Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävä valehtelee ja pettää luottamuksen, voiko antaa anteeksi?
27.11.2015 |
Jos toinen kertoo hänelle uskottuja salaisuuksia yhteiselle tutulle joka ei ole edes niin läheinen kummallekaan. Ja vielä valehtelee asioista, ilman syytäkin. Antaisitko anteeksi vai mitä tekisit?
Kommentit (13)
Mun ystäväni lörpötteli kaikki minun yksityisasiani uudelle miehelleen. En ollut ikinä edes tavannut miestä ja hän tiesi jo potkuistani, parisuhteeni ongelmista ja masennuksesta. Ystävä myös valehteli pienistä ja täysin merkityksettömistä asioista ja sen jälkeen väitti, ettei ikinä ole sanonut mitään tuollaista.
En tapaa tätä ihmistä enää kuin pakon edestä ja en tasan kerro mitään asioitani hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laita välejä poikki, mutta en kaveeraakaan. Tuttavana kohtelen asiallisesti ja ystävällisesti.
En koskaan puhuisi asioista, jotka eivät kestä päivänvaloa. Mitä siitä saa? Joutuu vain pelkäämään, että leviävät eteenpäin.
Eli oma vika!
Vierailija kirjoitti:
En koskaan puhuisi asioista, jotka eivät kestä päivänvaloa. Mitä siitä saa? Joutuu vain pelkäämään, että leviävät eteenpäin.
Eli oma vika!
Olen pahoillani puolestasi ettei sinulla ole läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisi luottamuksellisesti jakaa tärkeitä tai kipeitä ajatuksia/elämäntapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jalkojen välissä on ylimääräinen reikä niin kyllä vuotaa.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan puhuisi asioista, jotka eivät kestä päivänvaloa. Mitä siitä saa? Joutuu vain pelkäämään, että leviävät eteenpäin.
Eli oma vika!
Yksinkö niitä pitäisi hautoa? Tästäkö Sumen suuret itsemurhaluvut johtuukin? Kyllä jokaisella ihmisellä pitäisi olla sen verran takua, että toisen asioita ei laverrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karma tulee juorukellollekkin , että ei ku odottelemaan.
Annoin anteeksi tollasen käytöksen eräälle ihmiselle kymmenen vuoden ajan. Mulla oli täysin vääränlainen kuva "ystävyydestä" kun tollasta ihmistä kattelin. Ei enää ikinä. Nyt olen onneksi päässyt kyseisestä ihmisestä eroon. Olen mielummin koko loppuelämäni yksin kun katselen tollasta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa.
Vanha sananlasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan puhuisi asioista, jotka eivät kestä päivänvaloa. Mitä siitä saa? Joutuu vain pelkäämään, että leviävät eteenpäin.
Eli oma vika!
Yksinkö niitä pitäisi hautoa? Tästäkö Sumen suuret itsemurhaluvut johtuukin? Kyllä jokaisella ihmisellä pitäisi olla sen verran takua, että toisen asioita ei laverrella.
Aivan! Täytyy muistaa ,että lasten vanhemmat ovat tässä hyvänä
esimerkkinä!
Eli älä opeta lapsillesi pahan puhumista ,vaan opeta oikein , puhumaan hyvää ja jos ,et voi puhua hyvää on Viisaampaa olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Saisi ainakin olla aika hemmetin hyvä syy tehdä niin, eli lähinnä tarkoitan jotain tilapäistä vippaamista hänen päässä tmv. mutta noin muuten välit jäisivät siihen, jos tuo olisi hänellä aina tapana eikä ymmärtäisi edes hävetä. Toisaalta olen hyvin vähän ehdoton oikeastaan minkään suhteen, sillä kaikki tekevät joskus asioita jotka voisi jättää tekemättäkin. Tietty luottamus on kuitenkin a ja o kaikessa, joten jos tuollaista tapahtuisi toistuvasti niin ei olisi syytä olla tekemisissä. Vaikka sitten taas toisaalta, mikä nyt edes on salaisuus. Sadan vuoden päästä todellakaan ketään ei kiinnosta, ei edes viidenkymmenen vuoden päästä, tuskin edes ensi kuussa. Minä olen minä ja sillä selvä, ja jos on tarvetta vatvoa minun asioita niin olenpa ainakin ilmeisen kiinnostava henkilö. Ei sillä että sellaista kaipaisin, en kaipaa sellaista "huomiota" keneltäkään. Parhaita potentiaalisia ystäviä ovat harvojen ihmissuhteiden ihmiset, kokemusteni pohjalta niihin joilla on iso verkosto ympärillään en koskaan luota jollen saa erityisen hyvää syytä siihen. Mitä enemmän ihminen kulkee omia polkujaan, sitä varmemmin hän on aidosti sitä mitä on ja vapaampi kieroista ihmissuhdepeleistä. Ne on mulle täysin evvk.
välit poikki