Miksi jotkut työpaikallani tuntuvat suunnilleen vihaavan minua kun taas jotkut ovat aivan valloittuneita?

Sinä tiedät itse vastauksen parhaiten.

Miehiä vai naisia?

Jaa että miksi eri ihmiset pitävät eri ihmisistä eri syistä?

Tai sitten herättät vihaa niissä jotka vihaavat lähes kaikkia paitsi itseään. Mulla oli entisessä työpaikassa, tosin toisella osastolla eräs nainen, josta mietin että mitähän olen sille tehnyt kun suhtautui muhun niin vihamielisesti. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että suhtautui samalla tavoin muihinkin. Jotkut epäilivät sitä hulluksi.

Kyseessä on oma subjektiivinen kokemuksesi, jota heijastat muihin.

ONko sinulla muita identiteettiongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Miehiä vai naisia?

Kumpiakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten herättät vihaa niissä jotka vihaavat lähes kaikkia paitsi itseään. Mulla oli entisessä työpaikassa, tosin toisella osastolla eräs nainen, josta mietin että mitähän olen sille tehnyt kun suhtautui muhun niin vihamielisesti. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että suhtautui samalla tavoin muihinkin. Jotkut epäilivät sitä hulluksi.

Olen seurannut vierestä näiden "minua vihaavien" käyttäytymistä muita ihmisiä kohtaan ja he todella käyttäytyvät paljon ystävällisemmin ja normaalimmin heitä kohtaan. Minua nämä "vihaajat" välttelevät katsomasta silmiin (ovat miespuolisia). Tosin olen huomannut että joidenkin muidenkin miesten jotka eivät vaikuta vihaavan minua on myös vaikea katsoa minua silmiin. Ap

Olen itse sellainen ihminen, joka herättää hyvin vastakkaisia tunteita myös. 

Jotkut rakastavat ja toiset vihaavat. Kenellekään ilmeisesti ole "mukava" ihminen, sellainen neutraali, josta ei oikein ole mitään sanottavaa. 

Miksi näin?

Oletan sen johtuvan siitä, että olen hyvin rohkea ottamaan kantaa. Tämä tietysti viehättää niitä, jotka ovat samanmielisä ja osittain tietysti joitain muitakin. 

Toisella puolella pidetään ehkä sitten röyhkeänä ja "vaarallisena" persoonana. Samalla tavalla olen reilu kuin sinäkin kuvailet olevasi. Sanon edessä päin tai en sano ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on oma subjektiivinen kokemuksesi, jota heijastat muihin.

ONko sinulla muita identiteettiongelmia?

On. Tuntuu etten tiedä millainen olisin minäkin päivänä. Tunnen tietäväni kuka olen mutta minun on vaikea olla sellainen kuin oikeasti olen. Haluaisin olla kuten muutkin. En voi kertoa tarkemmin sillä en halua paljastua. Tämä omana itsenään oleminen käy päivä päivältä vaikeammaksi. Syy miksi en pysty olemaan oma itseni on se etten halua erottua joukosta. Taidan erottua siltikin, vaikka yrittäisin olla erottumatta. Ei minua kukaan muuten voisi vihata. Ap

Auttakaa selvittämään tätä ongelmaa. Vai pitäisikö hankkia jo vihdoin ammattiapua? Ap

No kyllä mä sut tunnistin. Ikäs on kylläkin 32. ;)

Vierailija kirjoitti:

Auttakaa selvittämään tätä ongelmaa. Vai pitäisikö hankkia jo vihdoin ammattiapua? Ap

No, jos nyt viimeinkin hakisit..

Ensinnäkään en usko, että kukaan vihaa sinua. Sana on aika vahva ja varattu todellisille väärintekijöille. 

Ehkä osa porukasta nyt vieroksuu sinua? Vai onko tosiaan joku sanonut vihaavansa sinua. 

Ja miksi tilanne pitäisi muuttaa? Mieluummin olen näkyvä persoona, josta moni pitää silläkin uhalla, että kaikki sitten eivät. Kyllä sitä harmaata massaa riittää, miksi siihen haluaisit sulautua. 

Kai ymmärrät, että vihan vastakohta ei ole rakkaus vaan välinpitämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään en usko, että kukaan vihaa sinua. Sana on aika vahva ja varattu todellisille väärintekijöille. 

Ehkä osa porukasta nyt vieroksuu sinua? Vai onko tosiaan joku sanonut vihaavansa sinua. 

