Miten sinusta tuli kaunis?
Miten sinusta tuli kaunis?
Koen olevani niin ruma etten jaksa elää
Kommentit (64)
Tulin surulliseksi tuosta toisesta lauseestasi.
Muista, että ulkoisen lisäksi on myös sisäinen kauneus. Se on ulkoista tärkeämpi ja kultaakin kalliimpi.
Kaikkea hyvää sinulle ap!
Kauneuteni löysin kun leikkasin lapaluihin asti yltäneet hiukseni lyhyiksi "pixie" hiuksiksi. Sopivat minulle paljon paremmin kuin päätä myöten valuneet pitkät kutrini!
Sen jälkeen on ollut helpompaa pitää itseään kauniina. Jokin vastaava asia voi löytää sinuakin näkemään kauneutesi :)
Kun kasvoin aikuiseksi - sekä henkisesti että fyysisesti. Tajusin etten enää stressaa siitä, olenko liian lihava tai onko nenäni oikean muotoinen, vaan ymmärsin että minä olen hyvä juuri tällaisena.
Vierailija kirjoitti:
Kauneuteni löysin kun leikkasin lapaluihin asti yltäneet hiukseni lyhyiksi "pixie" hiuksiksi. Sopivat minulle paljon paremmin kuin päätä myöten valuneet pitkät kutrini!
Sen jälkeen on ollut helpompaa pitää itseään kauniina. Jokin vastaava asia voi löytää sinuakin näkemään kauneutesi :)
Ja tarkoitin siis kirjoittaa auttaa ei löytää :)
Laihdutus 15 kiloa. Ja minuun iski jumppakärpönen. Kroppa on upeampi kuin oli kaksikymppisenä. Ja kasvotkin on pysyneet ihan jeessinä. Ikärajat on suun ympärillä melkein kuin hymykuoppia, joten hymyilin on nykyään ihan nätti.
Kaunistuminen alkoi kun kävin ensin silmäleikkauksessa 25-vuotiaana, sen jälkeen kasvatin pitkät hiukset, aloin kuntoilemaan säännöllisesti ja hankin vielä uudet suorat ja kauniit hampaatkin. Tosin geenit varmaan perimmäinen syy, olen pitkä ja hoikka ja minulla on symmetriset kasvot.
Jopa kasvoista ei niin klassisen kauniit naiset voivat olla upeita jos kantavat itsensä itsevarmasti. Vartaloon voi vaikuttaa treenillä ja ruokavaliolla j vaatteilla on myös suuri merkitys. Löydä oma tyyli mikä imartelee vartaloasi ja käytä sinulle sopivia värejä. Hiusten väri ja leikkaus auttavat myös paljon. Kasvoihin vaikuttaa hyvä iho eli kunnon ihonhoito tuotteet ja kosmetologi käynnit sekö tupakoimattomuus ja runsas veden juonti. Kevyt meikki peittää pienet virheet ja korostavat hyviä puolia. Jos nämä asiat ovat kunnossa et voi olla ainakaan ruma!!!
Kun uskalsin olla oma itseni. Juuri sellainen kuin olen.
Monista viesteistä huokuu sellainen ajatus että jos pääsee lähemmäs tietynlaista ihannetta, niin sitten on kaunis.
Mutta meneekö se niin? Tuleeko se kauneuden kokemus sitä kautta?
Hankkiuduin eroon silmälaseista, kasvatin pitkät hiukset ja luovuin "ikäiselleni sopivista" vaatteista. Kauniin minusta kuitenkin teki vasta joidenkin ihmisten kauniit ja vilpittömät sanat. Hymystäni tuli aito.
Vierailija kirjoitti:
Monista viesteistä huokuu sellainen ajatus että jos pääsee lähemmäs tietynlaista ihannetta, niin sitten on kaunis.
Mutta meneekö se niin? Tuleeko se kauneuden kokemus sitä kautta?
Kyllä se ihan niin menee. Mutta sulla on selvästi jokin muu ajatus. Olisi reilua, että kertoisit sen meillekin, kun kuitenkin jotain epämääräistä vihaiset.
En ole kaunis, enkä edes halua olla. Olen lihava, ruma, köyryselkäinen. Ja haluan tietoisesti olla juuri tällainen, aktiivisena vastalauseena nykymaailman ulkonäkökeskeisyyttä vastaan.
