Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot mieheen ja kännykkään
Lapsellinen syy suuttua?
30.12.2015 |
Minua on alkanut ottaa päähän tapa, jolla mieheni piilottelee kännykkäänsä ja puheluitaan. Jos puhelin soi silloin, kun minä olen lähellä, hän vain raottaa kuorta ja vilkaisee kuka siellä on. Ei vastaa ja katsoo tarkkaan, etten näe, kuka siellä soittaa. Facebookissa kaikki on myös hurjan salaista ja vasta usean kuukauden naimisiinmenon jälkeen hän suostui ottaa minut Facebook-kaverikseen. Hän jopa nukkuu niin, että kännykkä on tyynyn alla.
Jos sanon, että minusta tuo alkaa olla todella epäilyttävää käytöstä, mies suuttuu silmittömästi ja sanoo, että minä aina aiheutan ongelmia. Kuulemma rakastan riitelyä. Eli mitään negatiivista ei saisi hänelle sanoa.
Jos olisin tällaisen asenteen tiennyt, en olisi varmaankaan menny naimisiin. Minusta aviopareilla ei tulisi olla dyytä piilotella puhelimia ja facebook-kavereita. Mutta minähän se vain olen hullu ja riidanhaluinen. Mies ei näe omassa käytöksessään mitään, mitä hän voisi muuttaa. On minun oma vikani, jos en ole tyytyväinen.
Huomenna, kun pitäisi iloita uuden vuoden alkamisesta, mies aikoo uhrautua ja viettää kanssani aikaa. Se tehtiin hyvin selväksi: kaverit pyytelivät ulos ja hän haluaisi mennä, mutta uhrautuu minun takiani, koska viime vuonna biiletti kavereiden kanssa. Sekin ottaa päähän, ettei hän itse haluaisi olla kanssani, vaan mieluummin aina kavereiden tai kännykän kanssa.
Ehkä uuden vuoden lupaukseni on etsiä seuraa, jossa kännykkä ja kaverit saavat jäädä hetkeksi ja voidaan todella viettää aikaa yhdessä niin, että jäisi jotain yhteistä muisteltavaa tuleville vuosille.
Mies on sanonut monta kertaa, etten koskaan voi löytää häntä parempaa ja että hänen tapansa ajatella on paras mahdollinen. Lisäksi kaikki olisivat onnellisempia, jos he olisivat enemmän niin kuin hän.
Kommentit (20)
Lähde nyt kävelemään jo tuosta liitosta ja äkkiä! Pettää sinua. Ei voisi selvempiä merkkejä olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykänny tyynyn alla on tulipaloriski.
Mielestäni melkoinen riski myös nukkujan aivoille: Peitetty, tehoja nostava säteilylähde muutaman sentin päässä päästä...
Kirjoitatpa todella negatiivisesti. Usein asioihin on helpompi vaikuttaa positiivisuuden kautta. Tuo kännykän kyttääminen sinun osaltasi on johtanut tuohon piilotteluun yms. Vähän rennompaa otetta, enemmän iloa ja kannustusta niin asiat lähtee parempaan päin.
Minä olin 24 vuotta tuollaisen kanssa ja sitten älysin lähteä.. Enkä ole katunut.
Juokse, äläkä katso taaksesi..mitä pikemmin, sen parempi.
Seurustelen nyt miehen kanssa, vaikka sen piti olla mahdotonta, mutta kuitenkin tapahtui tämäkin ihme ja meillä on kyllä puhelimet ihan pöydällä ja siihen voi vastata kumpi tahansa. Salaisuuksia ei ole, eikä toiselta piilotella mitään. Tietokoneetkin ovat ilman salasanoja, että kaiken pystyy lukemaan jos on tarvis..mutta ei ole tarvetta, eikä kiinnostusta, kun kumpikin puhuu tekemisensä ihan vapaasti.. Ei parisuhteessa voi olla salaisuuksia..
Minun mielestäsi miehesi pitäisi sanoa, että hän ei koskaan voisi löytää parempaa puolisoa kuin sinä. Hän ei taida olla sitä mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä kokeillut positiivista asennetta, mutta eniten ottaa nyt päähän se, ettei mies välitä siitä, että hänen käytöksensä loukkaa minua. Hänen täytyy kyllä saada nähdä kaikki minun kuvani ja käyttää tablettiani mutta minä en saa edes koskea hänen kännykkäänsä. Eilen sanoin, etten halua enää nukkua samassa sängyssä hänen kännykkänsä kanssa ja mies vain sanoi, että mene pois sitten.
Itselläni ei ole mitään salattavaa ja siksi en ehkä ymmärrä sitä, miten mies huolehtii kännykästään enemmän kuin minun tunteistani. Sanoi jopa, että minun tunteeni ovat oma ongelmani.
