Lue keskustelun säännöt.
Mitä luuseri voisi tehdä elämälleen?
16.04.2007 |
Ylippistotutkinto on hankittuna 10 vuoden lukemisen jälkeen, mutta sen jälkeen olen piilotellut 10 vuotta kotona lassten varjolla. Opiskelemiani töitä en tahdo tehdä, tuntuu etten osaa enkä jaksa enkä sopeudu siihen työyhteisöön. Kotonakaan en ole kyllä ollut kummonen äiti, siivooja hoitaa siivoukset ja hoidatan koko ajan lapsiani muilla. Teeskentelen tekeväni töitä kotona mutta oikeasti olen vaan netissä. Mistä johtuen meidän perheen rahatilanne on surkea. Nytkin on kahdelta kuukaudelta laskupino maksamatta, en ole edes avannut. Tilillä ei ole senttiäkään ja visasta on luotto käytetty tappiinsa. Neljä lasta löytyy ja mies joka on jatkuvasti reissuhommissa (nyt Kiinassa ja vei viimeiset rahamme lasten tileiltä mennessään). mitä voisin tehdä itselleni ja meidän surkealle elämällemme?
Kommentit (27)
mutta olen itse niin raivokas puolustautumaan kaikkea määräilyä vastaan että mies on tainnut luovuttaa ja paennut reissuhommiin. Käy vaan välillä valittamassa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vartija ei käy, pelkään omaa varjoanikin. PPH:n hommaa kokeilin joskus, ei sitä jaksa. Siivoamaan en rupea, kun ei saa edes omaa läävää siivottua...
ap
Veikkaisin, että olet masentunut ja luultavasti tarvitset lääkityksen päästäksesi käyntiin.
Katsot itseäsi silmästä silmään ja otat oman elämäsi ohjakset käteesi. Jos miehesi jättäisi sinut tai kuolisi, mihin joutuisitkaan? Menet vaikka jonkin työttömyyskurssin tmv kautta työmarkkinoille, niin saat ensin rakennettua sitä työrytmiä viikkoosi. Jos kärsit masennuksesta, menet käymään lääkärissä ihan ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totuus on se että itse asiassa inhoan vain olosuhteita ja reunaehtoja jotka estävät minua elämästä näin. Eli se että rahat on loppu, on paska juttu! Itselleni sopisi mainiosti nettailu kun muut hoitavat paskahommat ;)
Mutta kyse onkin nyt siitä että ilmaisen rahan saantikikkoja tuskin on kovasti jaossa ja minun on ilmeisesti tehtävä jotain parantakseni tilannetta. Eli minun on vääntäydyttävä tästä mukavasta olotilasta tekemään jotain. Jostain on löydettävä motivaatio tehdä ja sitten on löydettävä se mitä tekee. Mieluummin sellaista että paluu nettiprinsessaksi on mahdollisimman pian mahdollista!
Masennusta varmasti on, olen ollut aina siihen taipuvainen. Rohdoslääkkeitä olen välillä käyttänyt hillitäkseni raivareita, joita tulee jos joudun liikaa hoitamaan omia lapsiani. Lääkäri ei kuitenkaan houkuta. En halua ilmoittautua virallisesti sairaaksi, kun voin tuntea oloni ihan hyväksi vetäytymällä tätä elämästä ja velvollisuuksien suorittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että aina jos paljastan jotain todellisesta minästäni, muut alkavat joukolla paheksua. Siispä pidän ihmiskontaktit hyvin pinnallisella tasolla ja välttelenkin ihmisiä, koska jatkuva esittäminen on raskasta. Minulla ei ole kokemusta pitempiäaikaisesta työyhteisöstä, mutta epäilen että en osaisi sopeutua. Kesätyön tyyppisistä olen jotenkin selvinnyt, tosin aina olen ollut helpottunut päästessäni pois.
sp
ihmistä, joka ei viitsi edes olla omien lastensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus olin hirviöäiti kun yritin jaksaa yksin hoitaa kolme pientä lasta. Mutta nyt kaikilla lapsilla on aamupäivät joko koulua tai hoitaja ja minä saan rentouduttua. Illat jaksan olla ihan mukiinmenevä äiti. Jos menisin töihin ja olisin illalla rasittunut töistä, olisin luultavasti taas hirviöäiti :(
ap
en vain yhtään viihdy töissä. en jaksa seurustella ihmisten kanssa, en ole kiinnostunut heidän asioistaan, enkä halua kertoa omistani. en ole kokenut mitään tekemääni työtä mielekkääksi.
enkä todellakaan luota ihmisiin ja kuten ap sanoit, myös minä välttelen kertomasta liikoja, sillä tähän mennessä jokainen on osoittautunut selkäänpuukottajaksi, tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihanaa kun voisi tuntea olonsa hyväksytyksi ja olla oma itsensä. Työnteko voisi olla hauskaa jos sitä saisi tehdä ilman suoritus- aika- ja laatupaineita. Nimen omaan toisten ihmisten odotukset rassaavat kamalasti ,vaikka ehkä pystyisin ne täyttämäänkin. Tiedän kyllä että jos teen omaehtoisesti asioita, ne tulevat tehdyksi ilolla ja hyvin.
