Lue keskustelun säännöt.
Pettäjille: Miksi jatkoit suhdetta pettämäsi henkilön kanssa?
22.11.2015 |
Pettämisellä en nyt tarkoita hairahdusta kännissä vaan kunnon sivusuhdetta.
Kaipaan kokemuksia pettäjiltä, jotka ovat jatkaneet suhdetta petetyn puolisonsa kanssa.
Lähinnä motiivit kiinnostaa mutta muitakin juttuja saa jakaa, esimerkiksi miten suhde on jatkunut ja kuinka tyytyväisiä olette suhteeseen ja mitä toivotte puolisoltanne.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kelpaanko kun seksiä ei ollut, mutta vain kunnolla rakastuin toiseen?
Pitkä tarina, mutta mieheni on kuitenkin hyvä mies. Meillä on lapsia. Se toinen ei halunnut suhdetta (tai ainakaan sellaista kuin minä olisin halunnut). En ole löytänyt parempaakaan. Kykenen olemaan ilman nautittavaa seksiä, olinhan jo ollut koko elämäni ennen tätä rakastumista. Mieheni kohtelee minua hyvin ja on sinut tapahtuneen kanssa (minun tunteitteni).
Kelpaa ihan hyvin :)
Meilläkin on yhteisiä lapsia mutta en tiedä onko se hyvä syy olla kenenkään kanssa yhdessä.
Aika epäimartelevaa on myös se, että joku olisi kanssani vain koska ei ole löytänyt parempaakaan.
Toivottavasti opit nauttimaan seksistä miehesi kanssa / hän tyydyttämään sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ymmärsin salasuhteen myötä rakastavani häntä.
Vierailija kirjoitti:
Koska ymmärsin salasuhteen myötä rakastavani häntä.
Tämä on tosi kiva :)
Tähän on vaikea uskoa mutta voisi olla teoriassa mahdollinen.
Mies ei kestäisi eroa, 2 itsariyritystä takana. Minä en taas kestä seksitöntä liittoa. Yksinkertaistettuna näin. Vaikka asiassa on paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kestäisi eroa, 2 itsariyritystä takana. Minä en taas kestä seksitöntä liittoa. Yksinkertaistettuna näin. Vaikka asiassa on paljon muutakin.
Mutta kestää kakkosmiehenä olemisen?
Petin miestä, koska ajattelin sen olevan lopullinen tapa päästä hänestä eroon. Olin suunnitellut jo eroa kauan, sillä vaikka rakastin miestäni, ei mieheni mielestäni välittänyt minusta tarpeeksi eikä koskaan asettanut suhdetta etusijalle käytännön asioissa, esim. omat vs yhteiset menot, kotityöt, ajankäyttö. No tosiaan petin sitten, että saisin aikaiseksi erota varmasti. Ajattelin, että olisi helpompi erota, jos en jäisi yksin vaan olisi joku johon suoraan vaihtaa (laastari). Mutta pettämisen selvittämisvaiheessa mieheni tajusikin, ettei halua menettää minua. Itse olin passiivinen asian sopimisessa, mutta hän näki todella paljon vaivaa suhteen pelastamiseksi. Tein väärin, mutta hänen reaktiostaan minun virheeseeni tajusin, että suhteemme ja minä olemme sittenkin hänelle tärkeitä. Nyt menee hyvin, koska molemmat tajuamme toistemme arvon ja uuden, entistä syvemmän sitoutumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin kolmosella. Ensimmäisen kerran todella sisäistin, että saatan menettää hänet.
Minun vieläkään vaikea analysoida itseäni mutta luulen että kotona oli miehen käytös minua kohtaan kertakaikkisesti vaan niin kauheaa, haukkumista ja alistamista että kun joku osoitti huomiota, se vain tuntui niin ihanalta ja palkitsevalta että sitä halusi lisää. Vaikka seksi ei ollut hyvää mutta sitä satunnaisesti nyt kuitenkin oli tämän sivusuhteen kanssa. Vaikka en ollut sivusuhteen äijän ainoa säätö, todellakaan en. Oli vain kiva että selkeästi nuorempi kaunis mies halusi minua ja jutella kanssani. Arvosti mielipiteitäni tai ainakin antoi minun uskoa niin. Jännitystäkin se tietenkin toi vaikka ei se tainnut olla se syy. Kotona oli vaan miehen kans niin karseeta ja itseasiassa on edelleen vaikka tämä on jo menneisyyttä, siis säädöt ja muut. Lasten vuoksi yritän mutta mieheni ei edes silitä tahi sormellakaan koske minuun , nukumme myös eri huoneissa, näin jo vuosikausia. Puhumaan hän ei lähde terapetille tai mihinkään. Hirveä lukkotilanne. Elämä tuntuu valuvan ohi. Lapset on onni ja ainoa ilo. Kunhan tämä nyt ei heitä liikaa traumatisoisi. Ei tämä ainakaan mikään paras kasvu alusta ja parisuhteen malli kyllä ole. Eli siinä syytä miksi minulla pettäminen ei jäänyt kertaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjä ei koskasn arvosta eikä rakasta muita kuin itseään, muistakaapa tämä vaikka nyt kuinka täällä lirkutellaan ja vakuutellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kelpaanko kun seksiä ei ollut, mutta vain kunnolla rakastuin toiseen?
