nelikymppinen raskaana!

Onneksi olkoon!

Olen tehnyt ja en suosittele kellekään tai ainakaan noin kevyestä syystä.

Vaikka siitä on jo 10 vuotta aikaa, tuntuu edelleen siltä kuin olisin murhannut yhden lapsistani. Mutta tän teon kanssa on elettävä, kun ei sitä enää tekemättömäksikään saa.

Ei sitä aborttia kaikki ota niin raskaasti kuin minä olen ottanut mutta jos jo nyt tuntuu siltä, että murhaisi lapsensa, se todennäköisesti tuntuu siltä lopun elämää.

Ja itse olen nyt nelikymppisenä odottamassa kolmatta lastani. Fiilikset oli samat, että en jaksa enää, en pysty, olen liian vanha mutta aborttikaan ei ollut enää vaihtoehto kun edellisestäkin tuli niin kovat tunnontuskat. ultrissa ja Down seulassa silti kaikki ollut ihan ok vaikka onhan ne riskit tässä iässä isommat. Toi nekään ei vielä kaikkea kerro.

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna tuli itseääni 41vuotta ja miehelläni 44v täyteen, ja viime viikolla saatiin tietää että raskaana olen. Jätkyttyneitä todellakin oltiin ja hämmentyneitä, ehkäisyä olemme aina käyttäneet, mutta eihän nekään 100% varmoja ole. Mies haluaisi pitää lapsen, minä en. Ennenstään meillä on jo kaksi lasta (16v ja 13v) ja he riittävät aivan hyvin, enkä muutenkaan keksi mitään hyvää siitä että uusi vauva tulisi taloon. Joutuisin jäämään taas kotimammaksi, ei saatais kunnolla rahaa, kämpp liian pieni 3lapselle ja eihän tässä iässä se ole enää turvallistakaan, eikös se niin mene että kun 35v täyttää niin sen jälkeen on raskauskin vaarallisempi, niin minulle kuin vauvallekkin. Ja en millään mutenkaan enää jaksaisi sitä vauva arkea, mutta syylisyys on kova, tuntuu että murhaisin oman lapseni, onko täällä muita jotka ovat abortin tehneet?

16 v. on jo parin vuoden päästä täysi-ikäinen ja muuttaa omilleen siinä vaiheessa, kun enemmän tilaa tarvitaan.

Jos et halua lasta, tee abortti. Sen asian kanssa oppii kyllä elämään.

Jotkut oppii, toiset ei. Itse en ole oppinut.

Voi että. Olette samanikäisiä kuin minä ja mieheni. Iltatähteä ollaan toivottu monta vuotta. Ennestään meillä on kolme koululaista. Jos tulisin raskaaksi ja mies vaatisi aborttia niin en tiedä miten selviäisin. Voisi olla jopa avioeron paikka. Onneksi tiedän että aborttia ei tule koskaan esittämään. Onnea raskaudesta. Toivottavasti ymmärtäisit millainen aarre kohdussasi on.

Minä en ole koskaan tuntenut syyllisyyttä abortista. Luultavasti johtuu siitä että olin alusta asti varma päätöksestäni. En edes pyöritellyt:entä jos,ajatusta.

Mielipiteeni abortista on että jos edes vähän tuntee syyllisyyttä tai on pienikin epäilys asian suhteen,niin silloin jättää abortin tekemättä.

Ja meillä oli myös sama homma, että mies halusi pitää lapsen. Hänelle oli toivottu ja haluttu joten senkään takia abortti ei ollut vaihtoehto. Olisin kokenut tekeväni väärin myös miestäni kohtaan jos hänen toiveensa vastaisesti olisin päätynyt aborttiin. Eri asia sitten jos kumpikaan ei halua.

Ja kuten tuolla jo mainittiinkin, 16v. muuttaa pian pois kotoa, vauva ei omaa huonetta tarvitse vielä vuosiin, eli ihan hyvin mahtuu 3 lasta jos mahtuu kaksikin.

Mutta ymmärrän myös, että hirvittää. Niin minuakin hirvittää. Miten keski-ikäinen palautuu synnytyksestä, miten jaksaa valvoa jne.

Mutta onhan noita lapsia aikojen sivu tehty 40+ asti, niin kauan on tehty kun vaan hedelmällisyyttä on riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua lasta, tee abortti. Sen asian kanssa oppii kyllä elämään.

Mutta muista myös,että tämä todellakin on (mitä todennäköisimmin) :Se viimeinen mahdollisuutesi (ylipäätään) ,saada lapsi)  HARKITSE siis asia todella tarkkaan,ennenkuin teet päätöksesi ja ratkaisusi asian suhteen ja suhtaudu siihen myös  sillä vakavuudella, kuin jonkun elämästä päättäjän täytyykin-olkoon päätöksesi sitten kumpi tahansa, on se aina se,minkä sinä yksin päätät ja valitset -ja sen kanssa sinä myös sitten joudut elämään. 

Olen tehnyt abortin, mutta tiesin heti kun aavistin että olen raskaana etten halua pitää lasta. Enkä ole katunut ollenkaan, tiedän että se oli tilanteessani oikea päätös. Itse jos kerran ajattelet aborttia murhana niin en suosittele tekemään, luultavasti tulisit aina sitä ajattelemaan ja itseäsi sättimään. Ehdottaisin että juttelette kunnolla miehen kanssa asiasta ja mietitte yhdessä miten tilanteesta selvitään (asuminen, raha-asiat jne.) Tee päätös sen perusteella kumpi olisi itsellesi parempi ratkaisu: ehkä katua koko loppu elämä vai tehdä ne tarvittavat muutokset joita vauva toisi tullessaan.

