Mikä on sinun first world problem, jota et kehtaisi sanoa ääneen?
Saimme lapsen opiskeluaikana ja tulimme toimeen todella pienillä tuloilla. Minä olen nyt valmistunut ja elokuusta asti ollut oman alan palkkatöissä, jonka vuoksi koko perheemme nettotulot nousivat 1500 euroa edelliseen nähden. Mies aloittaa työt tammikuussa ja tulot nousevat taas 2200 eurolla tästä nykyisestä tasosta. Opiskeluaikana totuimme siihen, että oikein mitään ei voinut ostaa ja pakollinen ostettiin kirpputoreilta. Ei syöty ulkona kuin kerran vuodessa, ruokakaupasta ei todellakaan ostettu holtittomasti mitään juustoja tai parempia lihoja ja niin edelleen. Nyt tuo todella tiukka kuluttamisen linja on jäänyt päälle ja joudun käymään hirveän pitkän taistelun itseni kanssa, että oikeuttaisin itseni ostamaan nettikirpputorilta KÄYTETYN Marimekon mekon, kun se maksaa kuitenkin OH MY GOD 40 euroa! (Ja joo, säästetään kyllä ja joo, ei sitä kaikkea rahaa tarvitsekaan tuhlata, mutta tämä on hassua, kun opiskeluajan vain odotti sitä että voi elää vähän huolettomammin ja nyt sitten ei enää "haluakaan". :D)
Kommentit (26)
Ärsyynyn ihan kenestä tahansa, tutusta tai vieraasta, joka ei osaa käyttää haarukkaa ja veistä oikealla ottella niiden "päältä". Yritän olla ravintolassakin näkemättä vieraisiin pöytiin, etten näkisi niitä nyrkkiotteella, haarukan piikit ylöspäin syöviä ihmisiä! Jotkut nuolevat veistäkin.
Harmittaa todella paljon, että vinyylilevynikokoelmastani harva on ensipainoksia.
Pelkään yli kaiken sitä, että imuroidessani en kuule kun ovi käy ja pelästyn sitä, että mies on tullut asuntoon. Tämän vuoksi en imuroi koskaan yksinollessani, vaikka se olisikin monella tavalla järkevää mm. molempien vuorotyön vuoksi.
Kun ei haluaisi nousta aamulla lämpimästä ja pehmeästä sängystä keittämään kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään yli kaiken sitä, että imuroidessani en kuule kun ovi käy ja pelästyn sitä, että mies on tullut asuntoon. Tämän vuoksi en imuroi koskaan yksinollessani, vaikka se olisikin monella tavalla järkevää mm. molempien vuorotyön vuoksi.
Ei voi olla totta, ihan kuin oma kirjoitukseni! Minäkin inhoan ajatusta, että mies onkin yhtäkkiä selkäni takana ja säikähdän. Tätä on nimittäin tapahtunut joskus, joten en minäkään halua imuroida yksin ollessani. :D
Ärsyttää, kun lähimpään kauppaan on melkein kilometri, ja kauppamatkalla on takaisin tullessa iso ylämäki. Joskus menen bussilla sen yhden pysäkinvälin, vain ettei tarvitsisi kantaa kasseja sitä mäkeä ylös.
Kun kaupasta on loppu just se maitorahka jota haluan. Tarjolla on Valion, Arlan, Pirkan, Fit:n, Skyrin... laktoositonta, rasvatonta, maustettua, maustamatonta, rasvaista, rasvatonta, pehmeää ja mietoa, mutta EI Pirkan vähälaktoosista mietoa. Haluan sitä. Nyyh.
Olen nyt muutamana iltana pyörinyt sängyssä ja pohtinut sitä, ostanko keittiöön musta-valkoraidallisen maton, vai sellaisen harmaa-valkokuvioisen. Olen itsekin vähän järkyttynyt tästä.
Olen kamalan ahdistunut kolmesta ylimääräisestä kilosta, jotka tulivat sairastelun myötä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt muutamana iltana pyörinyt sängyssä ja pohtinut sitä, ostanko keittiöön musta-valkoraidallisen maton, vai sellaisen harmaa-valkokuvioisen. Olen itsekin vähän järkyttynyt tästä.
Mattoasioissa on parasta ostaa kaupasta molemmat, tuoda kotiin ja vertailla ja sitten palauttaa toinen.
En tieda, ostaisinko juoksukengiksi Brooksin Glycerinit vai Niken Air Zoom Vomerot. Olen kaynyt jo kahdesti kaupassa sovittamassa molempia.
Ärsyttää että naapuri ehti hankkia ennen meitä sellaiset jouluvalot, joista olen itse haaveillut jo monta vuotta. Nyt en voi enää osaa niitä jottei naapuri luulisi meidän matkivan.
Sisko tilasi joulupukin tulemaan liian aikaisin. Meille on aina tullut pari tuntia myöhemmin. Heräsin yöllä murehtimaan asiaa, tuntuu että menee joulu pilalle.
Opiskelen arvostettua ja hyvin työllistävää alaa yliopistossa. Näin todella suuren vaivan saadakseni opiskelupaikan ja nyt henkisesti valitan säännöllisesti koska joka periodissa on ainakin _yksi_ kurssi jossa on joku hemmetin ryhmätyö mikä puolestaan edellyttää että joudun raahautumaan yliopistolle (15 min. matka) fyysisesti suunnilleen kerran viikossa.
Alapään karvoitus, kun en tiedä millainen sen pitäisi olla, että uusi miestuttavuus tykkäisi.
Meillä on kolme koiraa, jotka syövät jokainen eri ruokaa. Perheen ihmisilläkin (5 kpl) on ruokarajoitteita. Ärsyttävän paljon menee aikaa näiden ravitsemusasioiden suunnitteluun.
Joskus eläinkaupan erikoisruokia vertaillessa tulee mieleen, onko tässä mitään järkeä?
En omista autoa mutta bussipysäkille kotiovelta on noin 50 metriä. Bussi vie suoraan kauppakeskuksen eteen. En kuitenkaan jaksaisi kantaa kauppakasseja edes tätä matkaa kaupasta kotiin vaan palkkaisin mieluummin jonkun kantajan. Harkitsen kuukausittain käyvän siivoojan palkkaamista, joka voisi tehdä suurimmat työt vaikka pienituloinen olenkin koska siivoamista en jaksa ja se vie liikaa aikaa.
Ärsyynnyn suunnattomasti, jos joku ei ole jossain esseessään/luentopäiväkirjassaan/vastaavassa tai opettaja ohjeistusta tehdessään tasannut dokumentin molempia sivuja. Sen oikeankin puolen kuuluu olla tasattu, ei ainoastaan alun!
Minä en kehtaa myöntää, että pelkään väriliituja.