Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon bulimiasta? & kyselkää jotain
02.01.2016 |
Olen lopen kyllästynyt tähän sairauteen. Onko paikalla entisiä bulimikkoja? miten pääsitte sairaudesta eroon?
Mistä kannattaisi hakea apua? Jos soitan terkkarin omahoitajalle niin saanko sieltä jotain terapiaa tai keskusteluapua? Tarvitseeko lääkitystä, millaista?
Minulla on tylsää, joten saa myös kysellä sairauteeni liittyen jotain. Tätä ei ole ainakaan vielä diagnosoitu, mutta bulimia selkeästi.
Kommentit (14)
TK:sta voit saada lähetteen esim. mielenterveystoimistoon tai mitä hoitoa satutkaan tarvitsemaan.
Soita terveyskeskukseen, siellä kyllä sitten neuvovat ja opastavat.
Hienoa että haluat saada apua, toivottavasti asiat järjestyvät. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa auttaa että suunnittelet joka pv etukäteen mitä syöt. Ja se ettet jollain kertaa oksennakaan vaan yrität kestää sen täyden tunteen. Ei sellaseen halua päätyä.
Sairastin bulimiaa 6-7 vuotta ja pääsin siitä eroon vasta kun lopetin täysin ns. höttöhiilarien syömisen. Söin hitaasti sulavia ruokia joita oli todella ikävä oksentaa ulos: juustoja, lihaa, riisiä, salaatteja, vihanneksia. Samalla laihduin 20kg normaalipainon alarajalle ja pääsin sokeririippuvuudesta irti.
Bulimiasta jäi kyllä sellainen jälkioire etten ole enää ikinä sen jälkeen kestänyt tunnetta ylitäydestä mahasta, siitä tulee aivan järkyttävä olo ja pitää olla varovainen annoskoon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten oireilet ja kuinka usein? Ikä ja kuinka kauan kestänyt?
Kävin kerran aikoinani psykologin juttusilla. Ihan silkkaa p*aa. Pääsin irti omin avuin, tosin vasta vuosien jälkeen.
Saan hulluja ahmimis-oksennus -kohtauksia, joissa tilannetaju häviää kokonaan ja on silmitön pakko laittaa ruokaa suuhun, pureksia ja nielaista. Ruokaa suuhun, pureksia, nielaista. En edes maista mitään sellaisen iskiessä ja olo on outo ja pysäyttämätön. Syön kaapit tyhjäksi, mikä vain menee. Kun lopetan, olen niin ähkyssä että välillä pelkään vatsalaukkuni puolesta - kuulostaa oudolta varmasti. Itseinho on valtava, eikä oloa helpota mikään muuu kuin oksentaminen.
Puoli vuotta on kestänyt jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Tämä joulunaika on ollut pahinta. Olen ollut lomalla ja saanut kohtauksia useasti päivässä. Ollessani yksin olen jopa syönyt, oksentanut ja syönyt vielä vessassa, oksennusten välissä. Kuulostaaa kuvottavalta ja sitä se onkin, äärettömän kuvottavaa. Olen parikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
TK:sta voit saada lähetteen esim. mielenterveystoimistoon tai mitä hoitoa satutkaan tarvitsemaan.
Soita terveyskeskukseen, siellä kyllä sitten neuvovat ja opastavat.
Hienoa että haluat saada apua, toivottavasti asiat järjestyvät. :)
Kiitos! Soitan heti maanantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastin bulimiaa 6-7 vuotta ja pääsin siitä eroon vasta kun lopetin täysin ns. höttöhiilarien syömisen. Söin hitaasti sulavia ruokia joita oli todella ikävä oksentaa ulos: juustoja, lihaa, riisiä, salaatteja, vihanneksia. Samalla laihduin 20kg normaalipainon alarajalle ja pääsin sokeririippuvuudesta irti.
Bulimiasta jäi kyllä sellainen jälkioire etten ole enää ikinä sen jälkeen kestänyt tunnetta ylitäydestä mahasta, siitä tulee aivan järkyttävä olo ja pitää olla varovainen annoskoon kanssa.
Saitko apua ravitsemusterapeutilta, personal trainerilta tai muualta ruokavaliomuutoksessa? Minulla on huono itsekuri... :/
- ap (kirjoitin myös viestit nro 5 ja 6)
Mä pääsin eroon oksentamisesta paaston avulla. Tämä on tietenkin vähän kyseenalainen keino, enkä lähde sitä suosittelemaan kenellekään. Mutta olin ensin hyvin niukalla ruokavaliolla (söin viikon aikana ehkä yhteensä 1000 kcal), sitten söin muutamana päivänä enemmän, ja sitten tämän jälkeen olin vesipaastolla 10 päivää. Ei tehnyt mieli oksennella enää. Toki oma bulimiakauteni kesti vain vuoden. Tietynlainen ylensyönti on sittemmin taas jatkunut. En ole jaksanut asialle tehdä mitään, vaikka se häiritsee ihan kauheasti. Mutta tulipahan lopetettua edes oksentaminen. Ei ole helppoa syömishäiriöisellä. Tsemppiä sulle, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pääsin eroon oksentamisesta paaston avulla. Tämä on tietenkin vähän kyseenalainen keino, enkä lähde sitä suosittelemaan kenellekään. Mutta olin ensin hyvin niukalla ruokavaliolla (söin viikon aikana ehkä yhteensä 1000 kcal), sitten söin muutamana päivänä enemmän, ja sitten tämän jälkeen olin vesipaastolla 10 päivää. Ei tehnyt mieli oksennella enää. Toki oma bulimiakauteni kesti vain vuoden. Tietynlainen ylensyönti on sittemmin taas jatkunut. En ole jaksanut asialle tehdä mitään, vaikka se häiritsee ihan kauheasti. Mutta tulipahan lopetettua edes oksentaminen. Ei ole helppoa syömishäiriöisellä. Tsemppiä sulle, ap.