Pitkä tarina, mutta mieheni on kuitenkin hyvä mies. Meillä on lapsia. Se toinen ei halunnut suhdetta (tai ainakaan sellaista kuin minä olisin halunnut). En ole löytänyt parempaakaan. Kykenen olemaan ilman nautittavaa seksiä, olinhan jo ollut koko elämäni ennen tätä rakastumista. Mieheni kohtelee minua hyvin ja on sinut tapahtuneen kanssa (minun tunteitteni).Kelpaa ihan hyvin :)
Meilläkin on yhteisiä lapsia mutta en tiedä onko se hyvä syy olla kenenkään kanssa yhdessä.
Aika epäimartelevaa on myös se, että joku olisi kanssani vain koska ei ole löytänyt parempaakaan.
Toivottavasti opit nauttimaan seksistä miehesi kanssa / hän tyydyttämään sinut.
Niin. Nuorena kun valitsin luulin etten ikinä muutu. Silloin seksi ei ollut tärkeää, se oli itseasiassa jopa vastenmielistä. Vieläkin inhottaa se ajatus, ettei mieheni ymmärtänyt miten vaikea asia minulle oli, olla haluton ja inhota seksiä, riippumatta siitä kenen kanssa olin. Mies taas sopeutui haluttomuuteeni, mutta silti koen itse suhteemme alun menneen tässä kohtaa niin, etten luota mieheeni - vaikea nauttia.
Asia ratkesi kun rakastuin siihen yhteen mieheen ja haluan seksiä, mutta mies tuntuu siihen väärältä. Mutta eihän se miehen vika ole. Lisäksi muuten hän on ihan hyvä ja mukava, jopa rakastettava kumppani.
Jos en haluaisi seksiä saattaisin olla ihan tyytyväisenä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vieläkään vaikea analysoida itseäni mutta luulen että kotona oli miehen käytös minua kohtaan kertakaikkisesti vaan niin kauheaa, haukkumista ja alistamista että kun joku osoitti huomiota, se vain tuntui niin ihanalta ja palkitsevalta että sitä halusi lisää. Vaikka seksi ei ollut hyvää mutta sitä satunnaisesti nyt kuitenkin oli tämän sivusuhteen kanssa. Vaikka en ollut sivusuhteen äijän ainoa säätö, todellakaan en. Oli vain kiva että selkeästi nuorempi kaunis mies halusi minua ja jutella kanssani. Arvosti mielipiteitäni tai ainakin antoi minun uskoa niin. Jännitystäkin se tietenkin toi vaikka ei se tainnut olla se syy. Kotona oli vaan miehen kans niin karseeta ja itseasiassa on edelleen vaikka tämä on jo menneisyyttä, siis säädöt ja muut. Lasten vuoksi yritän mutta mieheni ei edes silitä tahi sormellakaan koske minuun , nukumme myös eri huoneissa, näin jo vuosikausia. Puhumaan hän ei lähde terapetille tai mihinkään. Hirveä lukkotilanne. Elämä tuntuu valuvan ohi. Lapset on onni ja ainoa ilo. Kunhan tämä nyt ei heitä liikaa traumatisoisi. Ei tämä ainakaan mikään paras kasvu alusta ja parisuhteen malli kyllä ole. Eli siinä syytä miksi minulla pettäminen ei jäänyt kertaan...
Tämä kuulostaa oikeasti hirveältä. Pelkään juuri tällaista "väärää" motiivia.
Meillä on myös ollut aina "normaali" seksisuhde ei siis pitkiä kuivia kausia.
En usko myöskään että puolisoni kokisi että kohtelen häntä kaltoin ja hän on kertonut pettämisen syyksi yksinkertaisesti että koki voimakasta kemiaa tätä henkilöä kohtaan mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska olen itsekin ihastunut kahteen henkilöön suhteemme aikana tosin itse en olisi koskaan voinut tehdä tätä puolisolleni vaikka siis käynyt mielessä.
Jatkoin kun menetin salasuhteen. Salasuhde paljasti ja haukkui mut ja lohduttauduin vanhalla ja varmalla kumppanilla. Petän jatkossakin, mutta valitsen siihen toisentyyppisen henkilön, etten jää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkoin kun menetin salasuhteen. Salasuhde paljasti ja haukkui mut ja lohduttauduin vanhalla ja varmalla kumppanilla. Petän jatkossakin, mutta valitsen siihen toisentyyppisen henkilön, etten jää kiinni.
Miksi et jätä pettämääsi henkilöä? Koska rakastat häntä mutta et pysty tyytymään yhteen? Ymmärrän että vahinkoja sattuu mutta että tarkoituksella etsii salasuhdetta. Voin vain kuvitella kuinka paha olo puolisollesi tulee, jos jäät uudestaan kiinni.
Perhe, lapset, toimiva arki ja välittäminen oli syitä jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Perhe, lapset, toimiva arki ja välittäminen oli syitä jatkaa.
Mutta ei rakkaus?
Toimiva arki ja lähimmäisistä välittäminen on perusasioita, joihin jokaisen pitäisi pystyä.
Lapset rakkaudettomassa liitossa ei kuulosta lasten kannalta kivalta.
Ymmärrän kuitenkin kuitenkin, että nämä asiat merkitsevät pettäjälle silloin, kun on jäänyt kiinni vaikka nämä tai niiden menettäminen tuskin käyvät mielessä, kun ollaan pettämässä.
Miksi valitsette pettämänne henkilön sellaisten asioiden takia, jotka eivät ole painaneet vaakakupissa pettämisen aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe, lapset, toimiva arki ja välittäminen oli syitä jatkaa.
Mutta ei rakkaus?
Toimiva arki ja lähimmäisistä välittäminen on perusasioita, joihin jokaisen pitäisi pystyä.
Lapset rakkaudettomassa liitossa ei kuulosta lasten kannalta kivalta.
Ymmärrän kuitenkin kuitenkin, että nämä asiat merkitsevät pettäjälle silloin, kun on jäänyt kiinni vaikka nämä tai niiden menettäminen tuskin käyvät mielessä, kun ollaan pettämässä.
Miksi valitsette pettämänne henkilön sellaisten asioiden takia, jotka eivät ole painaneet vaakakupissa pettämisen aikana?
Kauheasti vaatimuksia, tunge se rakkaudellinen koti molempine vanhempineen nyt perseeseesi. Se on harvan saavuttama utopia. En näe syytä erota vaikka rakkaus ei niin roihuaisikaan, jos nuo mitä mainittiin ovat jo kunnossa. Kaikilla ei ole niitäkään. Ei varsinkaan silloin, jos rakkautta on, mutta ollaan esim. läheisriippuvaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe, lapset, toimiva arki ja välittäminen oli syitä jatkaa.
Mutta ei rakkaus?
Toimiva arki ja lähimmäisistä välittäminen on perusasioita, joihin jokaisen pitäisi pystyä.
Lapset rakkaudettomassa liitossa ei kuulosta lasten kannalta kivalta.
Ymmärrän kuitenkin kuitenkin, että nämä asiat merkitsevät pettäjälle silloin, kun on jäänyt kiinni vaikka nämä tai niiden menettäminen tuskin käyvät mielessä, kun ollaan pettämässä.
Miksi valitsette pettämänne henkilön sellaisten asioiden takia, jotka eivät ole painaneet vaakakupissa pettämisen aikana?
Toimit niin tai näin ja aina jonkun mielestä teet väärin. Yleensä tällä palstalla meuhkataan, että lasten takia pitäisi sitoutua parisuhteeseen ja avioero on vahingollista lapsille. Nyt sitten rakkaudettomassa liitossa lapsi kärsii...
Liittoni ei ole rakkaudeton, mutta ei niin intohimoinen kuin salasuhteeni. Kärsiikö lapset siitä? Tuskin. Olet väärässä myös siinä, etteikö lapset ja puoliso kävisi mielessä pettämisen hetkellä. Sehän tilanteesta tekeekin niin raastavan, kun tapaa suuren rakkauden sopimattomalla hetkellä ja toisessa vaakakupissa on perhe, lapset ja puoliso, josta kuitenkin välittää.
En jatkanut.
Suhde ja avioliitto oli jo pitkään ollut siinä tilassa että kumpikin halusi erota. Arki ei sujunut, emme koskaan viettäneet aikaa yhdessä, saatoimme olla viikon puhumatta toisillemme, olimme eri mieltä kaikesta, seksiä ei tietenkään ollut enää vuoteen. Elämä oli kamalan stressaavaa koska kotona oli niin kamalan painostava ilmapiiri.
Petin ja sivusuhde kesti vähän aikaa. Jäin kiinni ja ero tuli. Ero olisi tullut kyllä muutenkin.
Eihän tuota pettämistä voi millään selitellä, mutta koska olemme ihmisiä, teemme myös virheitä. Ihminen kaipaa ja tarvitsee huomiota ja hyväksyntää. Harva pettää hyvässä ja toimivassa suhteessa.
En tiedä kelpaanko kun seksiä ei ollut, mutta vain kunnolla rakastuin toiseen?
Pitkä tarina, mutta mieheni on kuitenkin hyvä mies. Meillä on lapsia. Se toinen ei halunnut suhdetta (tai ainakaan sellaista kuin minä olisin halunnut). En ole löytänyt parempaakaan. Kykenen olemaan ilman nautittavaa seksiä, olinhan jo ollut koko elämäni ennen tätä rakastumista. Mieheni kohtelee minua hyvin ja on sinut tapahtuneen kanssa (minun tunteitteni).