PELOTTAVIA LAIVA TAI LENTOKONE KOKEMUKSIA?
Jos teille esimerkiksi on käynyt niin että ootte ollu kauheessa myrskyssä tai jotain muuta niin kerro ja kuvaile tilannetta.
Kommentit (15)
Jäin vessaan lukkojen taakse koneessa. Tai luulin jääneeni, en osannut käyttää sitä hassua nuppilukkosysteemiä. Lentoemäntä avasi oven. Se oli pelottavaa ja noloa neuroottiselle pikkulapselle. Sen lisäksi oksensin suurimman osan matkoista.
Ei sen kummempaa. Tuli lennettyä jonkin verran alakouluikäisenä.
en osannut yhdyssanoja, olo oli kauhea. tapahtui sekä laiva että lento matkalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos teille esimerkiksi on käynyt niin että ootte ollu kauheessa myrskyssä tai jotain muuta niin kerro ja kuvaile tilannetta.
Olen ollut pienessä lentokoneessa, joka lensi kolmen ukkosmyrskyn läpi Helsinkiin. Matkatavarat piti ottaa hattuhyllyltä käytävälle, koska ne olivat vaarassa pudota. Seuraavalla viikolla kone putosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teille esimerkiksi on käynyt niin että ootte ollu kauheessa myrskyssä tai jotain muuta niin kerro ja kuvaile tilannetta.
Olen ollut pienessä lentokoneessa, joka lensi kolmen ukkosmyrskyn läpi Helsinkiin. Matkatavarat piti ottaa hattuhyllyltä käytävälle, koska ne olivat vaarassa pudota. Seuraavalla viikolla kone putosi.
Ouh no, good for you!
Nopea ylösveto laskeutuessa Helsinki-Vantaalle. Syyksi selvisi seuraavan aamun uutisista se, että kiitoradalla oli ollut jo toinen lentokone. Ei varsinaisesti pelottanut, mutta tunne oli kyllä epämiellyttävä, kun ensin ollaan hyvää vauhtia kohti maankamaraa ja hetkessä kohtisuorassa kohti taivasta. Ja tokihan tilanne oli oikeastikin vaarallinen, vaikkei ylösveto varsinaisesti olekaan.
Ainoastaan jälkeenpäin tullut väristyskokemus.
Lensimme Copterlinella Tallinnasta Helsinkiin. 4 päivää sen jälkeen kyseinen kopteri putosi Suomenlahteen. Tästä tulee Katastrofin Anatomia -jakso torstaina...
Väristyksiä aiheutti se, että kyseessähän oli kulumalla syntynyt vaurio roottorissa, eli oli ajan kysymys koska se "laukeaa", olis hyvin voinut sattua meidän lennolla.
Tiedän että oli just sama kopteri, koska meillä on valokuva, jossa näkyy kopterin "rekisterinumero" ja lehtikuvissa olleessa hylyssä sama numero.
En muista enää mihin maahan lensin. Laskeutuessa tuli epäilys, että kiitorata loppuu kesken. Kone pysähtyi radan päähän turvaverkon eteen.
Meijän piti olla Estonialla kun se upposi, oltiin viime hetkellä vaihdettu toiseen laivaan muutama päivä myöhemmäksi. Kyllähän se ahdisti mennä laivalle sen jälkeen. Saman yhtiön laiva oli kyseessä ja siellä oli seinällä kaikkien onnettomuudessa kuolleiden henkilökunnan jäsenten kuvat.
Joskus olin lennolla, jolla kapteeni vähän ennen arvioitua laskeutumisaikaa ilmoitti, että ollaan vähän myöhässä aikataulusta. Ehkä puolisen tuntia myöhemmin sama kuulutus. Taas tästä eteenpäin noin puoli tuntia tulee uusi kuulutus, jonka kapteeni aloittaa hieman rykimällä ja toteamalla, että nyt on vähän teknisiä vaikeuksia. Tässä vaiheessa niin minä, ja varmaan lähes kaikki muutkin kanssamatkustajat, valahti kalpeaksi. Kapteeni ilmoitti muistaakseni, että kiitoradalla palaa väärät valot, jonka vuoksi ei voida laskeutua. Moni matkustaja silti lietsoi ihmisten epävarmuutta toteamalla kovaan ääneen, että kone varmasti tippuu ja kuollaan kaikki. Päästiin kuitenkin lopulta laskeutumaan ihan turvallisesti.
Ylösveto, myrsky... ei ole pelottanut sen kummemmin. Ilmailu ja meriliikenteessä noi on normi siinä missä jää/vesisade autotiellä.
Koneiden hajoaminen kappaleiksi ilmassa on hyvin epätodennäköistä, koska ne on suunniteltu niin hyvin. Ja jos laiva ei kestäisi aaltoja se ei voisi olla edes liikenteessä. Mahdottomat paikat kyetään ennustamaan riittävän hyvin, kyllä niitäkin on.
Aamubuffetilla aallot löivät ikkuinoihin, olisiko ollut 7. tai 8. kerros. Vähän oli vaikea kantaa kokkelilautasta muttei muuten pelottanut.
Olen 12 vuotias tyttö olen matkustellut aika paljon, mutta mulla on kolme lentokone tapahtumaa (yksi pelottaa aivan sikana) no aloittaa vaikka siitä kun oltiin perheen kanssa Kanarialla ja islannissa purkautui se Helka nii jäätiin viikoksi jumiin sinne ja ei meinattu saada ruokaa, nukkumapaikkaa mistään onneksi kaikki järjestyi olin 3. Viimeisin tapahtui noin 2kk sitten ei nyt mitenkään niin hirveä mutta oltiin tulossa Dubaista ja jouduttiin äitini kanssa ihan eripuolille konetta ja vieressä istui kaksi poikaa varmaan 17 vuotiaita. He kokoajan puhuivat musta luuli esim että salakuvaan heitä ja että olisin varastanut heiltä jotain muuta en kuullutkaan. Ja se pelottavin tapahtui kun olin 10 vuotta oltiin taas tulossa perheen kanssa Kanarialta niin lentokoneen ohjaaja oli itsetuhoinen ja laski ja nosti konetta mutta pääsimme turvallisesti Helsinkiin. Kone lähti takaisin jo seuraavan yönä ja monet varmaan muistaa sen kun se lentokone lensi sitä vuorta päin (itsemurhayritys) ja suurin osa kuoli niin sitten mietin sitä että onneksi tultiin juuri sillä koneella.
Kova myrsky ja me jossain alakannen halvassa hytissä, ei kyllä paljon nukuttanyt kun pyöri vain Estonia mielessä! Torkahtelin farkut jalassa ja takki kainalossa miehen kuorsatessa tyytyväisenä.
En koskaan pelkää noissa, ja mitä se auttaisikaan?!