Mutta en itse jaksa uskoa että löytäisin ihan oikesti paikkani tässä yhteiskunnassa, kunhan nyt semmoisen kolon jossa jotenkin pärjäisin.
ap
ja silti kotona käy siivooja ja hoitajia. Mistä näitä ilmaiseksi saa, kelpaisi minullekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ne on yksityisesti kummatkin palkattu. Kotihoidon tuki saadaan, mutta en ole jaksanut hakea edes siivoojasta verovähennystä. Siksipä kaiken maailmaan sähkölaskuihin ei enää riitä rahaa, kun kaikki menee näihin...
ap
apua, koska ajatte itsenne ensin taloudelliseen, sitten psyykkiseen ja lopulta fyysiseen tuhoon. Seuraan juuri IRL tällaista tarinaa ja rankkaa on.
Totta kai voi joutua tuhoon kun ei kestä paineita olla samanlainen kuin muutkin. Talous yms. voi tuhoutua, koska muut eivät ymmärrä " vapaata lööfailua" ja kustanna sitä ;P
Mutta luulenpa että esim suuret taiteilijat ovat aina olleet näitä tämäntyyppisiä ihmisiä. Ja siksi monet heistä kuolleet köyhinä, mielenterveysongelmaisina ja yksinäisinä. Koska muut eivät silloin ole ymmärtäneet heidän suuruuttaan. En väitä että itsellä olisi mitään lahjoja mutta väitän että kannan näitä geenejä, ja jossain tulevassa sukuopolvessa ne voivat puhjeta kukkaan :)
ap
Älä yritä nielaista kaikkea kerralla, vaan pilko tehtävät työt osiin. Tartu yhteen asiaan kerrallaan, ja tee ensin se, ennen kuin yrität seuraavaa. Mielestäni tarvitet apua, jotain ulkopuolista ratkaisukeskeistä psykologia esim. joka auttaa sinua löytämään omat voimavarasi, sillä tottahan sinulla niitä on, ja hyödyntämään niitä.
Muistele asioita, joista olet selviytynyt. Sain opisekelut loppuun. Jos olet samaan aikaan saanut neljä lasta, ei ole ihme, jos opiskelut venyivät. Oletko joskus ollut töissä, jossa viihdyit? Voititko löytää jotain saman tapaista? Sinulle ei sovi itsenäinen työ, joka vaatii itsekuria, ei ainakaan vielä. Tarvitet työparin tai useamman työkaverin. Töissä voi olla oikeasti kivaakin, ja sieltä voi jopa saada energiaa.
Älä ole liian ankara itsellesi! Neljä lasta on melkoinen saavut, ja olet sentään saanut palkattua siivoojaan ;)
Niihin laskuihin on pakko käydä käsiksi. Pyydä joku apuun. Äiti, sisko, appiukko? Kaveri? Marttaliitostakin autetaan rahajuttujen kanssa. Tekemättömät työt, avaamattomat laskut ja muut huolet vievät uskomattoman paljon energiaa.
Listaa tekemättömät asiat paperille. Laita ne tärkeysjärjetykseen. PIstä päivämäärät perään mihin mennessä teet ne. Aloita pienin askelin, älä kahmi liikaa tehtäviä töitä, joita et sitten tee, vaan pyri keskittämään voimasi yhteen asiaan kerrallaan.
Voimia! Tilanteesi ei ole toivoton!
ilman taiteilijan lahjoja. Ensin hän pyysi apua ja kutsui itseään luuseriksi, mutta viestiketjun kuluessa muuttuikin luovaksi elämäntaiteilijaksi, jonka ongelmat johtuvat yksinomaan yhteiskunnasta. Tämä viittaa persoonallisuushäiriöön. Persoonallisuushäiriönkin kanssa oppii/on pakko oppia elämään. (en muista nroani, mutta olen se joka " diagnostisoi" , en ole psykiatri, vaan maallikko, joka tämänkalt. ongelmaa läheltä seuraa)
vaikkakin tuotannon arvo on käsitetty usein vasta kuoleman jälkeen. Mutta siis, eivät ole maanneet kotonaan perse homeessa.
olet aikaansaamaton, sinulla pitäisi olla komenteleva ja määräilevä mies, joka pitäisi sinut " käynnissä" ja liikkeessä.
Yksin tuolle on vaikea tehdä mitään, varsinkin lapset jarruttavat muutosta. Sykoloki auttaisi itsetunnon kanssa, mutta olet niin kiinni arjessa, että putoat ilman jatkuvuutta takaisin tuohon 6 kuukaudessa.