Häät kesällä 2016 - miestä on alkanut ahdistamaan - mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi on itsetutkiskelun paikka ja on alkanut arvottamaan elämäänsä uudelleen.

Sinulle on kuitenkin kaikkein tärkeintä elämässäsi se, että saat leikkiä YHDEN prinsessapäiväsi prinsessaleikkiäsi?

Miehesi todellakin ansaitsisi paljon paremman puolison itselleen, ei egomaanista prinsessaleikkejä leikkivää omaan napaan tuijottajaa.

Eipä tätä voisi enää paremmin sanoa. Joillekin naisille todellakin tärkeintä on ne häät. Minä minä minä olen prinsessa, hinnalla millä hyvänsä.

Laittakaa ne Disney-leffat hetkeksi pois ja ajatelkaa niin kuin aikuiset ihmiset. :D

Jos mies on hieman vanhempi veikkaan keski-iän kriisiä. Tuo ulkomailla asuminen viittaisi siihen. Jos sellaista on niin ne häät ovat todellakin sivuseikka ja ymmärrettävästi ei kiinnostusta niihin ole. Keski-iän kriisissä kun kyseenalaistuvat kaikki elämänvalinnat. Sivuseikkana kummastelen pitkää tietoista kihlausaikaa? Moni suhde ajautuu loppuun jo tuossa ajassa. Kannattaisi takoa kun rauta on kuuma, nimim. kihloissa kaksi viikkoa. 

Nyt näyttää riehuvan erityisen monta mt-ongelmaista ja naisvihamielistä kirjoittajaa tällä palstalla, hyökkäävät joka ketjussa :)

Teillä taitaa kummallakin olla ongelmia. Turhaan menette naimisiin jos nyt jo harmittaa. Asiat eivät parane kun olette naimisissa ja varmaan päädytte eroon. Kannattaa ehkä nyt laittaa poikki eikä hieroa asioita ja menettää elämä kuten minä tein vuosikymmeniä. 

Jos aiotte pitää noin pienet ha simppelit häät niin miksi häähössötys on jo käynnissä?

Vierailija kirjoitti:

Nyt näyttää riehuvan erityisen monta mt-ongelmaista ja naisvihamielistä kirjoittajaa tällä palstalla, hyökkäävät joka ketjussa :)[/quote

 

 

Prinsessa ei saa tahtoaan läpi ja kaikki mene niin kuin pirttihirmu sanoo = naisvihaa?

Lueskele Johanna Tukiaisen blogia, sekin on prinsessaharhainen egomaanikko,

joka näkee salaliittoja , kateutta ja vihaa itseään kohtaan joka puolella , eikä hänessä itsessään ole koskaan mitään vikaa.

 

Sama pätee 99% palstan naisiin.

Pakko ei ole elämässä kuin kuolla. Mieltään saa muuttaa niin pienissä kuin isoissa asioissa. Sinulle ap se ei välttämättä ole kivaa, mutta ajattele positiivisesti: parempi nyt kuin viikkoa ennen häitä. Kyllä kosinnankin jälkeen voi mieli muuttua, ihan samalla tavalla kuin naimidiinmenon jälkeenkin voi mieli muuttua ja haluaa erota. Anna miehesi miettiä rauhassa ja lopeta hössöttäminen. Odota , mitä hän päättää. Jos hän on huomannut haluavansa elämältä jotain muuta, sille ei voi mitään. Paska mäihä.

mä en peruisi häitä vielä. Jos tilanne paraneekin, on tosi vaikea saada juhlapaikkoja ym järjestettyä :)

Tsemppiä!

Niin voi käydä, että huomaa haluavansa eri asioita. Mutta älä jatka suhdetta, jos mies sanoo "en halua erota, en vain halua naimisiin".

