Yrittäisitkö vielä jos sinulla olisi 50/50 mahdollisuus saada kuollut lapsi?
Eli tilanne missä esikoisesi olisi syntynyt kuolleena ja sinulla olisi vielä yksi mahdollisuus yrittää toista lasta. Tässä raskaudessa olisi 50/50 mahdollisuus saada kuollut lapsi. Mikään seula ei paljasta tulevaa kuolemaa etukäteen, vaan se selviää vasta kun vauva syntyy.
Ajatuksena se, että toinenkin kuollut lapsi luultavasti ajaa mielenterveytesi siihen tilanteeseen, että et tule sitä kestämään, mutta elävä lapsi taas voisi tuoda elämääsi sen mitä olet aina halunnnut.
Yrittäisitkö vielä?
Kommentit (21)
Vaikea tilanne. Itse olen synnyttänyt kohtuun kuolleen lapsen. Sen jälkeen sain vielä kolme elävää lasta. Jokainen raskaus oli henkistä helvettiä, kun pelkäsi, että sama toistuu vaikka todennäköisyys oli pieni. Mutta ainoa mahdollisuus saada lapsi oli käydä se helvetti läpi.
Jos todennäköisyys on 50/50 (ilmeisesti joku sairaus), niin en ehkä yrittäisi.
Riippuu syystä, eli jos kyseessä perinnöllinen sairaus tms, en varmaan uskaltaisi yrittää. Mutta voisin silti yrittää saada lapsen adoption kautta. Tai lahjasoluilla.
Vaikka ajattelen että lapsi on yksi suurimpia iloja elämässä, en ehkä uskaltaisi ottaa riskiä, koska oman lapsen menetäminen on varmasti yksi elämän isoimpia kriisejä. Ja kun mulle omien geenienn siirtäminen ei ole erityisen tärkeää, olisi adoptio/lahjasolut mulle ihan hyvä vaihtoehto.
Todella vaikea tilanne. Jos mulla olisi jo entuudestaan lapsi/lapsia, en yrittäisi enää, mutta jos mulla ei olisi yhtään lasta, niin todennäköisesti haluaisin yrittää.
Hankkiutuisin sitä ennen puhumaan jollekin hyvälle ammattilaiselle ja kävisin siellä säännöllisesti. Sillä yrittäisin varmistaa, että pysyn elävien kirjoissa, jos lapsi syntyy kuolleena.
Luulenpa että minäkin turvautuisin lahjasoluihin jos oma genetiikkani pettäisi minut 50% mahdollisuudella. Yhden kohtukuolleen synnyttäneenä olen aika varma, että pää ei kestäisi toisenkin vauvan hautajaisia tuolla todennäköisyydellä.
Miten asia on noin, miksi se selviää vasta vauvan synnyttyä? Miksi vain yksi kerta vielä mahdollista yrittää?
Yrittäisin.
Olen käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa ja vihdoin raskautunut, ja vaikkei lapsen kuolemaa voi verrata epäonnistuneisiin raskautumisyrityksiin, monta kertaa meinasin vaipua epätoivoon ja luovuttaa. Ajattelen silti että jos on pienikin mahdollisuus, kannattaa aina yrittää.
Jos nuo luvut pitävät paikkansa, sinulla on myös yhtä suuri todennäköisyys saada elävä lapsi. Normaalistikin kaikista raskauksista melko moni menee kesken (toki alkuvaiheessa jolloin keskenmeno ei ole välttämättä henkisesti ja fyysisesti niin raskas asia kuin loppuraskauden kohtukuolema).
Itse olen katunut vain asioita jotka olen jättänyt tekemättä. Minä miettisin loppuelämäni että mitä jos sittenkin.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin.
Olen käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa ja vihdoin raskautunut, ja vaikkei lapsen kuolemaa voi verrata epäonnistuneisiin raskautumisyrityksiin, monta kertaa meinasin vaipua epätoivoon ja luovuttaa. Ajattelen silti että jos on pienikin mahdollisuus, kannattaa aina yrittää.Jos nuo luvut pitävät paikkansa, sinulla on myös yhtä suuri todennäköisyys saada elävä lapsi. Normaalistikin kaikista raskauksista melko moni menee kesken (toki alkuvaiheessa jolloin keskenmeno ei ole välttämättä henkisesti ja fyysisesti niin raskas asia kuin loppuraskauden kohtukuolema).
