Miksei mies saa olla ujo?

Luultavasti juuri se että naisilla ujous on nähty söpönä. Naisissa kokemattomuus ja naiviuus nähtiin viehättävänä, miehillä taas ei.

Oma mieheni on aika ujo, mutta näen sen hyvänä asiana. Olen suhteellisen ujo itsekin.

Olen ujo nainen ja se on ollut miehille aina kova pala. Sanottu, että itsetuntoni on liian huono suhteeseen ja enpä ole suhteeseen päässytkään koskaan, vaikka ikää alkaa olla jo aivan liikaa. Ja tästä ujoudesta johtuva seurustelemattomuus tässä iässä on ollut taas yksi uusi asia, joka on miehille negatiivinen asia.

Kyllä ujon pitää olla oikeus olla ujo. Ei se silti tarkoita, että perinteisistä rooleista poikkeavia pitäisi pitää viehättävinä. En minäkään pidä kaikenlaisia naisia viehättävinä, mutta olen täysin sitä mieltä, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat.

En mä tykkää ujoudesta naisissakaan. Eihän sille tietenkään mitään voi (tai tietyissä rajoissa), enkä ihmisiä syrji sen takia. Mutta ujon ihmisen seurassa on hankala olla, koska hän yleensä on hiljainen, ei reagoi, ei osallistu, saattaa piilottaa epävarmuutensa aggression/tympääntyneisyyden/tms alle, jonka ymmärrän, mutta on silti hankala tilanne. Olen itsekin tietyissä tilanteissa ujo, enkä pidä siitä lainkaan. Itsevarmat ja reippaat ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä, heidän kanssaan on mutkattomampaa, varsinkin parisuhteessa.

Biologiset syyt jyllää taustalla. Urokset kamppailevat naaraista. 

Tätä ei voiteta punastelemalla ja vetäytymällä, vaan heittämällä rohkeaa läppää ja olemalla "voittaja-ainesta". Fyysisestihän tätä ei tarvitse nyky-yhteiskunnassamme osoittaa, joten sanansäilä ja elekieli on avainasemassa. 

Hullaannut itsevarmoista, älykkäistä ja huumorintajuisista miehistä. En nössön oloisista väistelijöistä. Näin varmasti me useimmat naiset. Joku toki joutuu tyytymään hissukoihin, kyllä heilläkin vaimoja on. 

Kyllä taas huomaa kuinka yksiulotteisia ihmiset ovatkaan. Sotketaan tehokkaasti itsevarmuus, ujous, nössöys, epävarmuus yms. Oi voi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas huomaa kuinka yksiulotteisia ihmiset ovatkaan. Sotketaan tehokkaasti itsevarmuus, ujous, nössöys, epävarmuus yms. Oi voi.

Viittaatko viestiin 2? Jos viittaat, et näytä käsittävän yksilöiden moniulotteisuutta...

Alunperin vain ujo nainen = miehet karttavat ujoa naista = ujo nainen muuttuu entistä epävarmemmaksi itsestään = lisää miesten karttelua ujoa ja epävarmaa naista kohtaan= huono itsetunto tähän päälle omasta kelpaamattomuudesta = seurauksena seurustelemattomuus, kun suhteisiin ei huolita ujouden ja epävarmuuden takia = lopulta pakit ja torjunta aina olemattoman suhdehistorian, ujouden JA huonon itsetunnon seurauksena.

Miehen pitää olla itsevarma ja päättäväinen MIES! Sellainen, että jo pelkästään hänen astuessaan huoneeseen hänen karismansa saa naisten päät kääntymään häntä kohti.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää olla itsevarma ja päättäväinen MIES! Sellainen, että jo pelkästään hänen astuessaan huoneeseen hänen karismansa saa naisten päät kääntymään häntä kohti.

Ja naisen tulee olla ujo ja siveä, mutta kaunis NAINEN! Sellainen joka punastelee miesten kiinnostuessa muttei kuitenkaan antaudu helpolla kenelle tahansa naisten naurattajalle.

Miksei nainen saa olla samoin itsekeskeinen ja vähän röyhkeä kuin miehet

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas huomaa kuinka yksiulotteisia ihmiset ovatkaan. Sotketaan tehokkaasti itsevarmuus, ujous, nössöys, epävarmuus yms. Oi voi.

Voiko sinusta siis itsevarma ihminen olla todella ujo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää olla itsevarma ja päättäväinen MIES! Sellainen, että jo pelkästään hänen astuessaan huoneeseen hänen karismansa saa naisten päät kääntymään häntä kohti.

Ja naisen tulee olla ujo ja siveä, mutta kaunis NAINEN! Sellainen joka punastelee miesten kiinnostuessa muttei kuitenkaan antaudu helpolla kenelle tahansa naisten naurattajalle.

Tämä. Jos nainen on ujo, mutta ei kaunis koko elämänsä saa olla yksin. Ei pysty lähestymään miehiä ja miehet eivät lähesty. Ei ujot, eikä muunkaanlaiset miehet lähesty ei-kaunista ujoa naista. Sama tilanne kuin ujoilla miehillä.

