Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni identiteetti muodostuu lapsista ?
Kysymyksen kysyjä
29.10.2015 |
Meillä on alakouluikäiset lapset, perhe-elämä kait "normaalia" tai ainakin normien sisällä. Minua hieman huolestettuttaa vaimoni käytös, lastemme syntymän jälkeen hän ei ole kyläillyt tai vieraillut missään ilman lapsiamme, ei tuttavilla, eikä sukuloimassa. Onko tämä normaalia ?
Kommentit (20)
Tyypillinen vaippa päässä kulkeva äityli.
Et ainakaan suostu enää lisääntymään sen kanssa, ja laitat sen töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että mitä tällaisille vain lastensa kautta eläville vanhemmille tapahtuu sitten kun lapset kasvavat isoiksi ja muuttavat pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole tarvetta mennä ilman lapsia? Esim. mulla lähes kaikilla kavereilla on samanikäisiä lapsia joten luonnollisesti otan lapset mukaan kyläillessä. Sukulaiset taas haluavat nähdä sekä minut että lapset. Toki joitain aikuisten juhliakin on ollut, mutta yleensä mies on silloin mukana. Eli enpä minäkään käy juuri koskaan "yksin" missään.
Onko vaimosi kuitenkin töissä? Ei hän varmaan sinne lasten kanssa mene...
[/quote
Niin, mikä tarpeesta kertoo ? Minulla kun on tunne, että vaimoni ikäänkuin piilottelee lasten takana. Onko lapseni vaimon egon ihmiskilpenä? Jos näin, niin mitenkä tamä vaikuttaa lasten kehitykseen ? Joo kay töissä ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin että mitä tällaisille vain lastensa kautta eläville vanhemmille tapahtuu sitten kun lapset kasvavat isoiksi ja muuttavat pois kotoa.
Niistä tulee kaikesta valittavia katkeria ämmiä, joita on kadut pullollaan.
Ota ero ja hae lasten huoltajuutta. Vaimosi on lapsillenne haitaksi. Ei ole normaalia ura- eikä kotiäitiyttä. Jokaisen äidinkin pitäisi tajuta olevansa eri kuin lapsensa. Eriytyminen tapahtuu pikkuhiljaa lapsen syntymästä lähtien. Siinä kun lapsi vauvana tarvitsee äidin läheisyyttä jatkuvasti jo vuoden ikäisenä ja siitä eteenpäin pitää eriytymistä olla tapahtunut ja tapahtua jatkuvasti lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja hae lasten huoltajuutta. Vaimosi on lapsillenne haitaksi. Ei ole normaalia ura- eikä kotiäitiyttä. Jokaisen äidinkin pitäisi tajuta olevansa eri kuin lapsensa. Eriytyminen tapahtuu pikkuhiljaa lapsen syntymästä lähtien. Siinä kun lapsi vauvana tarvitsee äidin läheisyyttä jatkuvasti jo vuoden ikäisenä ja siitä eteenpäin pitää eriytymistä olla tapahtunut ja tapahtua jatkuvasti lisää.
Eihän tuossa väitetty että lapset eivät saa mennä minnekään ilman äitiä. Se jo olisikin huolestuttavaa, jos niin olisi. Kysehän oli kouluikäisitä joten väkisinkin ovat pitkät ajat ilmankin äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin että mitä tällaisille vain lastensa kautta eläville vanhemmille tapahtuu sitten kun lapset kasvavat isoiksi ja muuttavat pois kotoa.
Siis miten niin? Käyhän ap:n vaimokin töissä, ei kai se työelämä ole ainakaan mitään lasten kautta tapahtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja hae lasten huoltajuutta. Vaimosi on lapsillenne haitaksi. Ei ole normaalia ura- eikä kotiäitiyttä. Jokaisen äidinkin pitäisi tajuta olevansa eri kuin lapsensa. Eriytyminen tapahtuu pikkuhiljaa lapsen syntymästä lähtien. Siinä kun lapsi vauvana tarvitsee äidin läheisyyttä jatkuvasti jo vuoden ikäisenä ja siitä eteenpäin pitää eriytymistä olla tapahtunut ja tapahtua jatkuvasti lisää.
