Lue keskustelun säännöt.
Olen hirveän huolestunut koko ajan, miten päästä yli?
30.11.2015 |
Milloin mitkäkin kauhuskenaariot mielessä itseni ja perheeni takia. Illalla kelaan työjuttuja, muistinko tehdä kaiken. Saan stressistä pahalle haisevaa hikoilua.
Minua kyllästyttää tämä tyylini hermoilla kaikesta. Voiko opetella tästä pois ihan tahdonvoimalla vai terapiako ainoa keino?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, lisäksi pelkään koko ajan jonkun läheiseni puolesta. Kai kyse on ns. menettämisen pelosta. Yritän ajatella, ettei näin voi elää ja nyt pitää nauttia kun vielä ehtii, sillä elämästä ei ole takuita. Mutta silti ahdistaa jatkuvasti...
Tsemppiä kohtalotoveri! -ap
Minä löysin avun uskosta. Aloin uskomaan jumalaan/korkeampaan voimaan/ kohtaloon tietoisesti ajttelemaan, että kaikki tapahtuu lopulta kaikkien parhaaksi ja kaikki kääntyy lopulta aina parhain päin. Mantran tavoin höpisin tätä.
Joku tietysti nyt sanoo, että olen harhainen. No, mieluummin harhainen ja onnellinen kuin pelkäävä ja ahdistunut.
Mennyttä ei voi kukaan muuttaa, huomisesta ei kukaan tiedä, on vain tämä hetki. Murehtimisella hukkaat vain tätä hetkeä ajatuksiin, joilla ei ole mitään merkitystä; et voi mitään oli kyse tekemättömistä asioista tai suunnitelmista. Mieti mihin elämäsi käytät, turhast murehtimiseen tai elämiseen niin ettei tarvitse murehtia.
Eikä siihen ole mitään vippaskonsteja; kaikki ajatuksesi ovat vain sinun päässäsi ja vain sinä itse voit muuttaa ajatuskulkujasi. Yksi apu on alkaa rajoittaa huolehtimista; pidä joka pävä 30min "huolihetki", jolloin kirjoitat ylös kaikki huolenaiheesi ja mitä asialle voist tehdä. Tyyliin "lapsi voi jäädä auton alle --> huomenna harjoittelemme liikennkäyttäytymistä 15 min" tai "töissä ehkä unohdin tehtävän x --> kalenterissa varattuna asian tarkistaminen huomenna" ja sitten mihinkään muuhun aikaan päivässä ei saa murehtia/velloa huolissa; enintään kirjoittaa sen huolilistalle ylös. Huolehtimiselle on oma aika&paikkansa; suurinta osaa elämästä ei käytetä siihen.
Minulla on ollut turvaton lapsuus. Sieltäkö tämä johtaa juurensa? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuota, kun olin masentunut ja väsynyt. Kaikki huoletti ja ahdisti. Nyt, kun olo on parempi, niin ei samalla tavalla huolestuta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä voi olla yleistynyt ahdistushäiriö ja siinä kohtaa apua on syytä hakea. Yleistä ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan (kognitiivisella psyko)terapialla ja lääkkeillä.
Itsehoito:
Ylimääräisen stressin välttäminen, erilaiset rentoutumiskeinot, säännöllinen univalverytmi, liikunta ja harrastusten ylläpitäminen sekä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen ovat tärkeitä keinoja välttää oireiden helposti mukanaan tuoma sosiaalinen eristäytyminen. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Kiitos vastaajille 4 ja 5.
Neloselle: uskonto on yksi ahdistuksenaiheuttajista, sillä koin muutama vuosi sitten olleeni eräänlainen uskonnon uhri (olin parin vuoden ajan uskonnollisen yhteisön toiminnassa) eli ajatuskin aiheuttaa lisää ahdistusta. Kyllä olen sitä mieltä, että tapahtuu mitä tapahtuu ja se on kohtalo, mutta miten uskaltaa kohdata se reippain mielin eikä pää kumarassa ja sydän pamppaillen?
Kuutoselle, olet oikeassa. Toisaalta listasta tulisi pitkä! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä voi olla yleistynyt ahdistushäiriö ja siinä kohtaa apua on syytä hakea. Yleistä ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan (kognitiivisella psyko)terapialla ja lääkkeillä.
Itsehoito:
Ylimääräisen stressin välttäminen, erilaiset rentoutumiskeinot, säännöllinen univalverytmi, liikunta ja harrastusten ylläpitäminen sekä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen ovat tärkeitä keinoja välttää oireiden helposti mukanaan tuoma sosiaalinen eristäytyminen. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Tuo voisi olla itselläni. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin avun uskosta. Aloin uskomaan jumalaan/korkeampaan voimaan/ kohtaloon tietoisesti ajttelemaan, että kaikki tapahtuu lopulta kaikkien parhaaksi ja kaikki kääntyy lopulta aina parhain päin. Mantran tavoin höpisin tätä.
Joku tietysti nyt sanoo, että olen harhainen. No, mieluummin harhainen ja onnellinen kuin pelkäävä ja ahdistunut.
En suosittele. Itse ahdistuneena yritin hakea apua tuollaisista jutuista. Lopputuloksena ahdisti perkeleesti enemmän. Ihan kammottavia aikoja silloin elin. Yritän aktiivisesti unohtaa kaikki kohtalo-jutut. Tuollaiset jutut eivät sovi jatkuvasti huolissaan olevalle ihmiselle (=ahdistuneelle).
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastaajille 4 ja 5.
Neloselle: uskonto on yksi ahdistuksenaiheuttajista, sillä koin muutama vuosi sitten olleeni eräänlainen uskonnon uhri (olin parin vuoden ajan uskonnollisen yhteisön toiminnassa) eli ajatuskin aiheuttaa lisää ahdistusta. Kyllä olen sitä mieltä, että tapahtuu mitä tapahtuu ja se on kohtalo, mutta miten uskaltaa kohdata se reippain mielin eikä pää kumarassa ja sydän pamppaillen?
Kuutoselle, olet oikeassa. Toisaalta listasta tulisi pitkä! -ap
Mulle diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja ap:n jutut ovat kuin omiani. Ja todella, pysy kaukana uskonnoista, ennustajista yms. muista henkimaailman jutuista. Se on vihoviimeisin asia, mihin kannattaa sotkeentua, pahentaa todella pahasti oireita! Näin kävi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin psykiatrilla ja todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Yhden vinkin voin ap:lle antaa, jonka sain psykiatrilta. Eli kun huolestut jostain asiasta ja mietit pahimmat kauhuskenaariot miten tilanne etenisi tai mikä tilanne on nyt, niin mieti aktiivisesti jokin lievempi vaihtoehto, että mikäs muu se voisi olla. Mieti lievempiä vaihtoehtoja / seurauksia tilanteelle / asialle, mikä sua huolestuttaa. Tiedän, ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastaajille 4 ja 5.
Neloselle: uskonto on yksi ahdistuksenaiheuttajista, sillä koin muutama vuosi sitten olleeni eräänlainen uskonnon uhri (olin parin vuoden ajan uskonnollisen yhteisön toiminnassa) eli ajatuskin aiheuttaa lisää ahdistusta.
Jackpot. Tämä on ahdistuneisuushäiriösi laukaisija.
Sama juttu, lisäksi pelkään koko ajan jonkun läheiseni puolesta. Kai kyse on ns. menettämisen pelosta. Yritän ajatella, ettei näin voi elää ja nyt pitää nauttia kun vielä ehtii, sillä elämästä ei ole takuita. Mutta silti ahdistaa jatkuvasti...