Lue keskustelun säännöt.
Menikö mies sekaisin ja mistä kun lähti
03.01.2016 |
matkalle? Olemme olleet yhdessä vasta kesästä asti. Hän lähti matkalle noin viikko sitten ja sanoi lähtiessään "ole kiltisti". Vai onko tuo vain joku yleinen sanonta tuollaisessa tilanteessa? Hän myös sanoi, että mun pitää muistaa hänen olemassaolo. Oli huolissaan, että unohdan hänet. Hän ottaa yhteyttä joka päivä ja koko ajan. On ikävöinyt toisesta päivästä lähtien. Ensimmäinen kerta suhteemme aikana kun sanoo ikävöivänsä. Nyt hän kyseli en kai ole muiden miesten kanssa. Ja en edes käy missään juhlimassa, olen vain kotona/töissä/urheilemassa. Okei ymmärrän kun välimatkaa on nyt paljon kun ollaan eri maissa, mutta ollaan me aiemmin oltu esim. toisella puolen Suomea. Ja nyt vasta tälläinen käytös. Onko normaalia? Lisäksi puhuu pehmeitä enemmän kuin aiemmin. Tulee vasta parin viikon päästä takaisin, joten on kestämistä. Suoraan sanottuna itse en ole erityisesti Ikävöinyt ja luulisi, että tekee vain hyvää olla välillä erossa.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Olisko pettänyt jos ei oo aiemmin ollu tollanen?!
Tietysti. Av-mamman vakiovastaus. Unohdit, että se sika pitää jättää.
Aloittaja on taas näitä ämmiä, jotka jauhaa jokaisen sanan päässään atomeiksi ja järjestelee niistä mieleisiään harhoja aina tilanteeseen sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko pettänyt jos ei oo aiemmin ollu tollanen?!
Niin tämä olisi oma arvaukseni, mutta ei ihan hirveän mahdollista siellä. Kuitenkin tämä käytös alkoi heti kun lähtöpäivänä kun ei ollut vielä lähtenyt. Myönnän kyllä, että pienesti ollut mustasukkainen lähes suhteen alusta saakka. Hän siis soittaa mulle joka päivä, eikä siellä ole naisia. Miehen kanssa kyllä voisi pettää, mutta ei ole tullut yhtään ilmi et olisi bi. Eikä hän varmaan ainakaan selvinpäin pettäisi. Ap
Jonkun sortin mustasukkaisuus sieltä rupeaa kumpuamaan. Tarkistelee, ettet ole miesseurassa.
Lähtikö mies matkalle hoidon kanssa? Vai onko kohteessa joku?
Pettämisestä voi olla kyse, mutta niin että miestä on saatettu pettää joskus. Varovasti tiedustelee, ettet vaan ole juhlimassa yms. Vaikuttaa liimautuvalta tyypiltä. Millaista olisi pysyvä ja kokopäiväinen arki kanssaan? Vaatisiko selitystä jokaisesta liikkeestä vai tunkisiko mukaan kaikkialle? Kontrolloisiko puheluita, kavereita jne? Ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtikö mies matkalle hoidon kanssa? Vai onko kohteessa joku?
Ei kuulu meidän suhteeseen mitkään hoidot. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pettämisestä voi olla kyse, mutta niin että miestä on saatettu pettää joskus. Varovasti tiedustelee, ettet vaan ole juhlimassa yms. Vaikuttaa liimautuvalta tyypiltä. Millaista olisi pysyvä ja kokopäiväinen arki kanssaan? Vaatisiko selitystä jokaisesta liikkeestä vai tunkisiko mukaan kaikkialle? Kontrolloisiko puheluita, kavereita jne? Ahdistavaa.
En ole kuullut, mutta on kyllä joskus itse pettänyt. En usko, että kontrolloisi. On kyllä kysellyt missä olen ja mitä teen. Mutta ei kai ole erityisen ihmeellistä haluta tietää? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun sortin mustasukkaisuus sieltä rupeaa kumpuamaan. Tarkistelee, ettet ole miesseurassa.