Suomessa tämä erityminen eli "itsenäistyminen" vain viedään liian pitkälle liian varhain. lapsi näyttää itsenäiseltä toimissaan, on rohkea ja pikkuvanha. Mutta sisimmässään hyvin yksin ja haavoittuva. Viimeistään muurrosiän kynnyksellä lapset yhtäkkiä jätetään oman onnensa nojaan, vaikka tarvitsevat tukea enemmän kuin koskaan.
vanhempi, joka on ylpeä siitä, että tekee omia juttujaan, ei näe lapsen tarvetta vanhempaan ja huolenpitoon, vaan on näkevinään vain itsenäisen hyvin pärjäävän lapsen, josta on syytä olla ylpeä. Tämä kaikki kostautuu sitten noin 30-50 vuotiaana lapselle, ellei jo aikaisemmin, masennuksen tai ehkä syömishäiriöiden muodossa. Siitä seuraa myös se, että lapsenne eivät ainakaan halua jättää omia lapsiaan oman onnensa nojaan, kuvitellen sen olevan hyvästä ja itsenäistymkisen kovin varhain hieno asia.
Mistä johtuu, että nämä lapsensa varhain "itsenäistävät" ovat sitten lapsen aikuistutta ja pariuduttua yhtäkkiä kovin riippuvaisia lapsistaan, eivätkä annakaan itsenäistyä aikuisuuteen ja parisuhteeseen, vaan sotkeutuvat joka asiaan? Silloin se on jo liian myöhäistä. Varhain itsenäistyneet" lapset eivät aikuisena pääse eteenpäin. Eivätkä vanhemmatkaan. Syynä on todellisuudessa vanhempien itsekkyys kokea omaa elämäänsä. Ei siinä auta takertua lapseen, kun sen lopulta tajuaa, että lapsi on loullisesti lähdössä.
Mikä ihmeen aloitus?? Siis, onko nyt niin, että äiti vaimo voisi mennä vaikka jumppaan, kahvittelemaan, jne. ja isä katsoisi lasten perään sillävälin ihan riittävän hyvin ja ehkä vieläpä mielellään, ts. olisi luotettava? Vai eikö halua mennä? Ja olisiko vaimolla myös lapsettomia kavereita tai sellaisia, jotka eivät ota lapsia mukaan? Miksi ihmeessä vaimon pitäisi mennä vanhemmilleen=mummolaan ja sitten lapset kotona nurisisivat, että mikseivät he päässeet? En nyt oikein ymmärrä, mikä tässä on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin jäin ihmettelemään että missä se ap:n ongelma on. Kokeeko hän että vaimo omii lapsia liikaa ja hän jää itse paitsi? Vai onko huono omatunto siitä että itse menee aina ilman lapsia...? Mun mielestä tuo on nimenomaan normaalia että pienet lapset kulkee arjessa mukana siellä missä itsekin liikkuu. Kyllä ne sitten viimeistään murrosiässä haluaa jäädä mieluumin kotiin kuin mennä kaiken maailman sukulaisvierailuille yms.
No eikö vaimosi ole juurikin hyvä äiti jos työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin lasten seura kelpaa eikä akka huitele maailmalla yksin toteuttamassa itseään. Jotkut vanhemmat nyt vaan tykkää omista lapsistaan ja haluaa viettää aikaa heidän kanssaan.
Jäätkö itse ilman huomiota ja eikö sinua huolita mukaan vai mikä mättää? Jos haluat joskus viettää aikaa vaimon kanssa kahden niin eiköhän se onnistu kun kerrot vaimolle mitä haluat, hommaat lapsenvahdin ja suunnittelet jotain kivaa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on siitä outo kulttuuri että perheen sisällä erotellaan selvästi aikuiset ja lapset. Lapset ovat enemmän kotityö kuin perheenjäseniä, ja lasten kanssa tehdään puoliväkisin "lasten juttuja" ja sitten aikuisten jutut tehdään aina ilman lapsia. Jos liität lapset osaksi omaa päivittäistä elämääsi, eli ystävien kanssa ulkoilua ja vierailuita tai ravintolassa käymisiä niin olet häiriintynyt. Ne eivät ole lasten aikaa, vaan aikuisten aikaa.
