Lue keskustelun säännöt.
Av-palstan "munattomat" valittajanaiset
17.12.2015 |
Yhdessä ketjussa anoppi valittaa, kun miniäkokelas on niin huonokäytöksinen ja pilaa kaikkien joulun. Ei ole tullut mieleen jutella asiasta sen miniäkokelaan kanssa.
Joku kertoo hirviöanopista, joka huutaa ja raivoaa päin naamaa. Miehen siskokin antaa vielä tulla täyslaidallisen. Paha mielihän siitäkin tuli ja välit menivät ikuisiksi ajoiksi. Keskusteleminen asiasta ei ollut vaihtoehto.
Toisessa ketjussa pian synnyttävä nainen purkaa ahdistustaan, kun anoppi ja miehen suku ovat suunnitelleet koko joulun vastasyntyneen perheen puolesta. Ap on kyllä kertonut, että aikoo jäädä kotiin toipumaan, mutta ahdistuksen syy onkin tuo päällepäsmäröinti - siitä hän ei ole viitsinyt anopille mainita.
Ja lista vaan jatkuu...
Minkä takia mitään ei voi sanoa suoraan? En tarkoita, että pitäisi heti riitelemään ruveta, mutta voisi kai omista tuntemuksistaan puhua ja yrittää tehdä asioille jotain? Potevatko näin monet naiset jotain kiltin tytön syndroomaa, vai onko vaan mukavaa heittäytyä marttyyriksi?
N26
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei vain pysty sanomaan suoraan. Itse en pystynyt, olin kiltti ja kynnysmatto, en ollut marttyyri. 3 vuotta terapiaa ja pystyn sanomaan suoraan.
Terapeutin mukaan nämä asiat opitaan lapsena, siis puolensa pitäminen jne. Jos ihmiseltä ei lapsena ole siedetty lainkaan itsensä puolustamista, ei pysty aikuisenakaan olemaan jämäkkä.
Jotkut kertomuksista ovat vaan jo niin härskejä. Ymmärrän kyllä, ettei ihan pienestä viitsikään sanoa, mutta johonkin se raja pitää vetää. Tosi surullista, etteivät kaikki pysty siihen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölmöä on mielestäni valittaa, kun ei kyetä tai haluta ymmärtää muita näkökulmia (marttyyri). Hienoa on lukea ketjuja, jossa munaton valittaja havannoi muiden kommenttien kautta valoa tunnelin päässä.
Minun mielestä tämä on aikojen alusta monia vaivannut kansantauti :D eikä sitä näe vain täällä vaan tuntuu että joka toinen tuttava valittaa aina jostain missä häntä on selvästi kohdeltu väärin/ei ole osannut sanoa vastaan / ei viitsi kertoa omaa mielipidettään. Ja usein näissä tilanteissa mietin vaan että helkkarin nössöt! Kaikki ongelmat poistuisi jos viitsisitte asiallisesti sanoa suoraan tai edes epäsuoraa niin saisitte parempaa kohtelua ja ehkä vähän jotain kunnioitusta. Usein olen pahimmille ikimarttyyreille sanonutkin että turhaan mulle valitat kun voisit sanoa nää jutut asianomaisille, mitä ei tietenkään ikinä tapahdu ku on niin ihana rypeä siinä omassa kärsimyksessä
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä tämä on aikojen alusta monia vaivannut kansantauti :D eikä sitä näe vain täällä vaan tuntuu että joka toinen tuttava valittaa aina jostain missä häntä on selvästi kohdeltu väärin/ei ole osannut sanoa vastaan / ei viitsi kertoa omaa mielipidettään. Ja usein näissä tilanteissa mietin vaan että helkkarin nössöt! Kaikki ongelmat poistuisi jos viitsisitte asiallisesti sanoa suoraan tai edes epäsuoraa niin saisitte parempaa kohtelua ja ehkä vähän jotain kunnioitusta. Usein olen pahimmille ikimarttyyreille sanonutkin että turhaan mulle valitat kun voisit sanoa nää jutut asianomaisille, mitä ei tietenkään ikinä tapahdu ku on niin ihana rypeä siinä omassa kärsimyksessä
Kommentoija 1 kommentoi. Hän, joka itse pystyy asioista sanomaan, ei yleensä ymmärrä sellaista, joka niistä ei pysty sanomaan. Pystyvän mielestä on valittajan oma valinta, valittaako hän seläntakana vai edessäpäin.