MInut kasvatettiin kauniiksi. Toisin sanoen vanhempani antoivat aina ymmärtää, että olen sen näköinen kuin pitääkin. En välttämättä ollut, jos sitä mittattaisiin keskimääräisillä ihanteilla, mutta vanhempani antoivat aina ymmärtää, että juuri tämmän näköinen minun kuuluukin olla. Niinpä kasvoin pitämään itseäni kauniina ja tilanteeseen sopivan tyylikkäänä - myös sadevaatteissa tai työvaatteissa, tukka pois tieltä sullottuna ja meikittä, jos sattui sellainen tilanne, että noin oli viisasta olla. Olen kaunis myös silloin kun en kerää huomiota vaan keskityn asiaan ja tehtävään, joka voi hyvinkin olla jonkun muun valokeilaan tuominen. Itse asiassa tuollaisessa tilanteessa kuka vaan on kauniimpi, jos ei vedä huomiota puoleensa väärässä kohdassa.
Vierailija kirjoitti:
Monista viesteistä huokuu sellainen ajatus että jos pääsee lähemmäs tietynlaista ihannetta, niin sitten on kaunis.
Mutta meneekö se niin? Tuleeko se kauneuden kokemus sitä kautta?
Osaltaan näin. Mutta myös karisma tekee ihmisen aina kauniiksi. Ja karisma on sitä, että antaa oman persoonallisuutensa näkyä, samalla ottaen muutkin huomioon.
Ei minusta ole tullut kaunista. Olen ollut ja tulen aina olemaan tavallisen näköinen niin kuin suurin osa muistakin ihmisistä.
Kasvoin aikuiseksi ja lakkasin tuijottamasta "virheitä". Aloin rakastaa itseäni sellaisena kuin olen, ja nähdä miten kaunis olen.
Miksi pitäisi olla kauniimpi kuin on? Ei mun elämään ainakaan toisi yhtään lisää onnellisuutta. Katson peiliin ja olen tyytyväinen siihen mitä näen. Teininä näin hörökorvat, korkean otsan, liian kapeat kasvot, pienet rinnat, isot kädet, pattipolvet, isot jalat... Nykyään näen kauniin naisen jolla ei ole mitään tarvetta olla enemmän kaunis. t.18
Tässä tarina, joka kertoo ihmismielen kummallisuudesta.
Olen koko nuoruus- ja aikuisikäni kärsinyt huonosta itsetunnostani, ja siitä että koen olevani harvinaisen ruma. Keväällä ja kesällä 2014 koin kuitenkin uskomattoman muutoksen. Päätin eräänä päivänä yhtäkkiä olevanikin ihan ok. Tästä lähin aina negatiivisen itsensäsoimausajatuksen herätessä sanoin itselleni mielessä positiivisen "vasta-ajatuksen", tyyliin: "En usko tuota ajatusta, olet hyvä/kaunis/ihana". Tämän pienen, mutta toisaalta valtavan suuren, oivalluksen seurauksena aloitin liikuntaharrastuksen ja jätin ruokavaliostani pois huonoa oloa aiheuttaneet (epäterveelliset) ruoka-aineet. Muodonmuutokseni oli uskomaton: olin mielestäni todella kivannäköinen ilman minkäänlaista meikkiäkään, kun ennen olin kokenut tarvitsevani paksun meikkikerroksen ollakseni edes siedettävän näköinen.
Elämä todella hymyili. Ihmiset kommentoivat säteilevää olemustani, kysyivät mitä olen tehnyt. Tapasin myös elämäni miehen, sain uuden työpaikan.
Muutos ei johtunut ulkonäöstä, vaan ajatusmaailmani mullistumisesta. Tämän ymmärsin viime talvena, kun lähipiirissäni sattui eräs hirveä asia ja tulin apaattiseksi. Elämäntapani jäivät, ja aloin taas soimata itseäni. Tilanne jatkuu edelleen. Olen ottanut nyt tavoitteeksi mieleni uudelleentreenaamisen. Tiedän että elämästä tulee ihanaa ja kevyttä heti kun itse päätän.
Kiteytettynä ajatukseni saattaa olla hyvinkin kliseinen, mutta se on suurin totuus, jonka olen elämäni aikana havainnut.
Ei mitenkään ja vuosi vuodelta vaan rumenen.