On toki ihmisiä, jotka eivät naimisiinmenosta perusta, mutta mies ei ole aiemminkaan kuulunut tähän kastiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa kirjoittamaan aivan samaa kuin nro 4, eli ahdistaako miestä hääjuhlien järjestäminen vai itse avioliittoon astuminen ja sitoutuminen. Toisaalta, minusta on jonkin verran ihan luonnollistakin "ahdistua" ja jännittää häitä ja avioliittoa. 

 

Meillä kun lyötiin hääpäivä toissa kesänä lukkoon, eli kun kirkko oli varattu, niin mies meni myös vaikeaksi ja ikään kuin alkoi jännittämään. Hän jännitti enemmän itse naimisiinmenoa, ei juhlien järjestämistä. Ehkä asia jotenkin konkretisoitui ja siitä iski pieni paniikki? Epäilystä ei kuitenkaan ollut kummallakaan siitä, että aiomme sitoutua toisiimme ja tuo vaihe meni omalla miehellä nopeasti ohi. Enemmän itse loukkaannuin asiasta, että miten kehtaakin epäillä, itsehän hän minua kosi jne... Onneksi eräs ystäväni puhui minulle järkeä ja sanoi että tuollainen käytös on aivan normaalia, hänen miehellä oli samanlaista epäilyä vaikka naimisiin hänkin halusi mennä.

 

Onhan se avioliitto niin iso asia elämässä, että luonnollista miehen(kin) on sitä jännittää ja ehkä epäröidäkin, vaikka muuten ei olisikaan mitään epäilystä siitä, että haluaa olla kyseisen naisen kanssa. Toivotaan että miehesi jännittää vain juhlia tai kyse on tällaisesta väliaikaisesta panikoinnista. :)

- Kesän 2015 morsian N25

Jotain tällaista toivoisinkin tilanteen olevan. Olemme puhuneet nyt asiasta muutamia kertoja ja olen kyllä ymmärtäväinen miestä kohtaan - en todellakaan halua väkisin toista repiä naimisiin, koska naimisiinmenon täytyy olla kummankin päätös jota kumpikin haluaa. Se vain tuntuu pahalta kun asia jota alussa kumpikin on kovasti halunnut, ja jota minä edelleen haluaisin, on miehelle nyt ahdistava paikka. Miehen ahdistus tietysti aiheuttaa minussakin ajatuksia - mitä jos hän ei haluakaan avioitua kanssani? Olenko tehnyt jotain väärin, onko vika minussa? Onko hän alkanyt kyseenalaistamaan suhdettamme? jne...

Olen aivan päätä myöten rakastunut tähän mieheen, en ole koskaan tuntenut kenenkään kanssa tällaista yhteenkuuluvuutta.

Häät juhlana ja niiden järjestely näyttävät ainakin häntä ahdistavan - olemme kumpikin yhdessä päättäneet ettemme halua valtavia prinssi/prinsessajuhlia. Kummankin mielestä sellaiset juhlat olisivat ahdistavat ja vähän kulissimaiset. Suunnittelemissamme pienissä ulkojuhlissa on tarkoitus olla vain kummankin perheet ja muutama ystävä joiden kanssa syödään lämmintä ruokaa, kakkua ja otetaan skumppaa. Ei missään nimessä hääleikkejä. Kirkkoon emme mene, vaan vihkiminen olisi maistraatissa.

Täällä palstalla kaivetaan ja halutaan näköjään aina olettaa asiat tosi kummallisen vinkkelin kautta, ei millään inhimillisellä tavalla vaan kummallisten ja ilkeiden stereotypioiden läpi.

-ap

Ja silti ensimmäisessä viestissäsi sanoit, että suunnittelussa on mm. häiden teema/tyyli! Ei pienimuotoisissa, sukulaisten kesken juhlittavissa häissä ole mitään teemaa tai tyyliä. Niihin kokoonnutaan, niissä syödään ja juodaan, nostellaan parit maljat ja jutellaan mukavia. Ei sellainen vaadi mitään tyyliä eikä varsinkaan teemaa! Olisiko tuo juttu se, joka saa miehesi piikit pystyyn ja halun paeta paikalta? Se minulle nyt ensimmäiseksi tuli mieleen.

