Tiesittekö jostain, että romahdatte kohta?
Pelkään, että jossain vaiheessa romahdan siihen pisteeseen, että en pysty enää huolehtimaan mistään enkä halua nousta sängystä. Näin ei ole koskaan käynyt kumminkaan. Pariksi päiväksi vajoan alemmas ja sitten taas on parempi.
Kommentit (7)
Tuntuu minustakin välillä siltä. Mutta pakko aina kerätä itsensä kasaan ja jaksaa painaa ja hymyillä lasten takia. Ilman lapsia olisin varmaan jo romahtanut.
Mulla samaa. Unesta yritän pitää huolen, eli nukahdan aikaisin, valvon aamuyöllä, mutta en nouse sängystä vaan pyrin lepäämään vaikka valvonkin.
Muuten romahdan.
Nyt on mielialalääkkeet, jotka pitää pinnalla.
Jos elämästä tulee rankkaa siis monesta eri syystä niin kyllä romahdus voi tietysti tapahtua.
Juttelu ammattiauttajan kanssa auttaa ja tietysti avun saaminen muutenkin jos perheellinen niin esim.lasten-ja kodinhoitoon.
Levolla, liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla kuin sosiaalisellakin kanssakäymisellä on iso merkitys siihen, ettei romahdusta tapahdu.
Joskus tuntuu, että olisi helpompaa, jos kunnolla romahtaisi välillä. Väsyttävää pärjätä huonosti ja taas vähän paremmin, mutta ei koskaan ihan hyvin. Lapsen takia minäkin jaksan ja oikeasti piristynkin välillä.
Nyt on varmaan tavallista pahempi olla, kun eilen oli riitaa lapsuudenperheen kanssa ja terapeutti on lomalla, ja terveys on ollut huono. Ap
Lattia ensin narisi, sitten paukahti ha romahdin kuistin mädän lattian läpi. Onneksi vain puoli metriä.
Kyllä. Ei ole tullut kuin ensimmäisen kerran yllätyksenä. "Romahtamisesta" voi oppia. Tietää mitkä asiat pitää pitää kunnossa ja tuntee omat rajansa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta.