Onko mitään etua siinä, että on "tunneihminen" verrattuna ns. rationaalisesti käytttäytyvään?

Kaikki ihmiset ovat sekä tunne- että rationaalisia toimijoita. Tunteet ja järkeily (jokainen määrittelee järkevyyden omien tavoitteittensa ja tilanteen mukaan!) yhdistävät ihmisiä.

Jokaisen ihmisen täytyy yleensä työskennellä itsensä kanssa niissä asioissa, joissa ei ole luontaisesti taitava. Se, että jokin asia tuntuu itsestä oikealta, kun ei kerro vielä mitään siitä miten asiat ovat ja miltä ne tuntuvat toisista ihmisistä. 

Ei rationaalisuutta ja tunteella reagoimista voi erottaa toisistaan eikä arvottaa, ne täydentävät toisiaan. Jokaisen pitää siinä omassa reagoinnissaan ja käytöksessään löytää se keskitie, että tulee toimeen toisten kanssa ja pystyy tekemään vastuullisia päätöksiä.

Komppaan näitä aiempia kommentteja. Sanoisin, että tunneihmisiksi itsensä määrittelevillä on se etu, että he ainakin ymmärtävät toimivansa tunteella. On paljon ihmisiä, jotka väittävät toimivansa aina rationaalisesti, mutta käytös ei kestäkään minkäänlaista kriittistä tarkastelua sen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan näitä aiempia kommentteja. Sanoisin, että tunneihmisiksi itsensä määrittelevillä on se etu, että he ainakin ymmärtävät toimivansa tunteella. On paljon ihmisiä, jotka väittävät toimivansa aina rationaalisesti, mutta käytös ei kestäkään minkäänlaista kriittistä tarkastelua sen suhteen.

Näinhän se usein menee. Monet rationaaliseksi itsensä mieltävät suhtautuvat moniin asioihin intohimoisesti, niin että eivät pysty tarkastelemaan niitä neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen toimii enemmän tunteidensa pohjalta, eikö se tarkoita että hän toimii intuitiivisesti? Intuitiohan on tunne siitä, että jokin asia on niin tai näin, vaikkemme kykenisikään sitä heti perustelemaan. Rationaalisuutta arvostetaan nykyään hirveästi, mutta monesti äärimmäisen rationaaliset ihmiset ovat aika kömpelöitä ihmisten seurassa. Johtuuko se siitä, että "rationaalinen" ihminen joutuu perustelemaan jokaisen ajatuksensa ja tekonsa ensin itselleen älyllisesti - ja siten aivot joutuvat raksuttamaan pitkän aikaa - ja sosiaaliset tilanteet ehtivät kuivua kokoon ennen kuin mitään järkevää ajatusta ehtii syntyä?

Aah, uusi versio klassisesta kaunis ei voi olla älykäs -viisaudesta. Jos sinulle tulee parempi mieli ja kevyt ylemmyydentunto tuollaisesta tuulesta tempaisemastasi kuvitelmasta, niin pidä toki kiinni siitä.

Jos "tunneihminen" on sama asia kuin impulsiivisuus, niin järjen käyttäminen on huomattavasti eduksi elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen toimii enemmän tunteidensa pohjalta, eikö se tarkoita että hän toimii intuitiivisesti? Intuitiohan on tunne siitä, että jokin asia on niin tai näin, vaikkemme kykenisikään sitä heti perustelemaan. Rationaalisuutta arvostetaan nykyään hirveästi, mutta monesti äärimmäisen rationaaliset ihmiset ovat aika kömpelöitä ihmisten seurassa. Johtuuko se siitä, että "rationaalinen" ihminen joutuu perustelemaan jokaisen ajatuksensa ja tekonsa ensin itselleen älyllisesti - ja siten aivot joutuvat raksuttamaan pitkän aikaa - ja sosiaaliset tilanteet ehtivät kuivua kokoon ennen kuin mitään järkevää ajatusta ehtii syntyä?

Aah, uusi versio klassisesta kaunis ei voi olla älykäs -viisaudesta. Jos sinulle tulee parempi mieli ja kevyt ylemmyydentunto tuollaisesta tuulesta tempaisemastasi kuvitelmasta, niin pidä toki kiinni siitä.

Reaktiostasi päätellen miellät itsesi rationaaliseksi ihmiseksi. Hyökkäsit kuitenkin ap:n persoonaan, sen sijaan että olisit esittänyt oman näkemyksesi. Reaktiosi taitaa vahvistaa käsitystä, että kaikki olemme tunteellisia ja rationaalisia yhtä aikaa.