Ja miksi tilanne pitäisi muuttaa? Mieluummin olen näkyvä persoona, josta moni pitää silläkin uhalla, että kaikki sitten eivät. Kyllä sitä harmaata massaa riittää, miksi siihen haluaisit sulautua. 

Olen miettinyt että tavallaan nautin kun saan pelata omaa peliäni. Eli esittää olevani niin kuin kaikki muutkin. Ihailen ihmisten tapaa olla neutraaleja, eleettömiä, ilmeettömiä ja hallittuja. Viime yönä näin painajaistakin, että eräs työkaverini suuttui minulle ja rynni ohitseni agressiivisesti ja irvisti perään. Vain siksi, että minä esitän olevani nyt niin kuin kaikki muutkin. Hän siis tiesi että minä olen toisenlainen oikeasti ja suuttui kun käyttäydyn nyt niin kuin kaikki muutkin. Onneksi se oli vain unta. Mutta ilmeisesti tunnen syyllisyyttä kun tuollaisia unia näen. Vaikka eihän minun pitäisi tuntea? Onko minulla velvollisuus olla tietynlainen? Tätä olen nyt jonkin aikaa kysynyt itseltäni ja päätynyt siihen, että ei ole. Minulla ei ole velvollisuutta pitää huolta siitä että miellytän ihmisiä ja että heidän olonsa olisi minusta riippuvainen. Minä en ole millään tavalla vastuussa kenenkään mielialoista. Vai olenko teidän mielestänne? Ap

Aggressiivisuudesta jäi toinen g pois. Pahoittelen. Ap

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään selvää syytä sille miksi minua pitäisi vihata. En sano kenellekään pahasti, en puhu kenestäkään pahasti edes selän takana, viihdyn yksin, olen introvertti enkä siis kovin sosiaalinen. On kuitenikin tullut ilmi että herätän joissain ihmisissä suurta vihaa. Mistä tämä voisi johtua?

N28

Elämä on. Ei tuohon ole mitään yleispätevää vastausta. Joskus ihmisten kesken vain synkkaa, toisinaan tuntuu heti alusta lähtien olevan kehitteillä joku elämää suurempi draama.

Itsekin nuorena miehenä olin aika hämmentynyt kun tuntui että nelikymppisten ja vanhempien naisten kanssa jos pääsi juttelemaan työpaikasta niin homma meni muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todella sujuvasti. Kolme-viisikymppisten miesten kanssa sitten oli paljon enemmän vaihtelua siten että toiset tuntuivat vihaavan ensimmäisestä sekunnista lähtien ja toisten kanssa keskustelu meni ihan asiallisesti tai jopa ystävällisesti. 

Alapeukutatte, mutta ette kommentoi. Miksi? Ap

Mulle tuli kyllä mieleen, että sekoitat sosiaaliset taidot ja hienovaraisuuden siihen, että "esittää olevansa kuin kaikki muutkin". Sinä voit persoonaltasi olla ihan rauhassa millainen vain, se miten kohtaat muut ja miten annat heille tilaa, on paljon tärkeämpää.  Nämä ovat opittavia taitoja jotka oppii vain niin, että irroittaa ajatuksensa hetkeksi omasta navastaan ja keskittyy aidosti tarkkailemaan toisen ihmisen toiveita ja tarpeita ja vastaa niihin. Jokainen ihminen on erilainen, samoin jokainen työyhteisö, ja voi kestää aikaa että oppii olemaan juuri siinä työyhteisössä, ja olemaan kuitenkin oma itsensä niin ettei rasita muita eikä rasitu itse.

Jos koet että ihmiset joko rakastavat tai vihaavat sinua, todennäköisesti ylitulkitset ihmisten ilmeet ja eleet, ja ylikorostat itsesi vaikutusta toisen ihmisen vireystilaan. Tuskin ihmisillä on kuitenkaan ihan niin voimakkaita mielipiteitä sinusta mitä uskot.  Jos sinusta tuntuu että toisten ihmisten käytös on kovin riippuvainen sinun persoonastasi,  olet todennäköisesti väärässä, ja sinulla on tällainen sisäänrakennettu ajatusvääristymä ympäristön tulkitsemisesta. Liioittelet sitä, mikä vaikutus sinulla on toisiin ihmisiin. Jos olet kovin herkkä reagoimaan näihin värittyneisiin tulkintoihin, voit itse vääristää sitä vuorovaikutusta, hämmentää ja ärsyttää toista ihmistä ja luoda negatiivisen vuorovaikutuksen kehän.

Mä olen samanlainen. Toiset rakastavat ja toiset vihaavat. No en ole ainakaan pelkkää ilmaa.