Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuntelin salaa äitini puhelua
12.11.2015 |
Siitä selvisi se ettei hän malta odottaa sitä kun muutan pois kotoa. Olemme riidelleet paljon, joten ymmärrän häntä. Sosiaaliset tilanteet pelottavat minua ja olen yksinäinen. Tämän lisäksi minulla on bulimisia taipumuksia. En ole kertonut näistä äidilleni, koska en ole läheinen hänen kanssaan. Tuntuu niin kurjalta, kun edes oma äiti ei jaksa minua. Tuntuu, että olen vain rasite hänelle. En saa edes nukuttua kun mietin tätä asiaa.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
No miksi riitelet? Jos olet yksinäinen, eikö kannattais yrittää olla vähän vähemmän vaikea, vähän vähemmän riitainen, vähän sopuisampi, vähän ymmärtäväisempi? Ei oko maailman tarvi mennä niin kuin sä haluat, vaikka sulla oiskin mielenterveysvaikeuksia.
Olen kyllästynyt riitelyyn ja yritän hillitä sitä, etten purkaisi kaikkea turhautumistani häneen. Viimeksi tänään olin vihainen, koska äiti tuli ilmoittamaansa aikaa aikaisemmin kotii enkä ehtinyt ahmia ja oksentaa haluamaani määrää ruokaa. Maailma ei pyöri ympärilläni enkä edes tiedä mitä haluan. Yksinäisyys johtuu epävarmuudesta, ei hankalista luonteenpiirteistä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä muuttuu, on vain sopeuduttava. Ethän sinä voi tietää, mitä kaikkea itsenäistyminen tuo tullessaan. Se voi nimittäin olla juuri se mitä tarvitset ja saat potkun persuuksille, että kuoriudut sieltä kolostas. Äitilläs voi olla vaan rankkaa, kyllä se sua rakastaa. Lähimmäisistä ihmisistä sitä tulee välillä sanottua sellaistakin mitä ei tarkoita. Tsemppiä, ja häntä pystyyn nainen!
Paljonko sulla on ikää? Asutko kaksin äitisi kanssa? Ettekö millään saisi puheyhteyttä/rakentavaa keskustelua?
Minkä ikäinen olet? Oletko hoidon piirissä? Ellet ole niin hakeudu
Äiti on luultavasti väsynyt. Varmasti avoin keskustelu kummankin tuntemuksista ja pelisääntöjen sopiminen auttaisivat asiaa. Jos äitisi ei edes tiedä ongelmistasi niin et tietenkään voi olettaa että hän ymmärtää sinua. Suosittelisin että rohkeasti kertoisit mitä ajattelet ja minkälaisten asioiden kanssa kamppailet. Ehkä voisit kysyä myös äitisi tuntemuksista, voi olla että se auttaisi sinua ymmärtämään omalta osaltasi äitiäsi.
t. äiti/tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 17. En asu äidin kanssa kahdestaan.
On vaikeaa edes yrittää keskustella koska äiti on useasti vähättelyllä pahentanu halua ahmia enkä luota häneen yhtään. Esimerkiksi äitini on monesti sanonut, että minun pitäisi "hankkia elämä", kun olen viettänyt viikonloppuja kotona. Äiti ei ole ihminen, jolle haluan kertoa asioista. Tiedän sen, että hän ajattelee mm. viiltelyn olevan huomionhakua ja masennuksen laiskuutta. Varmaan ajattelee samalla tavalla bulimiasta. Olemme liian erilaisia ja etäisiä.
En uskalla hakea apua enkä ole motivoitunut parantumaan. Olen ihan liian riippuvainen ruoasta ja siitä olosta, minkä saan oksentamisen jälkeen. Enkä halua lihota tai lopettaa laihduttamista. AP
Vierailija kirjoitti:
Olen 17. En asu äidin kanssa kahdestaan.
On vaikeaa edes yrittää keskustella koska äiti on useasti vähättelyllä pahentanu halua ahmia enkä luota häneen yhtään. Esimerkiksi äitini on monesti sanonut, että minun pitäisi "hankkia elämä", kun olen viettänyt viikonloppuja kotona. Äiti ei ole ihminen, jolle haluan kertoa asioista. Tiedän sen, että hän ajattelee mm. viiltelyn olevan huomionhakua ja masennuksen laiskuutta. Varmaan ajattelee samalla tavalla bulimiasta. Olemme liian erilaisia ja etäisiä.
En uskalla hakea apua enkä ole motivoitunut parantumaan. Olen ihan liian riippuvainen ruoasta ja siitä olosta, minkä saan oksentamisen jälkeen. Enkä halua lihota tai lopettaa laihduttamista. AP
Äitisi on oikeassa. Tuonikäisenä on sitä vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksistään naisista tulee juuri tuollaisia sekopäitä. Äitisi on yhtä pimeä kuin sinäkin. Feminismi on islamin veroinen "rikkaus"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei ole ihminen, jolle haluan kertoa asioista. AP
Miksi sitten haluat asua hänen kanssaan? Siksikö vain, että hän (ilmeisesti) hoitaa kodin ja raha-asiat?
Voi lapsi kulta sinua, ihan ehdottoman tärkeää mennä vaikka koulukuraattorin juttusille. Usko, että tilanne ei oi juuri tuosta pahentua, tarvitset ammattiapua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset apua! Käytkö koulussa? Hakeudu terveydenhoitajalle! Hanki mielihyvä jostain muusta kuin oksentamisesta. Tai syömisestä. Ei tuo ole normaalia ja elimistö rasittuu ja voit aina vaan huonommin. Lihomisen voi ehkäistä ulkona lenkkeilemällä tai kuntosalilla käymällä. Syödä voit kasviksia ym muuta terveellistä mielin määrin. Ei tarvi oksennella. Kavereita voi saada uudesta harrastuksesta. Kuulostaa ihan utopistiselta, että suutut äidillesi joka tulee kotiin, vain siksi että saisit oksentaa rauhassa. Kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei ole ihminen, jolle haluan kertoa asioista. AP
Miksi sitten haluat asua hänen kanssaan? Siksikö vain, että hän (ilmeisesti) hoitaa kodin ja raha-asiat?