On olemassa myös kulttuureja joissa aikuiset ja lapset elävät samaa elämää perheenä. Lapset sosiaalistuvat ja oppivat käyttäytymään eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten seurassa. Lapset eivät ole perustavanlaatuisesti vanhemmistaan erilaisia ihmisiä, vaan kuuluvat perheeseen. Lasten poissulkeminen vanhempien arjesta on loukkaavaa, ja samalla lapsi menettää mahdollisuuden oppia tärkeitä sosiaalisia taitoja.
Vaikka kuinka pinnistelen, en onnistu näkemään tässä ongelmaa.
Työssökäyvä äiti, joka tykkää tarjota lapsilleen tekemistä ja menemistä. Ehkä vaimosi ymmärtää, että lapset ovat lapsia vain hetken ja jo (esi)teini-iässä jää ne yhteiset mummolareissut huomattavasti vähemmiksi.
Toisaalta, ei ole niin pientä eikä vähäpätöistä ongelmaa, ettei henkisesti koko elämäänsä ruoskitut ja omaa sukupuoltaan vihaamaan opetetut mammat näkisi syytä ehdottaa eroa ja toivottaa koko akan vittuun.
En nähny vissiin yhtään viestiä, missä kysytään mikä on sinun panoksesi aviomiehenä siihen, että tää vaimosi voisi käydä siellä jumpassa. Mut niin, naisen syy ja nainen on paha. Niinhän 99% ketjuista täällä menee.
tta, ei oo niiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh !
Onpa tämä erikoinen palsta, eka kerran kun kun täällä viattomasti kysymyksen asitän ja heti saa aikaan hyökkäyksiä ja haukkumisia. Mikä teitä ihmisiä vaivaa ? Miksi annatte vihalle valtaa kun joku etsii vastausta ongelmaansa ? Ihmeellisiä olettamuksia perhe- elämästämme, jotka ainoastaan kertoo mitä mielessänne liikkuu. Onko itsenäisyytenne ja itsekkyytenne mennyt niin pitkälle, ettei omia sanoja tarvitse kyseenalaistaa ? Näinkö te lapsianne sosiaalisuuteen kasvatatte, toivottavasti ette.
Osa vastauksista vilpittömän asiallisia, kiitos niistä.
minä olen kuten vaimosi. Toisaalta minulla on jonkinlainen oma näkemykseni elämänkaaresta, että nyt elän tätä vaihetta ja jo 5-10 vuoden päästä toista vaihetta, kun lapset ovat silloin isoja teinejä ja aikuistumassa. Haluan nyt elää heidän kanssaan perheenä, kun se heille vielä on tärkeää ja kelpaa. Sitten, jos elämäni jatkuu, aion tehdä myös omia juttujani ja toivon, että lapsetkin terveesti itsenäistyvät minusta, mutta alakoululaisen ei vielä ole tarvis.
Monessa maassa alle 12-v jättäminen yksin kotiin tai kadulle huinimaan on rikos. Suomessa se on ihmeellinen normi, ja sitä satoa korjaamme mielenterveysongelmien kautta. Sääli.
Mulla on nyt 1-vuotias lapsi jaolen kyllä huomannut riisuvani omaa identiteettiä ihan väsymyksen vuoksi. On helpompi olla lasta hoitava kone kuin tarpeita omaava ihminen. Siitä roolista voi olla vaikeapäästä irti ja palata omaksi yksilökseen lasten kasvaessa. Tue vaimoasi ja tarjoa hänelke mahdollisuutta mennä ilman lapsia. Rohkaise. Kehu ulkonäköä jne. Ehkä hän kaipaa hiukan avitusta.
Vierailija kirjoitti:
No huh huh !
