Häät kesällä 2016 - miestä on alkanut ahdistamaan - mitä tehdä?

piilota sen avaimet jos kiukuttelee.

Hyvä teidän suhde kun kommunikaatioyhteys ei pelaa.

Miehelläsi on itsetutkiskelun paikka ja on alkanut arvottamaan elämäänsä uudelleen.

Sinulle on kuitenkin kaikkein tärkeintä elämässäsi se, että saat leikkiä YHDEN prinsessapäiväsi prinsessaleikkiäsi?

Miehesi todellakin ansaitsisi paljon paremman puolison itselleen, ei egomaanista prinsessaleikkejä leikkivää omaan napaan tuijottajaa.

Ahdistaako avioituminen vai häät?

Mä en olisi pystynyt menemään ikinä naimisiin, jos olisi pitänyt järjestää jotkut juhlat. Ahdistava ajatus olla toisten pällisteltävänä.

Avioiduttiin kahdestaan maistraatissa.

Todistajatkin tuli sieltä.

N31

Vierailija kirjoitti:

Hyvä teidän suhde kun kommunikaatioyhteys ei pelaa.

Mieshän on tuossa puhunut, prinsessa on nyt allapäin, eikä hyväksy sitä että homma on jäissä.

Miesten kanssa kannattaa mennä naimisiin melko pian kosinnan jälkeen. Meillä mies kosi maaliskuussa ja olisin halunnut juhannushäät, hän ei vielä silloin ollut valmis avioliittoon. Ehdotin sitten että mennään seuraavan vuoden juhannuksena mutta 10kk kosinnasta joulun aikoihin hän sanoi että on valmis menemään naimisiin niin menimme sitten 22.12 naimisiin.

Kyllä minuakin ahdistaisi. En itse pitänyt suuria häitä valmisteluineen, koska silloin tuntuu, että koko asiasta tehdään niin iso ja pitäis olla varma että tän henkilön kanssa loppuelämän sitten varmasti on. Entäs jos niihin isoihin häihin suhteutettuna se oma fiilis ei ole aina niin voimakas. Silloin tuntuu, että on joutunut johonkin tunneliin tai putkeen josta ei ole poispääsyä ja siellä päässä häämöttää nämä monster häät ja sitten joku tila, jossa ei ole varma haluaako olla. Ahdistaisi, ja tulisi mieleen, että entäs kaikki mun haaveet ja toiveet, pääsenkö ikinä ulkomaille, vai haluuko se heti perään perheen ja sitten olen jumissa loppuelämäni... 

Perukaa häät. Voi yhdessä olla ilman naimisiinmenoakin, ja sen voi tehdä joskus myöhemmin. Älä aseta niille häille niin massiivista merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi on itsetutkiskelun paikka ja on alkanut arvottamaan elämäänsä uudelleen.

Sinulle on kuitenkin kaikkein tärkeintä elämässäsi se, että saat leikkiä YHDEN prinsessapäiväsi prinsessaleikkiäsi?

Miehesi todellakin ansaitsisi paljon paremman puolison itselleen, ei egomaanista prinsessaleikkejä leikkivää omaan napaan tuijottajaa.

Häämme ovat hyvin pienimuotoiset, ei todellakaa mitkään prinssi- ja prinsessapäivät jossa saisin elää jotakin barbileikkiä uudelleen. Töykeää tulla väittämään mitään tuollaista kun asia ei käy mistään ilmi.

Itselleni naimisiinmeno on eräänlainen etappi suhteessa - sellainen jonka haluaisin saavuttaa juuri tämän miehen kanssa.

Mies halusi häät "kauas tulevaisuuteen" mutta ei varmaan ajatellut että aloitat jo hyvissä ajoin häähössötyksen.

Itsellä sama kuin nelosella! Avioliitto täysin ok, häät aivan hirveä ajatus. Olin pitkään siinä uskossa että mies ei halua naimisiin, koska hän suhtautui hyvin ahdistuneesti kun puhuimme naimisiinmenosta. Kun kerroin hänelle omasta suhtautumisestani häihin (eli juhlaan) niin hän ymmärsi naimisiinmenon ja sen juhlan olevan eri asioita ja homma oli heti selvä, mentiin naimisiin parin kk:n päästä kahdestaan maistraatissa, todella hyvillä fiiliksillä. Mekään emme ottaneet ketään mukaan, käytimme maistraatin todistajia.

