Oliko teillä jokin symbioosi vauvan ollessa pieni?

Kyllä x2. Ja mies on siis hoitanut molempia lapsia tosi paljon ihan alusta asti. Imetätkö?

Kaksi lasta eikä kummankaan kanssa ole ollut mitään "symbioosia" (mitä se sitten tarkoittaakin.

Minulle ei siis ole tehnyt mitenkään tuskaa olla erossa kummastakaan. 

Kyllä oli. Tunnin pari pystyi olla erossa mutta sitten oli jo kamala ikävä. Vauva oli hoidossa ekan kerran yhden yön 11kk iässä ja en meinannut kestää sitä. Outoa, että pystyt olemaan jopa pari päivää pois vauvan luota. Itse en edes pystynyt imettämään kuin 3kk, mutta silti oli järjetön ikävä vauvaa.

Kyllä. Olin kummankin kanssa. Sitä ehtii ihan samalla lailla kun vähän pääsee pikkulapsiajasta eteenpäin. En riskeeraisi tätä parasta aikaa. Vastahan hän syntyi. Jos on eka niin et sä vielä mitään huilia tarvi.

Ei ollut symbioosia ja ensimmäisen kerran tunsin aitoa onnea äitiydestä lapsen ollessa 3 v. Ensimmäiset vuodet oli sen verran raskaat, itkua yötä päivää. Onneksi aika kullannut nekin muistot.

olin yh, joten olin tietyllä tavalla tosi symbioosissa, jotenkin halusin hoitaa kaiken yksin kun kerran yksin olin. olin pitkään tosi tarkka ja jopa omistushaluinen, jälkikäteen ajateltuna vähän neuroottisestikin :D toki vietin joitakin hetkiä erossa vauvasta ihan mielenterveyden takia (koliikkivauva), mutta olisin voinut ottaa rennomminkin...

Minä pystyn olemaan useamman tunnin erossa vauvasta koska vain. On vauva suloinen, mutta hyvin hän pärjää isänsä kanssa. Imetysvälin täytyttyä lypsän maitoa jos vauva ei ole lähellä. Ei siis ole tuollaista symbioosia vaikka vauva on rakas ja täysimetyksellä.

Olin ekaa kertaa yön yli esikoisesta erossa, kun menin synnyttämään toista lastani. Eli kyllä olen elänyt symbioosissa vauvojeni kanssa. En kaipaa heistä lomaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin kummankin kanssa. Sitä ehtii ihan samalla lailla kun vähän pääsee pikkulapsiajasta eteenpäin. En riskeeraisi tätä parasta aikaa. Vastahan hän syntyi. Jos on eka niin et sä vielä mitään huilia tarvi.

Eli jos lapsi on ensimmäinen, niin äiti kyllä jaksaa vaikka mikä olisi? Helpostihan sitä vaikka valvoo 24/7 pari vuotta. Ei siinä vielä kenenkään kuuppa sekoa.. Mitähän humalatilaa vastaa?

Ekan kanssa ei ollut symbioosia, olin hänestä vain valtavan onnellinen. Isä hoivasi häntä huolella ja lempeydellä ja minulla oli tunne että vauvalla on kaikki hyvin myös isänsä kanssa vaikka minä jossain kävisinkin. Toisen kohdalla ei ollut symbioosia, vaan synnytyksen jälkeistä masennusta, joka ilmeni sellaisena ylivirittyneenä tarpeena pitää vauva lähellä ja ylihoitaa häntä koko ajan. Uskoisin että en ole ainoa äiti jonka masennus oireilee juuri tällä tavoin, "symbioosina" ja tiettynä epäluulona muita kohtaan koska hormonitoiminta on pistänyt pään sekaisin. En ihailisi sitä olotilaa kyllä mitenkään.

