Lue keskustelun säännöt.
Oliko teillä jokin symbioosi vauvan ollessa pieni?
24.11.2015 |
Minulla on kolmen kuukauden ikäinen vauva, josta voin hyvin olla erossa niin, että isä on lapsen kanssa sillä välin. Hoidossa hän ei ole vielä ollut ulkopuolisilla. Olen lähdössä viikon kuluttua muutaman päivän matkallekin ja odotan sitä innolla, vaikka tietysti vähän ikävä tuleekin sekä vauvaa että miestä. Moni tuttavaäiti vain huomauttelee, että "en minä ainakaan voinut olla vauvasta erossa kuin pari minuuttia"... Joten, olitteko te niin "symbioosissa" vauvan ollessa pieniä, ettette tosiaan voinut olla heistä erossa? Vaikka hoitaja olisikin ollut yhtä hyvä hoitamaan kuin tekin (eli esim. se oma mies)?
Kommentit (24)
Ollaan vieläkin.Yö kylään en ole raaskinnut päästää.Kerran yritin pojan jättää isovanhempien luo mutta illalla oli jo niin ikävä että kotiinhan se oli haettava ja vielä taksilla kun olin maistissa.Imettännyt en ole enää aikoihin.Pertti on 42v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3kk ikäisestä vauvasta äiti saisi olla erossa 3h. 4kk 4h, 5kk 5h...
Vierailija kirjoitti:
Huh, minä en olisi ikinä kestänyt tuollaista 10-12 tuntia läheisyyttä vauvan kanssa joka vuorokausi, koko vuoden läheisyyskiintiö olisi tullut jo viikossa täyteen ;)
Ap
Mä päätin, että imetän perkele vaikka menis henki molemmilta. Jouduin käyttämään rintakumia, niin sen takia yks imetys kesti aina sellaset 50-60 minuuttia. Sen lisäksi vauva viihtyi vain pystyasennossa eli oli mun rintaa vasten ensimmäiset 4 kk paitsi yöllä.
Oli kyllä täysi symbioosi vähintään sinne vuoden ikään. Imetin kauan. En halunnut olla lapsesta erossa. Edelleenkään en halua, mutta ei se erossa oleminen ole enää ihan niin vaikeaa. Lisäksi vauva ei rauhoittunut isän syliin. Nyt tilanne on taas päinvastoin eli lapsi rauhoittuu parhaiten isän kanssa. Se tuntuu luonnolliselta, että äiti ja vauva ovat aika tiivis parivaljakko, ja sitten kun lapsi kasvaa niin suhde isään muuttuu samalla tavoin tosi tiiviiksi.