Onko sinulla ' urasuunnitelma' ? ov

Kun nyt saisi edes aloitettua avoimessa yliopistossa jonkun kurssin.. Baby steps:D

Ensiksikin, olen terveydenhoitaja, opistotasoinen, ja tarkoitus on lukea aikuiskoulutuksena vielä AMK päälle, koska muutoin en voi päästä esim osastonhoitajaksi, tai muihin rivimiestä vastuullisempiin vakituisiin virkoihin tai toimiin.



Lisäksi olen lukemassa yliopistolla kotitalousopettajaksi, ja sivuaineeksi otan terveystiedon. Tällä ainevalinnalla saan varmasti kivasti tunteja yläasteella, en ensihätään tarvitse vakipaikkaa vaan voin tehdä sijaisuuksia, ja tuntitöitäkin rinnakkain terveydenhoitajan töiden kanssa.



Olen nyt hoitovapaalla, ja menen ensi viikolla työhaastatteluun, saan ensi talveksi kouluterveydenhoitajan sijaisuuden, jonka pituuteen voin itse vaikuttaa.



Työtä siis, ja lomassa tietojen päivitystä, sekä yliopisto-opintoja! Hauskaa vappua!

.. NIIN TÄYSIN Kakkosta! Nuorempana saatto laittaa lyhytjännitteisyyden piikkiin (useita tilanteita päällä yhtäaikaa:)), nyt näin 30+ tää ainainen saamattomuus alkaa jo v*tuttamaan!!

Saako udella:D

Minkä ikäinen olet? Minkäikäisiä lapsia sinulla on? Oletko kokenut raskaana tuon opiskelun ja perheen yhteensovittamisen? Kuin myös hauskaa vappua!

Olen kirjoittanut yo:ksi vuonna papu, hyvin arvosanoin. Pidin välivuoden ja olin baarissa töissä. Tarkoitus oli hakea lukemaan psykologiaa. Tulilnkin (yllättäen) raskaaksi ja " elämä ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut" ... Nyt 4 alle kouluikäistä lasta (viimeiset 2 on kaksoset), työkokemusta tasan ytuo baarivuosi, ei mitään koulutusta lukion jälkeen... Olen onnellinen lapsistani ja mieheeni tyytyväinen, mutta ajattelin jotain muuta:( Kaksoset nyt 7kk, kunhan tästä selviänn niin sitten lähtee:D En vain enää tiedä, että mihin suuntaan;)

Nykyinen koulutus loppuun, sivussa opintoja yliopistolla. Töihin valmistumisen jälkeen, pari vuotta töissä, sitten joko MBA tai ylempin AMK -tutkinto. Tässä vaiheessa olen n. 35-vuotias, lapset liki täysi-ikäisiä ja suuntaan ulkomaille hommiin.

olen nelikymppinen, lapsia on viisi, joista kaksi jo täysikäistä, nuorin alle kahden. Valmistuin terveydenhoitajaksi, kun lapsia oli jo kolme, neljäs tupsahti siihen kaaokseen, ihan ok oli opiskella lasten kanssa, tämän viidennen kanssa olen opiskellut nyt kolme kuukautta, töihin en vielä ole palannut. Lapsi hoidettu pääosin kotona.



On ollut vakityötä, erilaisia sijaisuuksia sekä opettajana että terveydenhoitajana, ja puolen vuoden opiskelupätkiä yliopistolla. Olen kokenut erittäin piristävänä pätkittää sekä työelämää että opiskelua, kumpaankaan en kyllästy, ja keikkalaisena voin säädellä työpäivän pituutta, palkkakin aina oikein hyvä.



Opiskelujakson pituus on aina rahasta riippuvainen, opiskellessa en ole töissä, ja päinvastoin, eli teen töitä, ja opiskelen niin kauan kuin rahat riitttävät ja taas töihin rahaa keräämään.



Pienin siis syksystä päivähoitoon, työpäivät 6 tuntia enintään, ja sitten vuodenvaihteesta opiskelemaan!

millä alalla? minkäikäisenä olet saanut lapset?

Siis tota just tarkotan! Non minäkin osaan SUUNNITELLA elämäni, en vain osaa/jaksa/kykene TOTEUTTAA sitä käytännössä! Milloin minusta tuli tämmönen luuseri:( Tsemppiä sinulle, hyvä että reippaita ja aikaansaaviakin naisia löytyy!

ihan vaan tradenomiopinnot tässä kesken. :) Ylempi AMK -tutkinto tältä samalta alalta tekee lain edessä minusta maisteritasoisen sitten joskus. Haen nyt tänä keväänä yliopistoon Valtiotieteelliseen. Uran huipentumana voisin nähdä itseni vaikkapa London School of Business & Political Sciencessa. :D



Lapset olen saanut kakskymppisenä.