Itse olen katunut vain asioita jotka olen jättänyt tekemättä. Minä miettisin loppuelämäni että mitä jos sittenkin.
Eikö tämä ole melko itsekeskeinen lähtökohta lapsentekoon? :/ minäminäminä-minulle....
En yrittäisi, koska minun paskalla tuurilla (kaikki menee aina päin helevettiä) saisin sen kuolleen lapsen.
Yrittäisin jos se olisi mitä todella tahdon, 50% on aika hyvä mahdollisuus. Jos lapsi kuolisi, mulla olisi olo että olen tehnyt kaikkeni toteuttaakseni haaveen.
Toisaalta kyllä, olisiko se moraalisesti oikein tehdä toinen kuolemaan? Ei varmaan kovin mukava kokemus vauvalle/sikiölle kuolla. Aika kinkkinen ongelma oikeastaan.
Ilman muuta yrittäisin jos olis 50 % mahis tai pienempikin mahis onnistua. Olisin tehnyt sitten kaikkeni. Ei se todennäköisyys meillä kenelläkään 100 % ole. Ja jos lapsi tulis, olisi ihanaa, jos kuolisi, tilanne olisi sama kuin nyt. Toki surua olisi myös mutta en antaisi itselleni anteeksi jos en edes yrittäisi.
Jos mulla olis kuitenin 50 % mahis onnistua, enkä sitä mahista käyttäis, en usko että aidosti edes olisi kova into olla äitinä. Elämässä pitää yrittää ja yrittämisessä on riskinsä. Psykiatrilla kantsii käydä jos vaan masentuneena miettii, että en mä onnistu kuitenkaan. Mä en sais rauhaa, jos en yrittäis sitä mahista jonka luonto mulle tarjoaa.
Todennäköisesti yrittäisin. - Suhtaudun lapsen saamiseen niin suurena ihmeenä, että olen hyvin lähellä sitä, että uskoisin olevan aina mahdollisuus siihen, että lapsi voi syntyessään olla sekä elävä että kuollut. En haluaisi kauhistella tai kaunistella asiaa. Lapsen syntymä on minulle aina suuri ihme.
Miksi ihmeessä kukaan yrittäisi saada kuollutta lasta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan yrittäisi saada kuollutta lasta?
Ei kukaan. Ja tuolla olettamuksella että on 50% kuollut, ja syntyy kuitenkin niin vammoja on varmasti enemmän kuin yhdelle perheelle voisi suoda.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan yrittäisi saada kuollutta lasta?
Ei kai tällaisesta "yrittämisestä" ollutkaan nyt kyse, vaan merkittävästä mahdollisuudesta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan yrittäisi saada kuollutta lasta?
Ei kai tällaisesta "yrittämisestä" ollutkaan nyt kyse, vaan merkittävästä mahdollisuudesta siihen.
Otsikon perusteella kyse on just siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan yrittäisi saada kuollutta lasta?
Ei kai tällaisesta "yrittämisestä" ollutkaan nyt kyse, vaan merkittävästä mahdollisuudesta siihen.
Otsikon perusteella kyse on just siitä.
Ai. Mä olen lukenut vuosikymmeniä sitten lyhyen matikan ja senkin huonosti ja sen perusteella erehdyin luulemaan, että mahdollisuus saada kuollut lapsi on yhtä suuri kuin saada elävä lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan yrittäisi saada kuollutta lasta?
Ei kai tällaisesta "yrittämisestä" ollutkaan nyt kyse, vaan merkittävästä mahdollisuudesta siihen.
Otsikon perusteella kyse on just siitä.
Ai. Mä olen lukenut vuosikymmeniä sitten lyhyen matikan ja senkin huonosti ja sen perusteella erehdyin luulemaan, että mahdollisuus saada kuollut lapsi on yhtä suuri kuin saada elävä lapsi.
Älä viisastele. Otsikossa nimenomaan aprikoidaan pitäisikö vielä yrittää vaikka mahdollisuus KUOLLEESEEN lapseen olisi 50/50.
En