Miten oppisi hyväksymään sen tosiasian, että maailma on kakka paikka?

Kyllä tämä tuntuu että sitä maailmanloppua kohti tässä luisutaan, ja liekö väliäkään. Hullu maailma.

En pystykään nauttimaan.

Tämä elämä ei ole antanut minulle kovinkaan paljoa enkä minäkään anna tälle elämälle mitään. Olisi se ja sama olenko olemassa vai en. Päivä päivältä mietin enemmän vaihtoehtoa nimeltä kuolema.

Auttaisiko yhtään jos rajaisi elämää. Ei kaikkea tarvitse katsella tai kuunnella tai lukea. Tämä somekulttuuri jos joku rasittaa mikäli ei itse tee selkeää päätöstä mitä haluaa tietää. Kukaan ei suojele pahuudelta. Vain itse sen voi tehdä.

Minulla toimii se, että valikoin asioita. Kohta kaikilla on burn out kun ei osata antaa aivoille lepoa.

No, kato vaikka:

Ja tajua miten hyvin sulla on asiat. Ja samaan syssyyn tota katsoessa, voisit tajuta että miksei mamupolitiikka tuu koskaan toimimaan, jos sitä satuit vielä kannattamaan.

Pitää oppia valitsemaan seuransa. Poikki vaan kaikki ohmissuhteet jotka aiheuttaa pahaa mieltä.

Hyväksy se mitä et voi muuttaa. Muuta se minkä pystyt.

t. intiaanipäällikkö pitkäkorva

Monelta ihmiseltä voisi ihan itseltään kysyä että mitä ei-omahyväistä ja fiksua on elämässään tehnyt. Nillitys on raskasta kuunneltavaa. En sano etteikö valitukseen olisi aihetta ja etteikö ongelmat ap:n viestissä olisi vakavia ja todellisia.

^ Ja kannattaa pysyä erossa av-palstasta. Tää se vasta on ilkeyden ja pahuuden huipentuma.

Selviytyminen päivästä seuraavaan on jo minulle tavallaan yksi voitto. Vaikka pelkään ihmisiä. Välillä tuntuu, että ihmiset ovat joko liian pinnallisia, aivan liian herkkiä, ilkeitä, hakevat toisista haukkumalla statusta, eivät uskalla korjata asioita vaan puhuvat paskaa seläntakana, ei saa olla oma itsensä kun katsotaan vihaisesti. Kun luulee tulevansa jonkun ihmisen kanssa toimeen niin meneekin sukset yllättäen ristiin. Hankin itselleni harrastuksen ihmisten ilmoilla, toivoin että se parantaa ressi ja sietokykyä, ehkä sosiaalisia taitoja, mutta tuntuu että se kasvattaa vain ressiä lisää eikä se paranna sosiaalista kanssakäymistä vaan päinvastoin.  Tekee välillä mieli erakoitua metsään omatekemään mökkeröiseen, metsästämään itse omat ruokansa ja kaivelemalla yrttejä metsästä, nauttia luonnosta ja sen eläimistä, lintujen sirinästä. Pois monimutkaisesta ihmisten maasta, jota en ymmärrä. Olisiko pitänyt syntyä keskiajalle?

T: Minä vain

Samaa mieltä...