Samaa mieltä. Jos on ihan varma alusta asti, eikä pienintäkään epäilystä, abortin kanssa oppii varmasti paremmin elämään. Jos on pienikin epäilys, se tunne saattaa vaan alkaa kasvamaan abortin jälkeen.

Eli koska ap:lla nyt jo tuntuu ajatus pahalta ja ap:n mies toivoo ja haluaa lasta niin en suosittele aborttia. Hyvin todennäköisesti se kaduttaisi jälkikäteen, pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kaunan aviopuolisojen välille ja johtaisi eroon.

Jos ei ole mitään vakavampaa syytä taustalla, kuten perheväkivaltaa, mt- tai päihdeongelmia tai muuta elämäntilanteeseen liittyvää, ylitsepääsemätöntä asiaa. Älä tee aborttia. Ei noi syyt kuitenkaan kuulosta mitenkään ihan ylitsepääsemättömiltä.

Sain viidennen lapseni 41-vuotiaana. Olin yh. Asuimme hieman ahtaasti. Mutta iltatähti oli ja on parasta elämässäni. Vanhemmat lapset muuttivat yksi toisensa jälkeen omilleen, joten tila-asiat ratkesivat. Eikä siinä mitään riskejä ole, ihan hevonhumppaa ja höpö höpö -juttua. On helmeä olla pikkulapsen äiti. Kivaa on sekin, että on elämänkokemusta ja lastenhoitokokemusta kertynyt, niin tämän iltatähden hoitaminen on ollut helppoa. Ajattele, että olet vielä hedelmällinen etkä kuiva korppu.

Mä tulin raskaaksi saman ikäisenä ja olin todella kauhuissani ja ajatukset oli ristiriitaiset. Päätin sitten pitkän pohdinnan jälkeen pitää lapsen, mutta minkäänlaista mielenkiintoa mulla ei ollut koko raskautta kohtaan. Toivoin keskenmenoa, ja  äitiyspakkauksen heitin nurkkaan enkä edes avannut sitä ennen lapsen syntymää. Jouduin vielä sektioon, mutta kyllä jo sairaalassa aloin lapseen kiintyä. Vauva-aika oli aika tiukkuinen, koska vauvalla oli koliikkia, mutta siitäkin selvittiin huumorilla ja kokemuksella. Sen jälkeen on ollut helpppoa. Nyt tyttö on jo 13-vuotias ja oikeasti mun elämän suola. 

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna tuli itseääni 41vuotta ja miehelläni 44v täyteen, ja viime viikolla saatiin tietää että raskaana olen. Jätkyttyneitä todellakin oltiin ja hämmentyneitä, ehkäisyä olemme aina käyttäneet, mutta eihän nekään 100% varmoja ole. Mies haluaisi pitää lapsen, minä en. Ennenstään meillä on jo kaksi lasta (16v ja 13v) ja he riittävät aivan hyvin, enkä muutenkaan keksi mitään hyvää siitä että uusi vauva tulisi taloon. Joutuisin jäämään taas kotimammaksi, ei saatais kunnolla rahaa, kämpp liian pieni 3lapselle ja eihän tässä iässä se ole enää turvallistakaan, eikös se niin mene että kun 35v täyttää niin sen jälkeen on raskauskin vaarallisempi, niin minulle kuin vauvallekkin. Ja en millään mutenkaan enää jaksaisi sitä vauva arkea, mutta syylisyys on kova, tuntuu että murhaisin oman lapseni, onko täällä muita jotka ovat abortin tehneet?

Oot jo 41v ja hyvin harva enää tuossa iässä hedelmöittyy vaikka se olisi joillakin tavoite, kaikenlisäksi te olette käyttäneet ehkäisyä eli tää merkki siitä että tuo lapsi on tarkoitettu teille. Kyllähän se ikä vaikuttaa mutta ne joille raskaus olisi vaarallinen tuossa iässä eivät yleensä pamahda paksuksi ja jos pamahtavat niin se menee kesken jo hyvissä ajoin, luonto on yllättävän viisas kun se on nää jutut hoitanut.

Kotiäitiydessä ei ole mitään pahaa, saat omaa aikaa ja voit keskittyä lapsiin, ihmiset kuolinvuoteella ei ole koskaan katuneet sitä kun viettivät liian vähän aikaa töissä vaan sitä etteivät olleet tarpeeksi läheistensä kanssa. Kun sulla on uusi vauva voit samalla keskittyä myös muihin lapsiin kun ei tarvitse töistä murehtia.

Onhan teillä nytkin vara kahteen lapseen niin kyllä se kolmaskin menee ja tuo 16 kesäinen muuttaa pian pois niin sit teillä on jälleen kaksi lasta että taloudellinen itsemurha tuo ei ole ja tila asia ratkeaa parissa vuodessa. Jos olisit varma että haluat abortin niin et olisi tullut täältä kyselemään mitään. Uskon että jos teet abortin ja olet jo tuntenut syyllisyyttä vaikka et vielä ole tehnyt aborttia niin kadut sitä.. viimestään sitten kun vaihdevuodet alkaa.

Up

Itse olen 39v ja yritimme lasta reilu 2 1/2 v! Olen onneni kukkuloilla! Olen vasta alussa, joten mitä vaan voi sattua, mutta nyt on kaikki mennyt vielä hyvin :)

Miksi et ole tehnyt piuhoja poikki, jos olet noin ehdoton?!

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua lasta, tee abortti. Sen asian kanssa oppii kyllä elämään.

Moraalitonta kehottaa tuntematonta ihmistä tekemään abortti.