Tällaista ei ollut suhteemme alussa. Viime aikoina tilanne on vain pahentunut ja tuntuu todella siltä, että joudun anomaan yhteistä aikaa ja mieheltä oli suuri uroteko, kun katsoi kanssani jouluna pari elokuvaa ilman, että kännykkä oli vierellä. Elokuvien jälkeen mies sanoi: nyt voin varmaan mennä pois tästä. Hän nousi sohvalta ja meni makuuhuoneeseen kännykkänsä kanssa. Siellä sitten viestitteli ja puhui ihmisten kanssa puoleen yöhn asti. Hän oli mielestään kovin hyvä mies, kun oli jo viettänyt vaimonsa kanssa useamman tunnin.
Kännykän kanssa oleminen on palkinto ja minun kanssani oleminen on pakollinen paha. Siltä tämä nyt vain tuntuu.
Varmasti itsessänikin on parantamisen varaa. Koitan tuota positiivista suhtautumista lisätä elämässäni. Jotenkin tämä vain on alkanut nakertaa itsetuntoanikin. Miehen mielestä olen surkea ja säälittävä nainen. Kuulemma muut vaimot ovat parempia kuin minä.
Tuollaisen suhteen tulevaisuus ei kyllä hyvältä näytä, jos ei pikaista muutosta parempaan tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hitto soikoon, lue nyt nuo tekstisi uudelleen ja mieti miltä tuo kuulostaa ulkopuoliselle. Miestäsi ei voisi vähempää kiinnostaa mielipiteesi ja seurasi, mitä se sinulle kertoo? Älä nyt herran tähden ala ainakaan mitään lapsia tuohon tilanteeseen tekemään kuvitellen, että jos se ukko siitä hieman lutviutuisi. :(
Ei nyt varsinaisesti liity juuri tähän, mutta tuohon puhelimen piilotteluun haluan sanoa sen, että itse vähän piilottelen ja kannan puhelintani kokoajan mukana, en halua että poikaystäväni kävisi katsomassa galleriaani jossa on minusta sekä kavereista törkeän rumia ilmekuvia :D En tiedä, varmaan jättäisi mut samantien jos näkisi mitä ilmeitä pystyn tekemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä alkaa vähän jo silmät avautua. Aloin jo luulla, että todella olen aivan hölmö ja mieheni on syytäkin pitää minua ja tunteitani turhina. Ilmeisesti on kuitenkin mahdollista olla myös sellaisessa suhteessa, jossa sängyssä nukkuvat vain ihmiset.
Lapsien hankkimisesta on kyllä puhuttu, mutta itse en ole kokenut meidän olevan siihen valmiita. Mies sanoo olevansa tyytyväinen jo siihen, että saa olla omassa rauhassaan. Se kai tarkoittaa, että saa olla ilman minua. En nalkuta kaikesta tai vaadi häneltä liikoja. Tuo kännykkä vain on alkanut hiertää mieltäni. Ja se salailu.
En kuitenkaan tässä heti pakkaa laukkujani ja lähde, vaan kokeilen vielä kerran positiivisyyttä. Sittenpä olen ainakin yrittänyt parhaani.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tällaisen asenteen tiennyt, en olisi varmaankaan menny naimisiin.
Montako vuotta seurustelitte ennen kuin menitte yhteen? Kuinka kauan asuitte yhdessä, ennen kuin menitte naimisiin?
Ei tuollainen käytös voi yllätyksenä tulla.
Itse en katselis päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ihan oikeasti. Lähde tuosta suhteesta. Et ansaitse tuollaista kohtelua. Ei ole missään nimessä lapsellinen syy suuttua. Sun miehesi ei välitä ja on todella välinpitämätön sua kohtaan, joten anna olla ja etsi jotain parempaa. Haluatko jakaa loppuelämäsi ihmisen kanssa, jota ei pätkän vertaa aidosti kiinnosta olla läsnä ja panostaa suhun ja teidän suhteeseen?
Löydät varmasti vielä jonkun, joka on kanssasi oikeista syistä ja joka tekee sut onnelliseksi. Parisuhteen tulee tyydyttää molempia osapuolia. Mieti nyt, mitä oikeastaan edes saat irti tästä miehestä? Ja mitä haluat avioliitolta? Jos mies ei huomioi sinua nyt ja kohtelee sua tällä tavalla, luuletko että asiat tulee koskaan muuttumaan?
Pettää sua. Kokemusta on. Miksi jäät suhteeseej, jossa sua kohdellaan kuin lautasellista paskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä sen verran, että suurin ongelma suhteessanne on se että miehesi ei kunnioita sinua vaan vieläpä käytöksellään osoittaa halveksivansa sinua. Parisuhde voi selviytyä huonoistakin ajoista jos kumpikin tekee töitä sen eteen, mutta siinä vaiheessa kun toinen osapuoli ei näe toista enää minkään arvoisena, niin miksi sitä näkisi suhteen eteen enää mitään vaivaa? Anteeksi, mutta en usko että miehesi asenne tulee tuosta kuopasta enää nousemaan. Mitä enemmän myötäilet ja hymyilet hänen loukkauksiensa välissä, sitä typerämpänä hän sinua pitää.
Jos häneltä kysytään, niin sinä olet todennäköisesti kontrolloiva ja mustasukkainen. Sinun mielestäsi hän on salaileva petturi. Monesti asiat näkee juuri niin kuin ne haluaa nähdä. Ruokitte toistenne huonoa käytöstä ja se kierre pitää saada poikki.