Jännä juttu, että jos nainen tykkää pistää kivat kemut pystyyn vähän ajatuksenkin kanssa, niin se tarkoittaa automaattisesti ahdistavia prinsessajuhlia. Toki niitä haihattelevia prinsessoja on, mutta onhan se outoa jos ei voi häitä juhlia kivasti kun kuitenkin on kyse niinkin isosta ja kauniista asiasta kuin avioliitto rakastamansa ihmisen kanssa. Ihmekään, että kaikkia masentaa kun juhlistakin pitää niin kauhea ahdistus saada päälle. Tsemppiä ap. Toivottavasti asia selkenee jotenkin. Älä nyt kuitenkaan jää tuollaiseen suhteeseen jos mies päättää kokonaan perua avioitumisen muttei halua myöskään erota. Avioliitto on kuitenkin niin merkittävä turva sekä täysin normaali asia rakastavassa suhteessa.

Hääjuhlapelolta kuulostaa. Sinä hössötät ja miehestä tuntuu, ettei se ole sitä mitä hän haluaa ja ahdistuu ajatuksestakin olla ison populan silmätikkuna.  Mieti, kumpaa haluat, avioliittoa teidän kahden kesken vai suuria kalaaseja.

Niin, oikeasti tämä on arvailua. Jutelkaa asiasta. Mutta älä herran tähden näytä, että kaikki nousee tai kaatuu sen mukaan, pidättekö ne isot hääjuhlat vai käyttekö pikaisesti maistraatissa.

Joillekin ihmisille - kuten itselleni - suuret päätökset aiheuttavat aina jonkinasteista ahdistusta ja itsetutkiskelua. Olin itse ahdistunut mieheni kosiessa, ja seuraavan kerran ahdistuin ennen häitämme. Samoin esimerkiksi asunnon osto ym. ovat saaneet minut miettimään useammin kuin kerran "onko tämä sittenkään sitä mitä haluan, voiko tämän päätöksen perua, entä jos valitsen väärin?". Näissä tilanteissa olen kuitenkin onnistunut kuuntelemaan järjen ääntä ja muistuttamaan itselleni, että oikeasti haluan naimisiin juuri tämän miehen kanssa (vaikkei siltä juuri sillä hetkellä tuntuisikaan), tai haluan ostaa oman asunnon.  

Ehkä miehesi tuntee ahdistusta, koska naimisiinmeno on iso päätös ja tuntuu helposti lopulliselta, vaikka eihän se sitä tietysti välttämättä ole. Jos miehesi on suunnilleen samanikäinen kuin sinä, voi lisämausteena olla myös jonkinlainen kolmenkympin kriisi: mies miettii "Tässäkö tämä nyt sitten on?". Miehestäsi voi tuntua, että nyt viimeistään "nuoruus" jää taakse ja vapaus samaten. Oikeastihan miehesi on jo päättänyt sitoutua sinuun ja yhteiseen tulevaisuuteenne alkamalla seurustelemaan kanssasi ja kihlautumalla - naimisiinmeno ei oikeasti muuta asiaa muuten kuin paperilla.

Pyydä miestäsi miettimään, mistä hänen ahdistumisensa voisi johtua. Jos miehestä todella tuntuu siltä, että hän ei haluakaan olla kanssasi, olisi parempi perua kaikki nyt. Mutta miehenkin olisi hyvä tiedostaa, että ahdistus ei aina kerro siitä, että päätös on väärä: se kertoo vain, että ihmistä pelottaa isoksi mieltämänsä elämänmuutoksen edessä. Itse voit puolestasi koettaa ymmärtää, että miehen ahdistus ei ole merkki siitä, että hän ei rakasta sinua tai ei halua olla kanssasi.

