Olen ollut psykoosissa
Ja sen takia sairaalahoidossa puoli vuotta. Se oli aika pelottava kokemus. Luulin että meneillään on suuri maanlaajuinen salaliitto minua vastaan. Minusta puhuttiin radiossa ja soitettiin mulle biisejä, lehdissä kirjoitettiin musta ja televisio-ohjelmat oltiin mukamas kohdistettu minulle. Olin aivan paniikissa kokoajan ja helvetin paranoidi. Epäilin kaikkia. Aina kun näin jotain punaista kuten punaisen auton se oli viesti minulle että jotain pahaa tulee sattumaan. Onneksi psykoosi saatiin hoidettua. Onko kenelläkään ollut vastaavia kokemuksia? Tai ylipäätään sairastanut psykoosia? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia
Kommentit (14)
Olen sairastanut. Näin harhoja ja kuulin ääniä. Luulin että kaikki seuraavat mua.
Kakkosen viesti kyllä kuulostaa, öh pikkasen omituiselta?
Oon sairastanut. Luulin että kaikki haluaa että kuolen. Että kaikki haluaa minulle pahaa. Melkein tapoin itseni. Ilman hoitoa en olisi tässä.
Oon sairastanut. Luulin että kaikki haluaa että kuolen. Että kaikki haluaa minulle pahaa. Melkein tapoin itseni. Ilman hoitoa en olisi tässä.
Tosiaan olin osastolla hoidossa sen puoli vuotta, suljetulla osastolla muistaakseni kuukauden verran. En päässyt käymään kertaakaan ulkona tuon ensimmäisen kuukauden aikana.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan olin osastolla hoidossa sen puoli vuotta, suljetulla osastolla muistaakseni kuukauden verran. En päässyt käymään kertaakaan ulkona tuon ensimmäisen kuukauden aikana.
-ap
Miks et päässyt ulos noin pitkään aikaan?? Kyllähän nyt jokanen tarvii raitista ilmaa edes hetken päivittäin..
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan olin osastolla hoidossa sen puoli vuotta, suljetulla osastolla muistaakseni kuukauden verran. En päässyt käymään kertaakaan ulkona tuon ensimmäisen kuukauden aikana.
-ap
Tälle olisi kiva tietää hoidolliset perusteet
Minäkin olin tappamassa itseäni juuri ennen kun menin osastolle. Olin pakkohoidossa ja perusteet sille miksi en päässyt ulkoilemaan oli hoitajien ja lääkärien pelko siitä että yrittäisin satuttaa itseäni tai karata.. Näin sen muistan.
-ap
Mulla on ollut masennus ja hypomania sillä tasolla, että todettiin myös psykoosi, kolme kertaa. En nukkunut moneen viikkoon ja ensimmäisellä kerralla otin yliannoksen rauhoittavia (en yrittänyt tappaa itseäni, vaan halusin nukkua), viiltelin reidet, rinnat ja alavatsan ihan riekaleiksi ja olin riehunut siihen malliin pihalla, että sormia ja kylkiluu murtui. En muista itse siitä mitään.
En tiedä, oliko psykoottista. mutta olen ollut niin masentunut, että nukuin yli 20 tuntia vuorokaudesta. Vihasin itseäni ja peilikuvaani niin paljon, että en kyennyt olemaan hereillä, enkä kulkemaan peilin ohi. En jaksanut edes vastata puhelimeen läheisteni soittaessa. Unessa pystyin unohtamaan kaiken ja itseni.
Puistattaa ja tulee kylmät väreet, kun ajattelen noita aikoja ja sitä ahdistusta ja toivottomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin tappamassa itseäni juuri ennen kun menin osastolle. Olin pakkohoidossa ja perusteet sille miksi en päässyt ulkoilemaan oli hoitajien ja lääkärien pelko siitä että yrittäisin satuttaa itseäni tai karata.. Näin sen muistan.
-ap
Kyse on aina potilaan suojelemisesta, itseltään. Kun tilanne rauhoittuu, saa luvan ulkoiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin tappamassa itseäni juuri ennen kun menin osastolle. Olin pakkohoidossa ja perusteet sille miksi en päässyt ulkoilemaan oli hoitajien ja lääkärien pelko siitä että yrittäisin satuttaa itseäni tai karata.. Näin sen muistan.
-ap
Kyse on aina potilaan suojelemisesta, itseltään. Kun tilanne rauhoittuu, saa luvan ulkoiluun.
Näin mullakin oli. Sain ulkoilla saattajan kanssa alkuun, sitten vapaammin.
T. Se jolla on ollut kolme psykoosia
Minulla on ollut psykoosi. Oli aivan mahtava kokemus. Tosin hetkittäin tosi pelottava. Siis kuolemanpelkoa ja muuta kauhua.En saanut mitään lääkitystä. Enkä joutunut hoitoon. Kerran olin lääkärin vastaanotolla ja kysyi että olenko ajatellut itsemurhaa sanoin että päinvastoin ja lääkäri kauhistui ja rupesi raapustamaan lähetettä pöpilään. Hän tulkitisi että tarkoitan että rupean tappamaan muita, vaikka tarkoitin että en muuta haluakkaan kuin elää :)
Minut pelasti se että ilmeni että maalaan kotona seiniä ja sisustan . Lääkäri ajatteli sitten että en ole kovin vakava tapaus kun kykenen työhön.
Onneksi en sanonut että maali loppui juuri sopivasti eteisessä ja kerkisin maalaamaan oven ympäryksen ja tämä oli verellä maalattu pääsiäisen pihtipielet, ja kuolema meni öisin ohi :)
Jep jep.
En ole sairastanut.
Kaverille psykiatri diagnosoi psykoottisen masennuksen, joka oli virheellinen diagnoosi.
Kyseessä oli vallankäyttö. Toinen psykiatri kumosi lausunnon.
Kaverin todellisuudentaju ei ole koskaan hänärtynyt. On älykäs, mutta tosi kiltti. Hänelle on käynyt todellinen asia, jobka takia moni olisi harmissaan.
Psykiatri nyt sattui otse olemaan ongelmatapaus... kiusa se on pienikin kiusa....