Herään öisin voimakkaaseen ahdistukseen

kesken unien niin, että vaikka väsyttää niin että muuten vajoaisin takaisin uneen, en voi. En saa henkeä, vaan työnnän peiton pois, revin yöpaidan päältä ja on pakko juosta parvekkeelle. En saa henkeä. Tunne on sietämätön, en kestä kohta enää. Jonain  yönä vielä hyppään parvekkeelta, se tunne on niin sietämätön että kuolema on pikkujuttu jos sen sillä saa lähtemään.

Ahdistus alkaa pikku hiljaa mennä ohi kun piristyn ja alan jäätyä partsilla. Sitten käyn juomassa vettä, yritän lukea kirjaa tai saada ajatuksia kasaan. On pakko sytyttää valot ja laittaa telkkari päälle, en kestä pimeää ja hiljaisuutta joita yleensä rakastan. Lopulta ehkä saan uudelleen unta.

Hereillä ei mitään ahdistuksia ole koskaan. Vähän ollut masennusta ehkä, tai surua, mutta ei mitään lamaavaa. Mistä ihmeestä tuo ahdistus voi johtua, mitä sille voi tehdä ja onko muilla samaa?