Kannattaako kroonisesti sairaan miehen kanssa hankkia lapsia?

Ajattelisin niin, että eihän näissä "arpajaisissa" lopulta ikinä tiedä mitä omalle kohdalle sattuu. Sydän kertoo sinulle vastauksen.

Lapsia kannattaa hankkia sellaisen vanhemman kanssa, jonka ominaisuuksia pitää sellaisina että ne 1) tekvät hänestä hyvän vanhemman ja 2) eivät tapa lasta periytyessään.

Eli olet aivan oikeassa miettiessäsi miehen sairauksia. Toisaalta muista miettiä koko kokonaisuutta. Mies on "muuten kaikin puolin ihana". Siinä saattaa olla tiivistettynä joukko ominaisuuksia, joiden periytäminen seuraaville sukupolville olisi äärimmäisn tärkeää (esim älyä, vastuullisuutta, luovuutta, huimorintajua jne.) ihmiskunta voisi olla pidemmällä tuhon tiellä, jos koostuidi,me vain fyysisesti terveidtä kusipäistä.

Sitäpaitsi nuo kaikki ovat sairauksia, jotka eivät periydy suoraan vaan vain alttiutena. Voihan käydä niinkin, että teidän lapsilla mikään noista ei puhkea, mutta puhkeaa kaikki sun suvun sairaudet, jotka vaan on sun kohdalla jääneet piileviksi taipumuksiksi alttiuteen.

Vaihda miestä kun vielä kerkiät. Terveitäkin yksilöitä on runsaasti saatavilla.

darwinisti

Nro 2 tiivistikin jo kaiken sen, mitä itse ajattelen. Fyysistä täydellisyyttä tärkeämpää on välittää eteenpäin juuri noita toisenlaisia arvoja: Älyä, empatiaa, ystävällisyyttä, rohkeutta ym. Maailma muuttuu koko ajan, ei kannata laskelmoida liikaa vaan luottaa sydämeen.

Kyllä antaa törkeän kuvan ap:sta. Tosin kyllä se mies ansaitsee paremman ihmisen kuin ap.Läheskään kaikille sairauksille ei voi mitään vaikka ne perityisikin. Suurin osa sairauksista taas ei periydy, niin onko nekin sairaat ap:n mielestä huonoja kumppaneita? T. Syövän sairastanut

Kannattaa.

Mielestäni huonoja geenejä ei tulisi tahallaan lapselleen antaa (valitahan ei voi, mutta riskejä voi kartoittaa). Jos mies on hyvä mies ja olisi mielestäsi hyvä isä, ei ole mitään syytä häntä vaihtaa. Oletteko miettineet luovutettujen sukusolujen käyttämistä? 

Kyllä meillä ainakin käytiin ihan kunnon keskustelut läpi miehen kanssa kun lapsia alettiin harkitsemaan. Käytiin läpi elämäntilanne, tulevaisuudensuunnitelmat, terveystilanne, sukujen sairaudet niin pitkälti kuin nyt oli tiedossa, arvot, suhteen vakaus jne. Minun suvustani tulee diabetesrasite, mutta katsoimme, että omilla elämäntavoillamme on isompi merkitys lapsen diabetekseen, kuin pelkällä geenirasitteella. Katsoimme bonukseksi myös elämänarvomme, koulutuksen ja älykkyyden.

En olisi tahallani halunnut lapsilleni "huonoja" geenejä. Toki tässä täytyy miettiä, että kuinka pahoja oletettavissa olevat allergiat ovat? Kuinka paljon ne vaikuttavat elämänlaatuun? Entä ADD? 

Hyi minkälainen ihminen sinä olet, pakko todeta. Kylmä ja laskelmoiva, sillä puhut sentään kumppanistasi, et elottomasta ja tunteettomasta lihapalasta tiskissä. Onpa joo todella kamala puutelista miehelläsi! Itse olet kuitenkin joku himmeä puutarhatonttu, joka luulee itsestään nuoruuden uhossaan vielä liikoja, mutta huomaa nuoruuden loiston karistua pois totuuden itsestäänkin olevan varsin inhimillinen sekä sisältä että ulkoa, ja kas kummaa kun sinäkään et välttämättä elä koko elämääsi läpi terveenä. Ties vaikka saisit jo tänä vuonna jonkun sairauden, koskaanhan et voi tietää.

Mistä tiedät että miehesi haluaa kakaroita?

Haloo, et pysty isän fenotyypin perusteella kuitenkaan lastesi genotyyppiä valitsemaan. Alttius luettelemiisi vaivoihin voi periytyä tai sitten ei; kaikki ovat monitekijäisiä eli useat geenit ja ympäristötekijät yhdessä vaikuttavat. Toisaalta, minkä tahansa kaikki ulkoiset vaatimuksesi täyttävän supermiehen kanssa voit paskalla säkällä saada lapsen, jolla on vaikka mikä möykkysyndroomaan johtava geenivirhe.

Minä ja mieheni periyttäisimme lapsillemme molemmilta puolilta vialliset geenit ja vielä moneen sairauteen. Osa kantamistamme sairauksista on sellaisia, että olemme itse hengissä vain modernin lääketieteen keinoin. Ilman jatkuvaa lääkitystä ja hoitoja elämänlaatu olisi toivottoman huono ja kuolema tulisi nuorena. Pahimmillaan tilanne vastaisi kidutusta.

Koska en voi luvata jälkeläisilleni ja heidän jälkeläisilleen samoja modernin yhteiskunnan palveluja, kuin itse olemme saaneet, emme koe reiluna hankkia lapsia. Yksi isompi auringon purkaus (tuhoaa sähköverkon vuosiksi) riittäisi riistämään lapsiltani heidän tarvitsemansa hoidon.