Meillä toimi hääahdistukseen se, että menimme kahdestaan maistraattiin kertomatta siitä muille ja järjestimme juhlat jälkikäteen. Toki silloinkin tunsin lievää ahdistusta, mutta huomattavasti vähäisempää kuin jos olisin joutunut vannomaan ikuista rakkautta vaikka vain pienenkin yleisön edessä. Näin jälkikäteen ajatellen lähinnä ihmettelen, miten saatoinkin silloin ahdistua asiasta. Mutta ihmismieli on kumma.

Ok, vaikka häät olisivat pienimuotoiset, niin jos jotain teemaa aletaan miettiä vuotta aiemmin, niin kyllä se voi ahdistaa. Ainakin minua ahdistaisi. Toki jos pitää vaikka valtavista ja pitkään suunnitelluista juhlista, niin on sekin minusta ok, mutta ei sellaiseen voi toista pakottaa.

Juhlat ahdistaa,ei sinänsä avioliitto.

Aika ajoissa olet alkanut häistä hössöttämään, ottaen huomioon että kyseessä on pieni tilaisuus ja hääkirkon varaamisenkaan suhteen ei olisi tarvinnut aloittaa suunnitteluja niin ajoissa. Mitä jos miestä ahdistaa se suunnittelu ja hössötys? Jos hän pelkää että sinun suunnitelmasi ja toiveesi hääjuhlan suhteen paisuvat mitä enemmän niitä suunnittelet?

Toki monet haluavat suunnitella viimeisen päälle kaiken, mutta puolisosta se saattaa tuntua siltä, että koko elämä on yksiä häitä, jos toinen asialle pitkäksi aikaa omistautuu. Jospa miehesi kokee että teillä ei ole enää tilaa ns. tavalliselle elämälle riittävästi, jos sinä käytät vapaa - aikaasi paljon häiden suunnitteluun? Jos hän itse kokee, että pienimuotoiset pirskeet saisi aikaan vähemmälläkin omistautumisella?

Ap, valitse näistä.

I JSSAP

II Sillä on jo toinen katsottuna.

III Suhteen huuma on haihtunut ja elätte/miehesi elää 3, 5 tai 7 vuoden kriisiä.

IV Häähössötys vie miehesi voimat ja alkaa koko toimitus ahdistaa. Vertailuna voin todeta, että joulu tulossa ja taas pitää ottaa kantaa kaiken maailman asioihin, ruokiin, tarjoiluihin ja vierailuihin ja olla mukana kun levollista joulua valmistellaan kiihtyvällä tahdilla lopuksi veren maku suussa. Nyt alkoi ahdistamaan meikäläistäkin kun muisti, että  joulu on naisten suunnittelema minuuttiaikataulutettu perinnejuhla, joka aiheuttaa stressiä, kiirettä ja ahdistusta. 

Vierailija kirjoitti:

Ok, vaikka häät olisivat pienimuotoiset, niin jos jotain teemaa aletaan miettiä vuotta aiemmin, niin kyllä se voi ahdistaa. Ainakin minua ahdistaisi. Toki jos pitää vaikka valtavista ja pitkään suunnitelluista juhlista, niin on sekin minusta ok, mutta ei sellaiseen voi toista pakottaa.

Häiden suunnitteluksi luokittelen jo sen kun aloimme pohtimaan alunperinkin minkälaisia hääjuhlia haluamme ihan ajatuksen tasolla - ja tähän mennessä häidemme suunnittelu on ollut luokkaa, mietitäänpäs parin kuukauden välein yhtenä-kahtena iltana asiaa ja jos on tullut matkan varrella uusia ideoita mieleen jostain niin jaetaan ne ja kirjataan ylös tietokoneella olevaan suunnitelmien ja ideoiden listaan. Ihan rauhallisesti ollaan edetty ja saatu muovattua siinä pikkuhiljaa juhlista lopulta sen oloiset kuin haluamme. Aluksi ideointi oli aika hukassa kun ei oikein oltu varmoja kumpikaan että minkälaiset juhlat olisivat ja missä.