Kysypä ap tarkalleen mikä miestä ahdistaa, juhlat ja esilläoleminen, rahanmeno tms, vai sitten itse sitoutuminen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kosi maaliskuussa ja olisin halunnut juhannushäät, hän ei vielä silloin ollut valmis avioliittoon.

What, mies kosii eikä ole valmis naimisiin? :D Öh. Ja kyseessä vielä vissiin sinänsä tosissaan olevat ihmiset (naimishommat ajankohtaisia kuitenkin), eikä mitkään teinikihlat. No, sillälailla. Meitä on näköjään moneen junaan.

Kriisitilanteet saavat aina ihmiset katsomaan elämää toisesta näkökulmasta. Siksi kuolemantapaukset ja keski-iät saavat aikaiseksi työpaikan vaihtoja ja avioeroja.

Miehesi on läpikäynyt kriisin. Jos hän on -+30 v, niin sitä kutsutaan itsenäistymiskriisiksi. Tällöin ihminen vasta lopullisesti on aikuinen.

Sinun kannaltasi on toki surullista, jos mies onkin huomannut haluavansa elämältä jotain muuta. Mutta elämä on.... Jatkuvaa muutosta. Onni on se ihmissihde, jossa muututaan samaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Miesten kanssa kannattaa mennä naimisiin melko pian kosinnan jälkeen.

Me oltiin kihloissa rapiat kolme vuotta ennen avioitumista. En tiedä miten vaikuttaa asiaan.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kosi maaliskuussa ja olisin halunnut juhannushäät, hän ei vielä silloin ollut valmis avioliittoon.

 

What, mies kosii eikä ole valmis naimisiin? :D Öh. Ja kyseessä vielä vissiin sinänsä tosissaan olevat ihmiset (naimishommat ajankohtaisia kuitenkin), eikä mitkään teinikihlat. No, sillälailla. Meitä on näköjään moneen junaan.

Jotkut miehet haluavat että naisella on sormus merkiksi että ovat parisuhteessa mutta eivät silti halua naimisiin. Tunnen monta avoparia jotka ovat olleen kymmenenkin vuotta naimisissa.

Pahoittelen, mutta on tainnut ukkeli tulla toisiin ajatuksiin... Itse kuristaisin siitä totuuden pihalle.

Miehesi pohtii nyt elämäänsä, mikä on luonnollista suuren päätöksen (naimisiinmeno) kynnyksellä. On tervettäkin miettiä onko tämä nyt sitä mitä haluan, olenko elämässäni tyytyväinen ja minne olen menossa.

Se että miestäsi ahdistaa kertoo siitä että hän ei ehkä osaa tuota tärkeää pohdiskelua tehdä, vaan pelkää koko prosessia ja huomaavansa olevansa pettynyt itseensä ja elämäänsä.

Nyt pitäisi uskaltaa antaa itsensä ajatella niitä ahdistaviakin ajatuksia eikä mennä lukkoon. Rohkaise miestäsi viemään pohdiskelunsa loppuun, sen sijaan että velloo ahdistuksessa. Ajatukset eivät vielä satuta, ne ovat vain ajatuksia, ja vielä hyvin normaaleja ajatuksia häitä suunnittelevalle!

Meillä olisi tyssännyt naimisiinmeno ihan itse hääjuhlan takia, jonka vuoksi mentiinkin maistraatissa naimisiin. Ihan vaan niin, että meidän vanhemmat ja siskot oli paikalla. Voisiko miehelläsikin olla kyse ihan vain juhlien aiheutamasta paineesta?

Olin tulossa kirjoittamaan aivan samaa kuin nro 4, eli ahdistaako miestä hääjuhlien järjestäminen vai itse avioliittoon astuminen ja sitoutuminen. Toisaalta, minusta on jonkin verran ihan luonnollistakin "ahdistua" ja jännittää häitä ja avioliittoa. 

Meillä kun lyötiin hääpäivä toissa kesänä lukkoon, eli kun kirkko oli varattu, niin mies meni myös vaikeaksi ja ikään kuin alkoi jännittämään. Hän jännitti enemmän itse naimisiinmenoa, ei juhlien järjestämistä. Ehkä asia jotenkin konkretisoitui ja siitä iski pieni paniikki? Epäilystä ei kuitenkaan ollut kummallakaan siitä, että aiomme sitoutua toisiimme ja tuo vaihe meni omalla miehellä nopeasti ohi. Enemmän itse loukkaannuin asiasta, että miten kehtaakin epäillä, itsehän hän minua kosi jne... Onneksi eräs ystäväni puhui minulle järkeä ja sanoi että tuollainen käytös on aivan normaalia, hänen miehellä oli samanlaista epäilyä vaikka naimisiin hänkin halusi mennä.