Ihmisillä on monenlaisia henkilökohtaisia elämänhistoriallisia syitä siihen, miksi he eivät pysty sanomaan suoraan.
Sen jälkeen, kun itse sain hermoromahduksen juurikin siitä syystä, etten pystynyt koskaan sanomaan kellekään vastaan ja annoin kaikkien kävellä yli, opin pitkässä terapiassa sanomaan vastaan.
Nykyisin itsekin huomaan ensin ajattelevani takanapäin valittavista ihmisistä, että mikseivät he sano edessäpäin. Sitten muistan, että heillä voi olla samankaltaiset syyt kykenemättömyyteen kuin itselläni aiemmin.
Totta, rasittavaa on kuunnella takanapäin valitusta, jos itse pystyy edessäpäin sanomaan. Ja saattaahan joskus olla kyse marttyyrin roolin "ottamisesta", josta jotain palkintoa kokee saavansa, mutta aina näin ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helppoa taustalta kehottaa "keskustelemaan", lukemaan lakia ja mainita munattomaksi.
Kaikkien ihmisten kanssa rakentava keskustelu kun ei vaan onnistu, vaikka kuinka ottaisi vastaanottavan ja ymmärtävän asenteen. Jos esim. anoppi on saanut päähänsä "vihata" poikansa vamoa, ei siinä auta vaikka päällään seisoisi, mieli ei muutu, eikä toisen asemaan voi tällainen matroona asettua. Kun et ole hyvä ja mieleinen, niin et vaan ole.
Ja jos vielä puoliso asettuu äitinsä puolelle,
"Koita ymmärtää, äiti on jo iäkäs, ja aina tottunut ajattelemaan ja toimimaan näin",
"Äiti kertoi sinun tehneen ja sanoneen näin, pitäkö paikkansa, äiti on surullinen ja järkyttynyt"?
"Mitä sinulla on äitiä vastaan? Miksi muka 2 pv vanha vauva ei voi tulla 100 hengen joulupippaloihin Permänkkilän syrjäkylille 35 neliön torppaan, ilman vettä ja sähköä, 500 kilometrin päähän lähimmästä sairaalasta, kun onhan noilla vauvoilla ennenkin koliikkia ja astmaa ollut"?
On arpapeliä millaiset omaiset ja perheen puolison kautta saa. Onnekas saa olla, jos sinut vastaanottaa sydämellinen, ymmärtäväinen, keskustelutaitoinen, maailman muutoksia ymmärtävä, perhettäsi kunnioittava, omaa tilaa antava, lapsesi parasta ajatteleva ja itsensä pääroolista jääväävä ja poikansa elämässä kakkosnaisen rooliin tyytyvä ja sen vilpittömästi hyväksyvä ihminen isolla ii:llä.
Jämäkkänä tarvitsee silti olla, ja vielä tehdä se sopuisasti. Moni onkin, mutta vuosien hidas ja uuttava taistelu voi väsyttää rautahermoisimmankin uupumuksen alle. Kun ei vaan enää jaksa. Probleemaa kerrakseen.
Jotkut ei vain pysty sanomaan suoraan. Itse en pystynyt, olin kiltti ja kynnysmatto, en ollut marttyyri. 3 vuotta terapiaa ja pystyn sanomaan suoraan.
Terapeutin mukaan nämä asiat opitaan lapsena, siis puolensa pitäminen jne. Jos ihmiseltä ei lapsena ole siedetty lainkaan itsensä puolustamista, ei pysty aikuisenakaan olemaan jämäkkä.