Ulosotto vuonna 2014-2015
Onko kenelläkään kokemusta ulosotosta tässä nykypäivässä? Enkä halua nyt saarnaa mistään rahankäytöstä tai paskoista tavoista. Kerron taustani lyhyesti.
1. Menin aikoinaan naimisiin narsistin kanssa, otettiin yhteistä lainaa, remontoitiin asuntoa.. , erottiin, maksoin omani pois. Ex Katkeroitu karenssin aikana, otti vakuudettomia luottoja minun nimiin. Selvitettiin oikeudessa. Päätös oli paska, "velat otettu avioliiton aikana"..
2. Virheeni maksoin eka velalla velkaa, tyhmää kyllä. Sitten tein fiksusti ja Tein kahta työtä ja raadoin kun hullu, menetin oman päätyöni kesällä 2015. Osa-aika työssä vaan 15h vko soppari. Eli jäin "osa-aikatyöttömäksi ". Rahat eivät riittäneet kaiken maksamiseen ja päädyin siirtämään ulosottoon isoimmat velkani, mihin en saanut enää fiksuja sopimuksia tai eriä että ne olisi pystynyt hoitamaan.
3. Ulosottoon menossa noin 30 000-40 000 kuluineen..
4. Omistusasunto 45/55% jaolla. Itse omistan vähemmän. Asunnon arvo oli 2v sitten sen 190 000 ja velkaa siitä About 170 000 jäljellä.
Kysymys kuinka hyvin ulosoton kanssa saa sovittua ettei vie asuntoa? Miten selvisitte? Millainen fiilis?
Velat haluan siis hoitaa, olen kokoajan halunnut. Ulosottoon päädyin koska velkaneuvoja sanoi ettei sitä kannattaisi pelätä ja välillä ei vain ole vaihtoehtoja. Esim. Sairaus, työttömyys tms.
Kommentit (6)
Älä pelkää, asuntoa ei viedä. Siihen tehdään ns. turvaava ulosmittaus, eli se jää omaan hallintaan. Itsellä menee viimeinen erä ulosottoa nyt veronpalautuksista, sitten lähes 15 vuoden helvetti on ohi. Itse sössin asiani 18-20v ihan korkeimman omakätisesti. Kyllä sitä toimeen tulee, välillä on ollut todella raskasta mutta jotenkin olen aina löytänyt uskoa parempaan huomiseen kun tämä on ohi.
Kiitos paljon kokemuksestasi. Ulosottotäti minun kanssani eilen puhelimessa puhui ja pelotteli kauheasti asunnon myynnillä, meinasin saada sydänkohtauksen kun on pieni vauvakin tulossa talouteen.
En vain tiennyt kuuluuko nihkeä asenne työhön vai halusiko hän oikeasti minut pihalle heittää.
Eilen tuli vain itku ja huono olo siitä että oliko tämä sittenkään fiksu vaihtoehto.
Ärsyttää vain kuin ei voi kellekään puhua tai mistään sanoa kun koko maailma pitää paskana ja ne vähät kelle olen Elämästäni kertonut asenne ollut "oma moka".
Itse olen myöskin syntynyt optimistiksi, mutta välillä alkaa usko loppua
Olisi kiva kuulla muiden tilanteista ja ovatko samankaltaisia kokemuksia? Tai miten asunnon kävi yms?
Esim asunto-osake. Oliko pakko myydä? omistajia kaksi?? vauva /lapsia?
Velanmäärä ulosotossa?
S24 ulosotto, perintä ja häädöt keskustelusta löydät paljon kokemuksia asiasta ja käytännöistä ulosoton suhteen. Suosittelen. Täältä ei juuri saa muuta kuin pahan mielen.
Yritin etsiä sieltäkin tota uusia keskusteluja. Mutta koklaan uudestaan
Kiitos
Huhhu. Otan osaa. Varmaan kuolisin itse