Onhan se avioliitto niin iso asia elämässä, että luonnollista miehen(kin) on sitä jännittää ja ehkä epäröidäkin, vaikka muuten ei olisikaan mitään epäilystä siitä, että haluaa olla kyseisen naisen kanssa. Toivotaan että miehesi jännittää vain juhlia tai kyse on tällaisesta väliaikaisesta panikoinnista. :)

- Kesän 2015 morsian N25

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa kirjoittamaan aivan samaa kuin nro 4, eli ahdistaako miestä hääjuhlien järjestäminen vai itse avioliittoon astuminen ja sitoutuminen. Toisaalta, minusta on jonkin verran ihan luonnollistakin "ahdistua" ja jännittää häitä ja avioliittoa. 

 

Meillä kun lyötiin hääpäivä toissa kesänä lukkoon, eli kun kirkko oli varattu, niin mies meni myös vaikeaksi ja ikään kuin alkoi jännittämään. Hän jännitti enemmän itse naimisiinmenoa, ei juhlien järjestämistä. Ehkä asia jotenkin konkretisoitui ja siitä iski pieni paniikki? Epäilystä ei kuitenkaan ollut kummallakaan siitä, että aiomme sitoutua toisiimme ja tuo vaihe meni omalla miehellä nopeasti ohi. Enemmän itse loukkaannuin asiasta, että miten kehtaakin epäillä, itsehän hän minua kosi jne... Onneksi eräs ystäväni puhui minulle järkeä ja sanoi että tuollainen käytös on aivan normaalia, hänen miehellä oli samanlaista epäilyä vaikka naimisiin hänkin halusi mennä.

 

Onhan se avioliitto niin iso asia elämässä, että luonnollista miehen(kin) on sitä jännittää ja ehkä epäröidäkin, vaikka muuten ei olisikaan mitään epäilystä siitä, että haluaa olla kyseisen naisen kanssa. Toivotaan että miehesi jännittää vain juhlia tai kyse on tällaisesta väliaikaisesta panikoinnista. :)

- Kesän 2015 morsian N25

Jotain tällaista toivoisinkin tilanteen olevan. Olemme puhuneet nyt asiasta muutamia kertoja ja olen kyllä ymmärtäväinen miestä kohtaan - en todellakaan halua väkisin toista repiä naimisiin, koska naimisiinmenon täytyy olla kummankin päätös jota kumpikin haluaa. Se vain tuntuu pahalta kun asia jota alussa kumpikin on kovasti halunnut, ja jota minä edelleen haluaisin, on miehelle nyt ahdistava paikka. Miehen ahdistus tietysti aiheuttaa minussakin ajatuksia - mitä jos hän ei haluakaan avioitua kanssani? Olenko tehnyt jotain väärin, onko vika minussa? Onko hän alkanyt kyseenalaistamaan suhdettamme? jne...

Olen aivan päätä myöten rakastunut tähän mieheen, en ole koskaan tuntenut kenenkään kanssa tällaista yhteenkuuluvuutta.

Häät juhlana ja niiden järjestely näyttävät ainakin häntä ahdistavan - olemme kumpikin yhdessä päättäneet ettemme halua valtavia prinssi/prinsessajuhlia. Kummankin mielestä sellaiset juhlat olisivat ahdistavat ja vähän kulissimaiset. Suunnittelemissamme pienissä ulkojuhlissa on tarkoitus olla vain kummankin perheet ja muutama ystävä joiden kanssa syödään lämmintä ruokaa, kakkua ja otetaan skumppaa. Ei missään nimessä hääleikkejä. Kirkkoon emme mene, vaan vihkiminen olisi maistraatissa.

Täällä palstalla kaivetaan ja halutaan näköjään aina olettaa asiat tosi kummallisen vinkkelin kautta, ei millään inhimillisellä tavalla vaan kummallisten ja ilkeiden stereotypioiden läpi.

-ap

Kukas mies nyt haluaisi tossa iässä olla loppuelämänsä saman naisen kanssa. En ihmettele ahdistuneisuutta yhtään.