Onpa tämä erikoinen palsta, eka kerran kun kun täällä viattomasti kysymyksen asitän ja heti saa aikaan hyökkäyksiä ja haukkumisia. Mikä teitä ihmisiä vaivaa ? Miksi annatte vihalle valtaa kun joku etsii vastausta ongelmaansa ? Ihmeellisiä olettamuksia perhe- elämästämme, jotka ainoastaan kertoo mitä mielessänne liikkuu. Onko itsenäisyytenne ja itsekkyytenne mennyt niin pitkälle, ettei omia sanoja tarvitse kyseenalaistaa ? Näinkö te lapsianne sosiaalisuuteen kasvatatte, toivottavasti ette.
Osa vastauksista vilpittömän asiallisia, kiitos niistä.
Heippa, jos vielä olet lukemassa. Ihmisten on hieman vaikea täällä ehdottaa rakentavia vastauksia ongelmaasi (jonka laatu siis ei vielä oikein selvinnyt), kun et itse vastaa mitään tarkentaviin kysymyksiin. Voisit miettiä, mikä tässä kuviossa sinua vaivaa, että lapset pyörivät kaikkialla mukana. Voit miettiä, haluaisitko kenties, että te aikuiset kävisitte treffeillä vain kahdestaan ranskalaiseen tapaan (lapset mummoloihin). Tai onko asia niin, että vaimo ei pysty huolehtimaan itsestään ja on jämähtänyt mammatyyliin, kun lapset hyörivät siinä, ei pääse jumppaan eikä ikinä voi rauhassa tälläytyä. Toki näitäkin voi tehdä kotona, jos on aika vaivattomat lapset. Vai onko niin, että lapset kyläpaikoissa käyttäytyvät niin hankalasti, että vaimo ei pääse vahtimiseltaan juttelemaan aikuisten asioita lainkaan. Vai sekö on ongelma, että haluaisit vaimon olevan enemmän uraäiti ja odotat hänen tienaavan kovempaa palkkaa. Vai onko omassa lapsuudessasi asiat hoidettu eri tavalla, lapselle avain kaulaan ja menoksi, ja siksi tämä perhe-elämänne tuntuu vääränlaiselta. Jossain Etelä-Euroopassa tosiaan lapset voi ottaa kaikkialle ja aina löytyy leikittäjiä ja viihdyttäjiä. Suomikin on mennyt hurjasti lapsiystävällisempään suuntaan, heidät otetaan huomioon ravintoloissa ja museoissa jne. Tuntuuko se vääränlaiselta? 10
Vierailija kirjoitti:
No huh huh !
Onpa tämä erikoinen palsta, eka kerran kun kun täällä viattomasti kysymyksen asitän ja heti saa aikaan hyökkäyksiä ja haukkumisia. Mikä teitä ihmisiä vaivaa ? Miksi annatte vihalle valtaa kun joku etsii vastausta ongelmaansa ? Ihmeellisiä olettamuksia perhe- elämästämme, jotka ainoastaan kertoo mitä mielessänne liikkuu. Onko itsenäisyytenne ja itsekkyytenne mennyt niin pitkälle, ettei omia sanoja tarvitse kyseenalaistaa ? Näinkö te lapsianne sosiaalisuuteen kasvatatte, toivottavasti ette.
Osa vastauksista vilpittömän asiallisia, kiitos niistä.
Miten itsenäisyys voi mennä "liian pitkälle"? Todellakin kasvatan tyttäreni itsenäisiksi, vaikka se ei miellytökkään paapottuja tissiposkia.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen vaippa päässä kulkeva äityli.
Et ainakaan suostu enää lisääntymään sen kanssa, ja laitat sen töihin.
Huippua! Juuri näin! Tykkää!
Jos ei ole tarvetta mennä ilman lapsia? Esim. mulla lähes kaikilla kavereilla on samanikäisiä lapsia joten luonnollisesti otan lapset mukaan kyläillessä. Sukulaiset taas haluavat nähdä sekä minut että lapset. Toki joitain aikuisten juhliakin on ollut, mutta yleensä mies on silloin mukana. Eli enpä minäkään käy juuri koskaan "yksin" missään.
Onko vaimosi kuitenkin töissä? Ei hän varmaan sinne lasten kanssa mene...