Joku aiemmissa viesteissä alkoi höyrytä että ettäs kehtasin sanoa että olemme miettineet pienimuotoiseen juhlaamme teemaa - herranjumala :D Anteeksi vain, kyllä minun mielestä pienimuotoisia juhliakin on hyvä suunnitella sen verran, että on vaikka olemassa yksi teema jonka mukaan on helppo sitten valita se pienikin koristelu ja tarjoilu jota pienissä juhlissamme on. Olen kyllä itse pitänyt aiemmin esimerkiksi tuparit tai synttärijuhlat ystävien kesken, joissa on ollut teema, ja ai kamala, olen myös itse ollut muidenkin pienissä teemoitetuissa juhlissa. Mutta ainiin, pienimuotoisissa häissähän tämä on kiellettyä.

Täällä halutaan selvästi ymmärtää että olen täysin nutcase häähöperö joka höyryää jatkuvasti aiheesta ja elää päivittäin pelkästä häiden suunnittelusta :D AV ei koskaan petä

-AP

Niin, ainahan täällä av:lla haukutaan aloittaja. Jos SINÄ olisit kirjoittanut alkaneesi ahdistua häistä/naimisiinmenosta ja sulhosi innolla suunnittelisi häitä, mikään ei raadin mielestä olisi tärkeämpää kuin suunnitella huolella häät pienintä kukan terälehteä myöten jo kolme vuotta aiemmin ;) Mutta totta puhuen ei ongelmaasi taida auttaa kuin juttelu sen sulhon kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, vaikka häät olisivat pienimuotoiset, niin jos jotain teemaa aletaan miettiä vuotta aiemmin, niin kyllä se voi ahdistaa. Ainakin minua ahdistaisi. Toki jos pitää vaikka valtavista ja pitkään suunnitelluista juhlista, niin on sekin minusta ok, mutta ei sellaiseen voi toista pakottaa.

Häiden suunnitteluksi luokittelen jo sen kun aloimme pohtimaan alunperinkin minkälaisia hääjuhlia haluamme ihan ajatuksen tasolla - ja tähän mennessä häidemme suunnittelu on ollut luokkaa, mietitäänpäs parin kuukauden välein yhtenä-kahtena iltana asiaa ja jos on tullut matkan varrella uusia ideoita mieleen jostain niin jaetaan ne ja kirjataan ylös tietokoneella olevaan suunnitelmien ja ideoiden listaan. Ihan rauhallisesti ollaan edetty ja saatu muovattua siinä pikkuhiljaa juhlista lopulta sen oloiset kuin haluamme. Aluksi ideointi oli aika hukassa kun ei oikein oltu varmoja kumpikaan että minkälaiset juhlat olisivat ja missä.

Joku aiemmissa viesteissä alkoi höyrytä että ettäs kehtasin sanoa että olemme miettineet pienimuotoiseen juhlaamme teemaa - herranjumala :D Anteeksi vain, kyllä minun mielestä pienimuotoisia juhliakin on hyvä suunnitella sen verran, että on vaikka olemassa yksi teema jonka mukaan on helppo sitten valita se pienikin koristelu ja tarjoilu jota pienissä juhlissamme on. Olen kyllä itse pitänyt aiemmin esimerkiksi tuparit tai synttärijuhlat ystävien kesken, joissa on ollut teema, ja ai kamala, olen myös itse ollut muidenkin pienissä teemoitetuissa juhlissa. Mutta ainiin, pienimuotoisissa häissähän tämä on kiellettyä.

Täällä halutaan selvästi ymmärtää että olen täysin nutcase häähöperö joka höyryää jatkuvasti aiheesta ja elää päivittäin pelkästä häiden suunnittelusta :D AV ei koskaan petä

-AP

Nuo "aina AV sitä, aina AV tätä" -viestit ovat aika tympiinnyttäviä. Mieti, onko sinun tarpeen toistaa samaa jokaisessa viestissäsi. Täällähän on tullut fiksuja ja kokeneempia neuvoja ihmisiltä, joista osa jännittää suuria tapahtumia itsekin. Eikö niistä ollut sinulle apua?