Minun on pakko asua täällä koska koulu on kesken. Suoritan paljon kursseja eikä ole aikaa osa-aika töille. Haluan muuttaa pois niin pian ku pystyn. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset apua! Käytkö koulussa? Hakeudu terveydenhoitajalle! Hanki mielihyvä jostain muusta kuin oksentamisesta. Tai syömisestä. Ei tuo ole normaalia ja elimistö rasittuu ja voit aina vaan huonommin. Lihomisen voi ehkäistä ulkona lenkkeilemällä tai kuntosalilla käymällä. Syödä voit kasviksia ym muuta terveellistä mielin määrin. Ei tarvi oksennella. Kavereita voi saada uudesta harrastuksesta. Kuulostaa ihan utopistiselta, että suutut äidillesi joka tulee kotiin, vain siksi että saisit oksentaa rauhassa. Kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia?
Joo, tajuun ettei tämä ole normaalia. Yritän aina olla syömättä liikaa mutta nykyään jos esim. syön hedelmiä koulun jälkeen, en voi lopettaa syömistä siihen vaan alan ahmimaan kaikkea muutaki. AP
Ahmimishäiriö on vakava asia ja voi saada elimistösi totaalisesti sekaisin! Tiedän kokemuksesta, kuinka vakavasta riippuvuudesta on kysymys. Olen aikuinen nainen ja olen täysin voittanut oman ahmimishäiriöni. Minulle tie oli pitkä ja yksinäinen, ja kehoni meni aivan sekaisin ahmimisesta ja sain vakavia fyysisiä oireita. Haluan sinun kuitenkin tietävän, että täydellinen toipuminen on mahdollista. Ensin annan pari käytännön vinkkiä:
* Muista juoda paljon vettä, että et saa suolistoasi tukkoon
* Ota monivitamiineja, rasvahappoja, maitohappobakteereja ja joitain hyväksi todettuja lisäravinteita. Sinulla on ahmimisen ja laihduttamisen seurauksena todennäköisesti kehittynyt ravintoainepuutos, joka saattaa osaltaan pitää ahmimiskierrettä yllä.
* Fluoraa suutasi, jos kerran oksennat.
* Koita alkuun vähentää ahmimista pienillä muutoksilla. Ts. yritä olla ahmimatta tappiin asti. Syö hitaammin (tiedän, vaikeaa, mutta hei, ei mahdotonta! Ahmi välillä vaikka kuivaa ruisleipää.
*Koita löytää elämääsi muuta sisältöä, kuten uusi harrastus. Kuuntele musiikkia, tee itsellesi mieluisia asioita. Älä harrasta riippuvuuttasi (ruokakirjoja jne.)
Ja sitten, hae toki ammattiapua. Tämän sanoessani toivon, että ammattiauttajien asenne olisi parantunut siitä, mitä se ennen oli. Ahmiminen ei ole pelkästään henkinen häiriö. Riippuvuudessa on kuitenkin kyse myös ruumillisesta sairaudesta. Sinulle on kehittynyt samanlainen tarve (roska)ruokaan, kuin alkoholistilla alkoholiin tai tupakoitsijalla tupakkaan. Ongelmana on vain se, että ilman ruokaa et tule toimeen. Sinun on opittava siis kohtuukäyttö. Olet totuttanut aivosi ahmimiseen. Nyt sinun on totutettava aivosi pois ahmimisesta. Voin kertoa sinulle, että kun pääset ongelmasta eroon, elämäsi kirkastuu ja selkenee! Lakkaat ajattelemasta jatkuvasti ruokaa, ja saat kokonaan uuden perspektiivin elämääsi! Se, jos mikä on mahtavaa!
Äitisi on ymmärrettävästi väsynyt ja huolissaan, mutta todennäköisesti hän välittää sinusta paljon. Äitisi haluaa luultavasti sinun parastasi, ja ehkä sinulle olisi hyväksi itseänäistyä ja muuttaa omillesi. Äitisi ei ehkä tiedä, mitä käyt läpi ja miten vaikeaa ahmismisriippuvaisen elämä on. Älä ahdistu siitä, että äitisi ei ymmärrä sinua täysin! Voimme kulkea elämässä toistemme rinnalla, mutta kukaan ei voi ymmärtää toista täysin, ja tämän asian hyväksyminen kuuluu aikuistumiseen.
Älä pese hampaita oksentamisen jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Älä pese hampaita oksentamisen jälkeen!
Miksi? AP
Osa näistä oletettavasti aikuisista vastaajista voisi kyllä mennä itseensä!!! Luoja mitä vastauksia vaikeassa tilanteessa olevalle nuorelle!
En itsekään aikanani viihtynyt kotona eikä oltu äitini kanssa läheisiä. Koita kestää vielä lukio loppuun hammasta purren! Sitten toivottavasti helpottaa jos pääset opiskelemaan ja muuttamaan pois kotoa. Uudet kuviot jne. :)
Alue: Aihe vapaa
No miksi riitelet? Jos olet yksinäinen, eikö kannattais yrittää olla vähän vähemmän vaikea, vähän vähemmän riitainen, vähän sopuisampi, vähän ymmärtäväisempi? Ei oko maailman tarvi mennä niin kuin sä haluat, vaikka sulla oiskin mielenterveysvaikeuksia.