8

Vähän myöhässähän mä olen, sillä kirjoitin ylioppilaaksi jo 10 vuotta sitten. Pidin ensin välivuoden (kahvilahommia) ja sitten toisen (lapsenhoitajana perheessä), kun en oikein keksinyt, mitä haluaisin opiskella. Sitten kolmantena keväänä hain yliopistolle humanistiselle (hain kolmeen yliopistoon, pääsin kaikkiin), mutta tulinkin sitten samana kesänä raskaaksi. Jäin äp-lomalle vain parin kuukauden opiskelun jälkeen, ja vietin seuraavat 3 vuotta kotona (jäin myös yksinhuoltajaksi). Sen jälkeen olen vienyt opintojani eteenpäin n. 20 opintoviikon vuositahtia, käyden samalla duunissa ja hoitaen lasta täysin yksin.

No, nyttemmin jäin pois paskaduuneistani, opintotukien varaan (minulla on uusi avomies, jolla on ok. palkka) ja aion viedä tutkinnon vauhdilla loppuun. 2008 olisi tarkoitus valmistua FM:ksi aineenopettajan pätevyydellä.



Sitten toivon opettavani jokusen vuoden, jonka aikana hissukseni toivon suorittavani vielä erityisopettajan pätevyyden (vaatii ehkä jossain vaiheessa hypyn vielä hetkeksi täyspäiväiseksi opiskelijaksi).



Uratoiveissa olisi ensin vakipaikka aineenopettajana, sitten paikka erityisopettajana, ja mieluusti tietty virka. En ole mikään uraohjus tai riskien ottaja ja minulle työn vaatimukset ovat lähinnä a) työ jossa on minulle henkilökohtaisesti mieltä b) toimeentulo, jolla pärjää c) tietty turvallisuus. Opettajan virkasuhteessa nämä yhdistyisivät minulle mieluisalla tavalla; erityisopettajan pätevyys toisi työhön vielä lisää mieltä ja sisältöä.

Taidan kyllä olla lähemmäs nelikymppinen, ennen kuin tavoite on saavutettu - jos sen siis joskus saavutan - mutta onhan siinäkin lähemmäs 30 vuotta hyvää työaikaa jäljellä...

Opsikelen yliopistossa toimittajaksi ja samaan aikaan toisella asteella muusikoksi... Klassinen musiikki on intohimo, mutta työnäkymät niin surkeat et kai musta se toimittaja tulee. Lapsen sain parikymppisenä. Joskus tuntuu katkeralta ajatella, että musta ei lapsen takia ehkä tule muusikkoa. Se olis niin mun unlelma. Vuoden päästä valmistun toiselta asteelta muusikoksi (mutta sillä paperilla ei töitä saa) ja neljä vuotta yliopistoa edessä. Kovasti olis haaveissa pyrkiä musahommissa jatko-opintoihin, mutta en tiedä onko se pienen lapsen yh:na järkevää. Toisaalta ehdottomasti kieltäydyn luopumasta unelmistani lapsen takia. Lapsi ehkä pistää vaan muutaman mutkan niiden toteuttamiseen. Ja mun pitää muistutella itelleni, että lapsi on oikeesti tärkeämpi kuin ammatti. Joskus vaan yllättää sellainen katkeruus... Niin sitä nuoruuden mokista joutuu maksamaan.



Terveisiä vaan jos joku tunnistaa...

Opsikelen yliopistossa toimittajaksi ja samaan aikaan toisella asteella muusikoksi... Klassinen musiikki on intohimo, mutta työnäkymät niin surkeat et kai musta se toimittaja tulee. Lapsen sain parikymppisenä. Joskus tuntuu katkeralta ajatella, että musta ei lapsen takia ehkä tule muusikkoa. Se olis niin mun unlelma. Vuoden päästä valmistun toiselta asteelta muusikoksi (mutta sillä paperilla ei töitä saa) ja neljä vuotta yliopistoa edessä. Kovasti olis haaveissa pyrkiä musahommissa jatko-opintoihin, mutta en tiedä onko se pienen lapsen yh:na järkevää. Toisaalta ehdottomasti kieltäydyn luopumasta unelmistani lapsen takia. Lapsi ehkä pistää vaan muutaman mutkan niiden toteuttamiseen. Ja mun pitää muistutella itelleni, että lapsi on oikeesti tärkeämpi kuin ammatti. Joskus vaan yllättää sellainen katkeruus... Niin sitä nuoruuden mokista joutuu maksamaan.



Terveisiä vaan jos joku tunnistaa...

Vielä muutama vuosi töissä, haalin suhteita ja kerään henkisesti aineistoa, sitten hyppään mieheni firmaan töihin.

Vasta viikon verran oon saanut makustella sitä tosiasiaa että mulla on nyt vakituinen työpaikka, " eläkevirka" . Tuntuu ihan uskomattoman hienolta kun aina yhtäkkiä muistaa että hei, mä voin ajatella nyt elämää pitemmissä jaksoissa kuin mitä määräyskirjat oli, vaikka niin että kun tänä kesänä lomailen kesäkuussa niin vuoden päästä heinäkuussa (kun ennen ajattelin että missä lienen ens kesänä ylipäätään). Tulevaa ehtii suunnitella myöhemmin. Haaveilen työajan lyhentämisestä syksyllä kun nuorin lähtee kouluun.