Huh kiitos tsempistä. Eikö sinulle iskenyt ahmimishimoa paastolla? Ap
Mä pääsin kans samalla tavalla eroon oksentamisesta kuin viestin 4 kirjoittaja. Aloin suunnittelemaan syömisiäni ja kun teki mieli ahmia niin söin mieluummin vaikkapa lihaa tai muuta, mikä on vaikea oksentaa niin ei tehnyt sitten mielikään.
Tässä kuitenkin pitää tiedostaa se, että vaikka "fyysisesti" siitä parantuisi eli ei oksentele, niin psyykkisesti homma voi olla eri. Pääsin kyllä oksentamisesta eroon tuolla tavalla, joten sinänsä voin sanoa, etten enää sairasta bulimiaa, mutta psyykkisesti syömishäiriön oireita jäi paljon ja oksentamisetkin palailevat silloin tällöin.
Suosittelen siis tekemään eri tavalla kuin minä ja hakemaan apua ja yrittää oikeasti parantua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pääsin eroon oksentamisesta paaston avulla. Tämä on tietenkin vähän kyseenalainen keino, enkä lähde sitä suosittelemaan kenellekään. Mutta olin ensin hyvin niukalla ruokavaliolla (söin viikon aikana ehkä yhteensä 1000 kcal), sitten söin muutamana päivänä enemmän, ja sitten tämän jälkeen olin vesipaastolla 10 päivää. Ei tehnyt mieli oksennella enää. Toki oma bulimiakauteni kesti vain vuoden. Tietynlainen ylensyönti on sittemmin taas jatkunut. En ole jaksanut asialle tehdä mitään, vaikka se häiritsee ihan kauheasti. Mutta tulipahan lopetettua edes oksentaminen. Ei ole helppoa syömishäiriöisellä. Tsemppiä sulle, ap.
Huh kiitos tsempistä. Eikö sinulle iskenyt ahmimishimoa paastolla? Ap
No ei oikeastaan. Kun on jonkin aikaa syömättä, ei enää edes tee mieli ruokaa. Kotona mulla ei ollut juuri mitään syötävää, joten oli helppo olla syömättä. Ajatuskin tietyistä ruoista vain ällötti.
Paastoa seuraava aika on sitten kriittistä. Silloin on helppo sortua ahmimaan. Syöminen pitää aloittaa hyvin varovasti, ettei tule ylilyöntejä. Ja tietysti sekin vaara on, että syömättömyys jää päälle. Ei tavoitteena kuitenkaan pitäisi olla, että vaihdetaan yksi syömishäiriö toiseen.
Mutta en erityisemmin suosittele paastoa, jos sitä ei osaa hoitaa fiksusti. Olin aika heikossa kunnossa fyysisesti. Tai lihasvoimaa ei ollut juuri ollenkaan. En jaksanut liikkua enkä oikeastaan edes seistä. Oksentamisen loppuminenkin tapahtui ihan puolivahingossa, en sitä ollut mitenkään suunnitellut.
Mun mielestä syömishäiriöön on kuitenkin parasta hoitoa se, että järjestää muun elämän ja henkisen puolen kuntoon. Terapia on varmasti hyvä juttu, mutta sitten pitäisi jaksaa itsekin muuttaa niitä asioita, jotka ovat elämässä pielessä tai aiheuttavat pahaa oloa. Se on vain aika vaikeaa. Jos sulla on jokin tavoite elämässä, niin se motivoi aika paljon paranemisessa. Jotain hyvää, mitä odottaa.
Lukeeko tätä enää kukaan?
Törmäsin keskusteluun kun googlasin "bulimia keskustelu apua". Koska mä en enää jaksa. Mä en voi puhua tästä bulimiasta kenenkään kanssa. Tai oikeestaan siitä, miten voimakkaasti oirehdin. Mut en jaksa en jaksa en jaksa...
Kirjoitan lisää jos joku lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan puhunut sairaudestaan kaverille tai kavereille, puolisolle, vanhemmille? Voiko lähipiirissä olevat ihmiset auttaa/tukea parantumisessa jos voi niin miten?
Miten oireilet ja kuinka usein? Ikä ja kuinka kauan kestänyt?
Kävin kerran aikoinani psykologin juttusilla. Ihan silkkaa p*aa. Pääsin irti omin avuin, tosin vasta vuosien jälkeen.