Saathan sä olla vaikka kuinka ujo. 

Muttei meitä naisia kiinnosta sun kaltaiset miehet.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää olla itsevarma ja päättäväinen MIES! Sellainen, että jo pelkästään hänen astuessaan huoneeseen hänen karismansa saa naisten päät kääntymään häntä kohti.

Jos käyttäytyisin tuolla tavalla, olisi se silmissäni yhtä kornia ja noloa, kuin kävellä baarissa naisen luokse, ojentaa tälle batterykossu käteen ja kysyä "käytkö usein täällä". Ei-ujo käyttäytyminen on silmissäni jonkinlaista liukuhihnakäyttäytymistä. Jokaiseen ihmiseen suhtautuu samalla tavalla, eikä ota yksilöiden tarpeita huomioon.

Minulla menee nyt osittain ujous ja sosiaalinen tarkkaavaisuus ristiin, mutta nuo kulkevat minun tapauksessani käsi kädessä...

Ap

Ei kai se ujous aina ole naisessakaan hyvä, varsinkaan jos miehessä ei ole yhtään sitä piirrettä. Naurettavin asia, mitä mies on minulle sanonut: "sun kauneutes menee hukkaan, kun olet niin ujo." Ehh...

Mutta ei mua olekaan koskaan ujo mies yrittänyt iskeä ja ujona naisena en aloitteita tee.. joten niiden sosiaalisempien yksilöiden kanssa olen päätynyt keskustelemaan. Semmonen nyt on kumppaniksikin päätynyt.

Kyllä kai sen on geneettisesti niin, että naisellisen naisen pitää saada turvallisuuden tunnetta mieheltään ja ujolla ei ole mitään annettavaa sen suhteen. Miehen pitää siis olla vahva kaikin puolin, jos geneettisesti ajatellaan.

No ei oman kokemukseni mukaan ujoutta todellakaan katsota naisessa hyvällä. Pidetään ylimielisenä tai muuten liian erikoisena tyyppinä, vaikka se onkin vain se suojapanssari, mikä on lyhytsanainen ja arka. Rentoutuneenahan olen aika puhelias ja lämmin ihminen.

Yhteiskunnassa, jossa työelämä ja ihmissuhteet perustuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, ujous on negatiivinen asia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ujo ei saisi olla ujo. On kuitenkin aika selvää, että jos työtehtävä edellyttää edustavuutta, asiakaspalavereja, myyntiä ja markkinointia, niin ujo henkilö ei ole sopivin tällaiseen tehtäviin. Olen työpaikassa, jossa on onnekseni työkavereita, joille tuo em työnkuva sopii kuin nenä päähän. Minä taas saan kaikessa rauhassa tehdä sitä, mitä yritys myy ja kollegat hoitavat edustamisen ja markinoinnin. 

Uusien ihmissuhteiden luomisessakin ujoudesta voi olla haittaa. Ujo antaa helposti muille signaalin, että haluaa olla rauhassa. Sen vuosi ujoa on vaikeampi lähestyä kuin sosiaalisesti avointa henkilöä. Varsinkin meillä suomalaisilla on halu olla ja antaa muidenkin olla rauhassa, jos emme itse tai toinen osoita haluavamme jotain muuta. Tämä ilmenee ihan siinäkin, että voimme parikymmentä vuotta seistä aamuisin samalla bussipysäkillä samojen ihmisten kanssa emmekä silti koskaan mene juttelemaan  heille. 

Nuorempana olin ujo, eikä sitä ole hyvänä asiana pidetty milloinkaan. Miesten ja poikien kommentit asiasta olivat että vaikutan ylimieliseltä tai näytän kiukkuiselta. Kukaan ei pitänyt söpönä tai halunnut suojella yms. Muut tytöt hermostuivat passiivisuudestani. Yhtään mitään positiivista palautetta en ole saanut ujoudestani koskaan, eivät myöskään ujot kaverini. Ei elämä ole kuin romanttisessa kioskipokkarissa edes naisille, kuten aloittaja tuntuu luulevan.

Ja sitten oma asenteeni ujoihin miehiin: en innostu. Olen kovalla vaivalla opetellut selviämään sosiaalisista tilanteista ja n. 25-vuotiaana se alkoi sujua. Jos nyt tulisi vastaan kovin ujo n. 3-kymppinen mies, jättäisin kyllä suosiolla rauhaan.

Minustakin tässä sekoitetaan ujous ja epävarmuus+ huono itsetunto. Voi olla kahta jälkimmäistä vaikka ei olisi lainkaan ujo: epävarmuuden voi myös peittää jatkuvaan läpänheittoon ja äänekkyyteen. Musta ujous taas on sellainen temperamenttipiirre, että lähestyy uusia asioita hieman varovaisesti, mutta ei kuitenkaan jäädy totaalisesti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. En usko että kumpikaan sukupuoli arvostaa toisessa sukupuolessa epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa. Niistä koituu niin paljon ongelmia itselle ja myös parisuhteen toiselle osapuolelle. Itsekin yritän päästä niistä eroon.