Suosittelisin avointa ja rauhallista keskustelua siitä miltä teistä toisen käytös tuntuu. Ei saa syytellä vaan kertoa vain omista tuntemuksista. Sen jälkeen molempien pitäisi pystyä hillitsemään omaa käytöstään ja pakottaa itsensä keskittymään hyviin asioihin ja positiivisen palautteen antamiseen. Kokeilkaa, erota ehtii myöhemminkin.
Seurustelimme melko pitkäään ennen naimisiinmenoa ja asuimme yhdessäkin noin vuoden. Tosin, nyt kun sitä ajattelen, mies viipotti tuolloin melko paljon kodin ulkopuolella.
On kyllä totta, ettei tämä parisuhde tee minua tällä hetkellä onnelliseksi. Kun ajattelenkin miehen sanoja, tulee tosi paha mieli. Olisin niin onnellinen, jos se puhelin häviäisi vaikka viikoksi ja mies kiinnittäisi minuun enemmän huomiota. Mutta niin ei taida tapahtua.
Saan kyllä miehen jakamatoman huomion, jos maksan meille vaikka matkan johonkin. Siellä kun ei netti koko ajan toimi. Mutta huomaan, että tuolloinkin mies koittaa vältellä keskustelua kanssani ja hakeutuu esim. baarissa toisten kanssa juttusille.
Minä en siis hänelle riitä. Mutta sanoisi sen sitten suoraan. Olen kuitenkin vielä nuori ja mielestäni melko älykäs ihminen. Itse jätän vaikka gradun tekemisen väliin sinä päivänä, kun mies suostuu olla kanssani. Nyt alkaa tulla sellainen tunne, että hän saa luvan pyytää minulta aikaa, enkä ole varma, haluanko sitä hänelle antaa.
Narsistin toimintaa. Aluksi on vaikuttanut normaalilta ja ihanalta, mutta nyt kun olet koukussa, alkaa sinun vähättelysi, itsetuntosi lyttääminen, sinun rajoittamisesi ja itsensä ylentäminen sekä ihailun hakeminen toisaalta. Häivy ja äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelimme melko pitkäään ennen naimisiinmenoa ja asuimme yhdessäkin noin vuoden. Tosin, nyt kun sitä ajattelen, mies viipotti tuolloin melko paljon kodin ulkopuolella.
On kyllä totta, ettei tämä parisuhde tee minua tällä hetkellä onnelliseksi. Kun ajattelenkin miehen sanoja, tulee tosi paha mieli. Olisin niin onnellinen, jos se puhelin häviäisi vaikka viikoksi ja mies kiinnittäisi minuun enemmän huomiota. Mutta niin ei taida tapahtua.
Saan kyllä miehen jakamatoman huomion, jos maksan meille vaikka matkan johonkin. Siellä kun ei netti koko ajan toimi. Mutta huomaan, että tuolloinkin mies koittaa vältellä keskustelua kanssani ja hakeutuu esim. baarissa toisten kanssa juttusille.
Minä en siis hänelle riitä. Mutta sanoisi sen sitten suoraan. Olen kuitenkin vielä nuori ja mielestäni melko älykäs ihminen. Itse jätän vaikka gradun tekemisen väliin sinä päivänä, kun mies suostuu olla kanssani. Nyt alkaa tulla sellainen tunne, että hän saa luvan pyytää minulta aikaa, enkä ole varma, haluanko sitä hänelle antaa.
Suoraan sanottuna aika monet ihmiset menevät jopa avioliittoon sillä periaatteella, että kunhan on joku. Tietyille miehille edustava nainen on myös status asia joka pitää löytyä, vaikka naisen seura ja luonne ei niin kiinnostaisikaan, miestenhän seurassa ne tärkeät jutut loppujen lopuksi puhutaan kuitenkin. Näiden miesten naiset sitten naiivisti ajattelevat, että kerta mies nyt kanssani naimisiinkin meni niin pakkohan sen on pohjimmiltaan minua rakastaa vaikka tylysti kohteleekin. Totuus on, että mitään rakkautta ja hellyyttä miehen puolelta ei näissä suhteissa ole. Mies saa seksiä ja kodinhoitopalvelut ja se heille riittää, naisensa eivät millään ymmärrä, että missä mennään.
Olen miettinyt omaa mustasukkaisuuttani ja sitä, miksi kaupan miehen seuraa ja salailun loppumista. Ehkä voin keskittyä nyt siihen, että olen itse aiempaa menevämpi ja iloisempi ihminen. Jotta en antaisi miehen käytöksen ja sanojen määritellä jopa oman itsetuntoni määrää. Hauskaa voi olla minullakin, vaikka miehen sänkyä lämmittäisikin säteilyllään kännykkä. Itse kun aion nukkua tänäänkin sohvalla ja katsoa illan ratoksi hyvän elokuvan ihan omassa, hyvässä seurassani.
Älykänny tyynyn alla on tulipaloriski.