Ei symbioosi tarkoita mitään masennusta eikä sitä, että olisi jotenkin sekaisin. Se on luonnon kehittämä keino siihen, että äiti ei hylkää lastensa ja hoitaa ja ruokkii sitä vaikka välillä olisikin univelka ja pinna kireällä. Toisilla se on voimakkaampi kuin toisilla. Uskoisin, että baby blues on myös voimakkaampi näillä, jotka kokevat myös symbioosia. Baby bluesin on todettu suojaavan äitiä raskausmasennukselta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin kummankin kanssa. Sitä ehtii ihan samalla lailla kun vähän pääsee pikkulapsiajasta eteenpäin. En riskeeraisi tätä parasta aikaa. Vastahan hän syntyi. Jos on eka niin et sä vielä mitään huilia tarvi.

Toiset tarvitsevat, toiset eivät. Jokainen tietää itse parhaiten, miten jaksaa olla paras mahdollinen äiti lapselleen. Ylihuolehtivan ja välinpitämättömän äitiyden väliin mahtuu monta erilaista tapaa olla hyvä vanhempi.

On ollut symbioosi kaikkien vauvojeni kanssa. Ja hyvä niin.

Mutta ei se symbioosi nyt kuitenkaan sitä tarkoita etteikö voisi esim paria tuntia viettää vauvastaan erossa.

Poika 5kk ja 2 tuntia olen poissa kotoa pari kertaa viikossa kun käyn salilla ja vauvan isä hoitaa. Ja kyllä, ikävä on heti ja kotiin kun pääsen niin jos on hereillä niin pakko saada heti syliin. Joku kirjoittikin että jos näikseen on niin usen myös babyblueskin on ollut ja näin oli minullakin. Kun ajattelenkin vauvaa kun olen pois, niin alkaa maito herumaan. En tiedä milloin kykenen antamaan pitemmäksi aikaa hoitoon, yötä en pysty olemaan erossa tuskin pitkään aikaan.

Meillä on aina sattunut niin, että mies on lomautettu juuri kun lapset ovat syntyneet. Eli meillä on kumpikin vanhempi ollut kotona ja vastuu jaettu aika lailla tasan. En koe, että olisin missään symbioosissa ollut kummankaan lapsen kanssa. Olen aina voinut hyvillä mielin lähteä esim. harrastukseen (jonka olen aloittanut heti kun fyysinen vointi on sallinut). Noh, ei ole sen enempää tullut ikävä lapsia kuin nytkään (ovat kumpikin jo koululaisia).

Menin töihin kun vauva oli 3kk. Silti meillä on edelleen tietynlainen symbioosi. Ei se erossa oleminen sitä mihinkään muuttanut.

On vieläkin, "vauva" on jo kohta puolitoista vuotta. On siis ollut kyllä yökylässäkin ja muuten erossa minusta mutta aina on kova ikävä. Pikkuvauva-aikana ikävöin aina päiväunienkin ajan, tyttö veti kuukauden iästä parvekkeella 4h päiväunia :D

No varmaan tavallaan oli, koska jo pelkkä imetys vei 10-12 h vuorokaudessa ja muun ajan vauva oli sylissä. Sitä rakkautta ensisilmäyksellä ei kuitenkaan ollut, enemmänkin se oli jokin eläimellinen suojelu- ja hoivavietti.

Heh, olen oikeasti luullut, että kaikki äidit ovat symbioosissa vauvan kanssa, siis että se olisi biologinen vietti äidille. Itse olen imettänyt kaikkia vuoden ja täysimetystä on ollut jokaisen kanssa 6kk. Eli tuon 6kk olen ollut kyllä melkoisessa symbioosissa, vauvat ovat nukkuneetkin keskellämme, mutta sehän on ollut sitä ihaninta aikaa! Isoksi he ehtivät, eivätkä enää pysy sylissä kuin hetken. Pilkuvauva-aika on mulle ollut elämän parasta aikaa, neljä kertaa. Ei ole ollut tarvetta, eikä halua lähteä vauvasta eroon normi kauppareissuja tai jumppaa / lenkkiä pidemmäksi aikaa.

Huh, minä en olisi ikinä kestänyt tuollaista 10-12 tuntia läheisyyttä vauvan kanssa joka vuorokausi, koko vuoden läheisyyskiintiö olisi tullut jo viikossa täyteen ;)

Ap