Mun pitäisi jatkaa psykologin luona käymistä, mutta...

Tunnen yhden ihmisen, joka ei saanut sanaakaan suustaan psykoterapeutin luona ensimmäisen vuoden aikana. Hän kirjoitti ajatuksensa paperille ja vei ne psykoterapeutin vastaanoton postilaatikkoon, niitä terapeutti sitten tapaamisten aikana hieman availi. Tie oli pitkä, mutta hiljalleen alkoi sanojakin löytyä. Kannattaisi ehkä kokeilla, kun tännekin pystyit kirjoittamaan?

Ei sun tarvii puheita pitää. Vastaan kysymyksiin vaan. Kyllä se psykologi luotsaa sut oikeeseen suuntaan. Älä pelkää!

Mulla ihan sama ongelma. Pelkään puhua ikävistä ja vaikeista asioista. Tosin käyn vaan psyk. Sairaanhoitajan juttusilla. Edelliseen hoitajaan vähän ihastuin ja sitten rupesi käynnit inhottamaan. En uskaltanut puhua ihastuksesta. Pelkäsin leimaantuvani.

Ylläolevat kommentit ovat hyviä, kannattaa mennä terapiaan vaikka pelkäisitkin puhumista. Aina kun teet jonkun asian joka menee ns. kynnyksesi yli, olet lähempänä parantumista. Vaikka kuinka pelottaisikin aluksi, lopulta se kuitenkin helpottaa. Tulee hyvä olo ja itsetunto paranee.

Mutta, jos et heti kuitenkaan hakeudu terapiaan, kannattaa ehdottomasti tehdä mahdollisimman paljon kaikkea sitä mistä nautit edes vähän. Ulkoilua, liikuntaa, syö terveellisesti, koita nukkua mahdollisimman hyvin. Mindfulnessia, hanki jokin harrastus, katso hauskoja elokuvia, lue kirjoja, väritä värityskirjaa, maalaa, piirrä, kuuntele musiikkia, askartele, tee asioita mahdollisimman paljon.

Joka tapauksessa näidenkin lisäksi suosittelen terapiaa! Paljon voimia ja tsemppiä!