Lue keskustelun säännöt.
Mitä ruokia sinä et saanut lapsena syödä vanhempiesi lisäainekammon vuoksi?
Kommentit (24)
En ole koskaan halunnut syödä lisäaineita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä olin mukula, niin lisäaineita ei ollut olemassakaan! Tönkkösuolattua vain.
Lapsuudessani lähdettiin siitä, että ruuassa ei ole mitään vaarallista. Lisäaineita ei luetteloitu, tuskin niitä olikaan, koska ruoka tehtiin syötäväksi, ei pysymään tuoreena viikkokaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain syödä kaikkea 80-luvulla.
Mäkin!
Ja rakastin kaikkea mahdollista ruokaa, jota nykyään ei kai lapset saa syödä, esim. valkoista leipää, spagettia, ja meetvurstia. Ahdistaa ajatuskin, että kasvaisin jossain smoothie, lehtikaali, täysjyvä perheessä, aargh.
Me ollaan kaikki tosi laihoja mun perheessä, ei 80-luvulla ollut paljon ylipainoisia, vaikka syötiin noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain syödä kaikkea 80-luvulla.
Mäkin!
Ja rakastin kaikkea mahdollista ruokaa, jota nykyään ei kai lapset saa syödä, esim. valkoista leipää, spagettia, ja meetvurstia. Ahdistaa ajatuskin, että kasvaisin jossain smoothie, lehtikaali, täysjyvä perheessä, aargh.
Me ollaan kaikki tosi laihoja mun perheessä, ei 80-luvulla ollut paljon ylipainoisia, vaikka syötiin noin.
Ohis mutta kuka luulee että laihuus on se merkki joka kertoo että ruokavalio on terveellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin pieni 1960-70-luvuilla. Lisäainehysteriaa ei tunnettu. Isä oli sitä mieltä, että margariinin sijasta lapsille oli annettava voita leivän päälle. Äiti taas lopetti kuivattujen maustevihannesten käytön lihasopassa kuultuaan, mitä niissä oli (en tiedä, mitä niissä oli). Munuaisia ei meillä syöty niiden elimistössä tekemän työn vuoksi. Muita rajoituksia ei tainnut ollakaan noina aikoina, jolloin purkkakin oli puoliksi sokeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain syödä kaikkea 80-luvulla.
Mäkin!
Ja rakastin kaikkea mahdollista ruokaa, jota nykyään ei kai lapset saa syödä, esim. valkoista leipää, spagettia, ja meetvurstia. Ahdistaa ajatuskin, että kasvaisin jossain smoothie, lehtikaali, täysjyvä perheessä, aargh.
Me ollaan kaikki tosi laihoja mun perheessä, ei 80-luvulla ollut paljon ylipainoisia, vaikka syötiin noin.
Ohis mutta kuka luulee että laihuus on se merkki joka kertoo että ruokavalio on terveellinen?
Ei ollut viittaus terveellisyyteen, vaan tuohon lihomiskammoon, jota mm. karpit viljelee, eli syöt yhden leivän, olet samantien joku läski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei kielletty, mutta aika harvoin niitä eineksiä syötiin koska äiti teki mielellään kalapuikkojen sijasta omia kalapihvejä tms kaiken alusta asti. Jos teki mieli "pikaruokaa" niin äkkiä siinä paistoi pari kananmunaa ja kuullotti sipulia kaveriksi, usein oli kotitekoista mansikkamehua eli ei edes haluttu oikaista eineksien kautta vaikka niitä vastaankaan ei mitään ollut. Eikä edes olla mitään maalaisia 60-luvulta, molemmat vanhemmat työssäkäyviä ja olen syntynyt 90-luvulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea muuta sain syödä paitsi kalaa, sillä äiti ei tykännyt kalasta joten kukaan muukaan ei saanut sitä syödä o_O.
Lisäainekammo ei ollut trendikästä silloin kun olin kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supervärikkäitä karkkeja, tyyliin Smarties-rakeet ym. Ne kun olivat pullollaan epäterveellisiä väriaineita ja kuulemma aiheuttivat minulle jotakin oireita.
Makeisia ei ostettu koskaan kotiin kun olin pieni. Kun muutimme kerrostaloon, olin jo yli 5-vuotias ja nolotti pihalla, kun muut lapset puhuivat "karkista" enkä tiennyt mitä se tarkoitti. Toisaalta, minusta ei koskaan tullut kovaa karkinsyöjää :)
Värikkäät makeiset oli pannassa. Söin niitä sitten salaa. En ole kuollut vielä. Eineksiä äiti kammoksui, mutta vakuutin hänelle ettei kukaan siitä kuole, jos vaikka kerran viikossa syömme valmisruokaa, että on enemmän aikaa esim. jutella.
Ennen EU:hun liittymistä suurinosa lisäaineista oli kiellettyjä Suomessa. Että kiitos siitäkin...
Ei mun lapsuudessani juurikaan ollut lisäaineita. Äiti keitti omista marjoista tai metsän marjoista mehut ja hillot, mutta "atamonia" niihin laitettiin, joten säilöntäaineitahan ne sisälsivät ainakin vähän. Karkkia saatiin karkkipäivänä, esim. pieni karkkirasia ja tikkari, kerran viikossa. Limsaa 0,33 pullo silloin tällöin saunajuomaksi. Aamiaiseksi syötiin puuroa, kyläkoulussa oli hyvä ruoka ja kotona syötiin illalla tavallista kotiruokaa, joka ei varmaan sisältänyt juuri mitään lisäaineita, keittoja, kastikkeita, makaronilaatikkoa.
Voita laitettiin leivälle ja maito haettiin naapurista, ei oltu kuultukaan, että siitä voisi olla jotain haittaa, kaikki sitä täällä maalla ryystivät. Äiti leipoi itse myös leivät ja pullat, pikkuleivät ja kaiken muunkin. Perunat ja juurekset oli omalta kasvimaalta. Molemmat vanhempani olivat työssä ja meillä oli 5 lasta.
Jossain vaiheessa muotiin tuli aromisuola ja sitä äiti ei ostanut, hän sanoi, että semmoista keinotekoista roskaa, jolla yritetään saada huono ruoka maistumaan paremmalta. Pitää tehdä niin hyvää ruokaa, ettei se moista kaipaa. Hyvin sanottu, äiti!
Suunnilleen samalla tavalla toimin kuin äitinikin, tosin meillä syödään sokeria paljon vähemmän, enkä keittele mehuja ja se vähäinen maito mitä käytetään, ostetaan luomuna kaupasta. Kaupan leipää en osta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain syödä kaikkea 80-luvulla.
Mäkin!
Ja rakastin kaikkea mahdollista ruokaa, jota nykyään ei kai lapset saa syödä, esim. valkoista leipää, spagettia, ja meetvurstia. Ahdistaa ajatuskin, että kasvaisin jossain smoothie, lehtikaali, täysjyvä perheessä, aargh.
Me ollaan kaikki tosi laihoja mun perheessä, ei 80-luvulla ollut paljon ylipainoisia, vaikka syötiin noin.
Miksi ahdistaa? Luuletko, että lapsi ei totu just siihen ruokaan, mitä perheessä syödään?
ei semmoisia silloin ollutkaan