Onko kuitenkin vielä ihan normaalin rajoissa? Toisaalta en edes uskalla kokeilla miten suhtautuisi jos lähtisin esim. baariin. Tai siis kun en käy baareissa kun joskus hänen kanssaan. Sielläkään ei tykkää kun miehet huomioi ja tulee juttelemaan mulle. Tosin ei nyt mitään kohtausta järjestä. Ap
Minä olin mieheni kanssa kolme vuotta etäsuhteessa alkuaikoina, ja mies ei ole yhtään mustasukkainen, se jopa vähän häiritsee, mies on sitä mieltä että jos toinen on mennäkseen, niin minkä hän sille mahtaa, että turha olla mustasukkainen. Tosin tietää kyllä satavarmasti että minä en pettäisi, ollaan molemmat sen luonteisia. Mutta kyllä hän silti usein sanoi vitsillä kun oli tulossa meille, että käske ne muut miehet sieltä pois että hän on tulossa, vähän huono vitsi mun mielestä.
Itse olen kyllä vähän mustasukkainen, jos olisi tarvetta. Mun mielestä tuo on outoa että sinä et ikävöi yhtään, et tunnu olevan rakastunut...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisestä voi olla kyse, mutta niin että miestä on saatettu pettää joskus. Varovasti tiedustelee, ettet vaan ole juhlimassa yms. Vaikuttaa liimautuvalta tyypiltä. Millaista olisi pysyvä ja kokopäiväinen arki kanssaan? Vaatisiko selitystä jokaisesta liikkeestä vai tunkisiko mukaan kaikkialle? Kontrolloisiko puheluita, kavereita jne? Ahdistavaa.
En ole kuullut, mutta on kyllä joskus itse pettänyt. En usko, että kontrolloisi. On kyllä kysellyt missä olen ja mitä teen. Mutta ei kai ole erityisen ihmeellistä haluta tietää? Ap
"Ottaa yhteyttä joka päivä ja koko ajan" on ehkä hieman turhan aktiivista toimintaa, siis minun mielestäni. Ei tietenkään ole ihmeellistä kysyä toisen kuulumisia ja soitella, mutta että joka päivä...
Mun kumppani oli aikoinaan rahtilaivalla töissä kuukausia, ja soitteli viikon parin välein. En ois jaksanut jokailtaista lätinää, ja samojen "Tulin töistä, kävin kaupassa, Leena kutsui kahville, silitän pyykkiä"-asioiden jankkaamista. Kiva oli kyllä kuulla, että ikävöi, mutta ei sitäkään joka päivä tarvitse toistella. Inflaatio jo iskee, kun hoetaan (itsestään selvää) asiaa. Mutta olemme kaikki tietenkin erilaisia :)
Hienoa, että sulla on mies joka ajattelee sinua! Ja tunnusti tuon pettämisenkin jopa! Sitä ei ihan joka poika tee, ellei sitten pelkää, että tulee jostain tietoon.
Perus pettäjähän tuo. Pelkää sun pettävän joten haluaa ehtiä itse eka. Sen takia hirveästi stressaa, että teet jotain. Tuskin siellä matkalla vielä, mutta jossain vaiheessa varmasti pettää sua.
Juoksisin karkuun ja kovaa. Jos jo nyt on tuollainen takertuja niin tilanne vaan pahenee mitä läheisempi suhteestanne tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin on hienoa, että tunnusti uskottomuuden. Tosin ei silloiselle tyttöystävälleen. Tiedän, että jonkinlaista läheisriippuvuutta on. Hän on seurustellut lähes koko ikänsä. Ei osaa olla yksin. Itse taas olen erilainen. Olen ollut paljon yksin. Kyllä kai mä häntä pienesti ikävöin. En ole oikein koskaan ollut sellainen, joka ikävöi. Tai sitten en vaan myönnä sitä, mutta mikään roikkuja en ole, ja näytän tunteeni teoin, en juurikaan sanoin. Ollaan kyllä puhuttu paljon uskottomuudesta. Miehestä se on väärin ja katuu omaa uskottomuuttaan.
Olisko pettänyt jos ei oo aiemmin ollu tollanen?!