, että suvussani on ollut kommunisteja. Miksi pitäisi?
Noin sadannen kerran: ap ei myöskään kerro taustastaan, vaan se on tullut muuta kautta ilmi. :)
Alue: Aihe vapaa
Vähän samoja ajatuksia mulla, mutta minä olen vaan katolinen enkä kyllä todellakaan ihmisille huutele siitä. Monella on valmiiksi mielikuva siitä minkälaisia katoliset ovat ja alkavat todella hyökkäävästi ja loukkaavasti kyselemään asioita ja yleistämään.
En ole myöskään hetero ja monia se tuntuu suututtavan kovin paljon, ettei pääse raivoamaan minulle miten homofobinen olen, koska olen sattunut syntymään tähän uskontoon.