Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsi käyttäytyy kuin aikuinen
23.12.2015 |
Siis välillä tuntuu ettei lapsi ole lapsi ollenkaan, vaan aikuinen lapsen kehossa, ikää pojalla viisivuotta ja käyttäytyy kuin kolmikymppinen. Ei ole leikkinyt varmaan vuoteen, ja jos kysyn että miksi niin vastauksena tulee asiallinen "koska en ole enää pikkulapsi" puhuu tooodella aikuisesti ja fiksusti, ja jos kuulee jotai "kakkapissa-vitsejä tai vastaavia typeriä vitsejä joille tuon ikäiset yleensä nairavat, ei häntä naurata ollenkaan, aina haluaa auttaa kaikessa mitä teen, siivoamisessa, kokkaamisessa, kaupassa käynnissä jne. käyttäytyy kuin kolmas aikuinen. Ei itke, koskaan, ei rääy, kiukuttele, valita. Kerran kun oltiin juuri menossa kauppaankin hän kysyi isältään että minne lapset menee siksi aikaa (meillä on siis 2 muutakin lasta, 1v tyttö ja 3v poika) ei pitänyt siis itseään lapsena. No moneen kertaan ollaan hänelle sanottu että on okei olla lapsi että kyllä äiti ja iskä hoitaa tämän talon asiat, mutta ei ota kuuleviin korviinsa ja menee tyyliin lukemaan sanomalehteä. Onko kellään mulla tälläistä? Tiedän ei ehkä pitäisi valittaa, mutta kyllä nyt haluaisin lapselleni ihan normaalin lapsuuden jossa hän voi leikkiä mudassa jne eikä olla sisällä lukemassa sanomalehtiä ja leikkaamassa porkkkanoita..
Kommentit (3)
Aika usein tuo aikuiseksi tekeytyminen on 5v-ikäiselle vallankäyttökeino, mutta kuulostaa, että tässä on mukana jotain muutakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mä olin samanlainen itse lapsena ja poika on perinyt saman ominaisuuden.
Eikä minusta sille mitään voi / kannata yrittää tehdä. Jos lapsi on vakavan ja rauhallisen luontoinen, niin ei hän nauttisi mistään "normaalista lapsuudesta". Minua yritti kyllä aikoinaan äiti pakottaa välillä sellaiseen, mutta siitä oli pelkkää ahdistusta ja haittaa, kun jouduin kokemaan olevani vääränlainen. Oman pojan olen antanut olla sellainen kuin hän luonnostaan on, eli aikuismainen ja lapsille erikoisista asioista kiinnostunut.
Itsekin muistan kun 4-vuotiaana opin lukemaan, niin ei minua enää leikit ja lastenohjelmat tms. kiinnostaneet, vaan minä uppouduin Kansojen historiaan, avaruuskirjoihin, uskonnoista ja rajatiedosta kertoviin kirjoihin. Minkäs sille voi että tietyn luontoisille lapsille tuollaiset asiat on paljon kiinnostavampia kuin ns. lapselliset touhut. Enkä usko että mitään haittaa siitä on että lapsi on tuollainen, jos hän on sitä aidosti omasta halustaan. Kirjatoukkia ja/tai nörttejähän kaltaisistani tuppaa tulemaan mutta sehän on hyvä juttu, nykymaailmassa pärjää hyvin sellaisena. Itsestäni tuli it-ammattilainen.