Tätäkö elämä on?
Istun bussipysäkillä ja itken. Ajattelen epäonnistunutta elämääni ja mietin olisiko tuo silta tarpeeksi korkea, että katoaisin jos hyppäisin.
Kommentit (5)
No sinulla se on ilmeisesti sellaista. Minulla se on toisenlaista. Jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Istun bussipysäkillä ja itken. Ajattelen epäonnistunutta elämääni ja mietin olisiko tuo silta tarpeeksi korkea, että katoaisin jos hyppäisin.
Älä sie nyt ihmeessä hyppää. Sinun elämäsi on arvokas, sitä kannattaa jatkaa.
Hyppää seuraavaan bussiin ja jää viidennellä pysäkillä. Kulje bussin menosuuntaan ja käänny seuraavasta risteyksestä oikealle. Jatka suoraan niin saavut perille.
Itsari kannattaa valita huolella eikä tehdä äkkipikaisuuksissaan.
Esim. varmistuksien varmistuksia. Ostat köyden ja hyppäät jostain linkkimastosta köysi kaulassa alas ja sitä ennen veitsellä leikkaat kaulavaltimot auki, sekä tietenkin otat jotain rotanmyrkkyä ennen hyppyä ettet jää kitumaan.
Kaikkein karmeinta olisi herätä jostain sairaalasta puolikkaana kasvina ja joutuisi esim. pyörätuoliin huonosti suunnitellun itsarin vuoksi.
Elämä olisi vielä enemmän perseestä kuin aikaisemmin.
Juuh.